10.3.2011: Tähystys

Valehtijoita kaikki tyynni. En todellakaan saanut nyt 3 kertaa pyytämääni kunnon esilääkitystä. Jotain ne oli antavinaan muka vähän enemmän mutta ketut, ei tuntunut yhtään missään ja saapuessani tutkimushuoneeseen olin jo aivan paniikissa ja nenäpuudutettu laitettaessa jo itkin. Ja tadaa, letku oli aivan täysin samanlainen ja samankokoinen kuin viimeksi tätä tutkimusta tehtäessä, joten nielun kautta mentiin kun nenään ei ollut mitään asiaa. Mä sitten olin hysteerinen, itkin, rohisin, en saanut henkeä, temmoin, rutistin yhden nuoren hoitajan käsiä kun tämä tarjosi kätensä rutisteltaviksi. Vituttaa tämmönen touhu kun ei suoralta kädeltä vaan voida antaa sitä kunnon rauhoitetta, olisi niillä hoitajillakin paljon helpompaa kun niiden ei tarvitsisi pidellä mua aloillaan, lässyttää kaikkea ja ties mitä.

Hyvä juttu on lääkärin mukaan että tästä saatiin paljon uutta ja tärkeää tietoa. Osan sain nytten ja lääkäri sanoi että mahdollisuutena nyt olisi myös lääkeaine reaktio mun keuhkoissa koska kummatkin sytostaatit joita mulle viimeksi on annettu ovat sellaisia jotka saattaa moista aiheuttaa. Tarkemmin saan tietää ensi viikolla kun kaikki testit noista näytteistä valmistuu.

Pet-ct tulokset kertoi sen verran että mun kasvain olisi nyt lähes mykkä, ei pienentynyt mutta aktiivisuus lähes nollassa. Olin vielä niin vihainen, todella järkyttynyt ja vähän itkuinenkin kun lääkäri nämä selosti etten saanut oikein esitettyä mitään lisäkysymyksiä, kuten vaikka että onko sillä merkitystä että kun kasvain ei ole pienentynyt mutta aktiivisuustaso on laskenut jne. Mutta ensi viikolla sitten, kun olen taas ainakin lähes täysissä mielen voimissani.

Taidan vielä mennä omaan sänkyyn makoilemaan ennenkuin "aloitan päiväni".


---
Tämä postaus on kirjoitettu ja julkaistu ensimmäisen kerran edellisessä blogissa 3. maaliskuuta, vuonna 2011