Soittelin eilen sairaalaan, halusin yrittää vaihtaa 14. tammikuuta olevan PET-CT -kuvauksen ajan aikaisemmaksi jos vain suinkin mahdollista, sillä tämä mun mahahan ei tykkää tuosta paastoamisesta, ja mun varsinainen aika olisi ollut vasta 11.45 ja ruokaa olisi saanut varmaan vasta siinä klo 14 maissa. Kuvauksen kulkuhan on tosi pitkä, tai siis ennen sitä, kun pitää maata paikoillaan "lepohuoneessa" ennen ja jälkeen merkkiaineen ruiskutuksen suoneen. En tykkää tästä kuvauksesta yhtään, musta on todella tuskallista yrittää pysytellä aivan paikoillaan siellä sängyssä, tuijottaa seinää, ja kuunnella kun muut juttelee tai kuorsaa. Edes musiikkia ei saa kuunnella samanaikaisesti - jos saisi, niin olisi mulle paljon helpompaa tämä. Sitä voi toki miettiä, että miksi nuori ei jaksa siellä puoltatoista tuntia maata paikoillaan, mutta kaippa se on tää mun lievä inho sairaalassa oleskelua ja makaamista kohtaan, ja koska mä en pysty ottamaan edes päikkäreitä, niin joudun vain tuijottamaan seinää puolitoista tuntia. Nice.
Itse kuvaushan kestää noin 15-20 minuuttia.
Sain tosiaan siis peruutusajan, samalle aamulle mutta jo klo 8.45. Paljon fiksumpi ja parempi aika mun mahan kramppauksen huomioiden, vaikka tuskin siltä siltikään vältytään. Muuten on mahan kanssa ollut aika hyvä vaihe, se auttoi paljon kun vaihtoi Panacodin pois, siinä vain oli jokin joka turvotti mahaa todella paljon, keräsi ilmaa ja tuntui, että koko ajan tarvii jotain puputtaa ettei mahakivut ja vellominen pääse valloilleen. Nyt enää on jäljellä vaivana se, että maha ei saa tyhjentyä liikaa, eli ei pitkiä ruokailuvälejä, muuten iskee jokseenkin kivulias ja jopa huono olo. Se tarkoittaa siis sitä, että 3 tunnin välein on hyvä syödä jotain, edes banaani mutta mielellään vähän enemmän. 4 tuntia on jo liikaa, sitten on vatsanväännöt taattu.
Tutkimukseen on vajaa 3 viikkoa, mutta nyt jo rupeaa vähän hermostuttamaan. Entäs jos tosiaan Leukeran ei ole auttanut laisinkaan, ja aktiivisuustaso vain lisääntyy? Eikä ole mitään uutta lääkettä, mitä kokeilla seuraavaksi... Varmasti jokainen tässä vaiheessa pyörittelisi näitä ajatuksia päässänsä. Mä kyllä voin aika hyvin, tilanteen huomioon ottaen, en siis ole esimerkiksi saanut flunssaa todella, todella pitkään aikaan, vaikka olen ollut tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on ollut kunnon flunssa. Ei vain ole tarttunut muhun, todella outoa jopa! Jospa se olisi hyvä merkki. Olihan mulla toki tässä välissä vähän aikaa sitten se kelju olo iltaisin, johon söin sen 7 päivän antibioottikuurin, mutta mitään flunssaa ei tullut, ja tuskin sitä lämpöäkään oli, olin vain todella nuutunut. Silloin en vielä edes nukkunut näin hyvin kuin nyt; vetelen jopa 11 tunnin unia, tai vähän vajaa. Ja täysin heräämättä yöllä! Aivan mieletöntä, kun vain vähän aikaa sitten heräilin 3-5 kertaa yössä, saatoin valvoa parikin tuntia, ja tuntui että koko yö oli niin katkonainen eikä aivot latautuneet yöllä ollenkaan. Ketipinor todellakin toimii, vaikka siinä menikin viikko ennenkuin se rupesi vaikuttamaan. On ihanaa taas voida nukkua.
Yritän olla ainakin ihan hirveän kamalasti huolehtimatta tulevista kuvauksista, vaikka varmasti se ajatus tuolla takaraivossa jossain myllää. Yritän keskittyä vain miettimään, haaveilemaan ja suunnittelemaan sitä helmikuussa tapahtuvaa etelänmatkaa! Vielä ei ole mitään varattu, varmaankin se tapahtuu sitten kun kuulen nuo tulokset 16. päivä, jolloin lähtöönkin toivottavasti on enää pari viikkoa - olisi hienoa päästä lähtemään ihan heti kuun vaihtuessa. Ottaa vain rennosti ja antaa kropan sekä mielen rauhoittua.
Itse kuvaushan kestää noin 15-20 minuuttia.
Sain tosiaan siis peruutusajan, samalle aamulle mutta jo klo 8.45. Paljon fiksumpi ja parempi aika mun mahan kramppauksen huomioiden, vaikka tuskin siltä siltikään vältytään. Muuten on mahan kanssa ollut aika hyvä vaihe, se auttoi paljon kun vaihtoi Panacodin pois, siinä vain oli jokin joka turvotti mahaa todella paljon, keräsi ilmaa ja tuntui, että koko ajan tarvii jotain puputtaa ettei mahakivut ja vellominen pääse valloilleen. Nyt enää on jäljellä vaivana se, että maha ei saa tyhjentyä liikaa, eli ei pitkiä ruokailuvälejä, muuten iskee jokseenkin kivulias ja jopa huono olo. Se tarkoittaa siis sitä, että 3 tunnin välein on hyvä syödä jotain, edes banaani mutta mielellään vähän enemmän. 4 tuntia on jo liikaa, sitten on vatsanväännöt taattu.
Tutkimukseen on vajaa 3 viikkoa, mutta nyt jo rupeaa vähän hermostuttamaan. Entäs jos tosiaan Leukeran ei ole auttanut laisinkaan, ja aktiivisuustaso vain lisääntyy? Eikä ole mitään uutta lääkettä, mitä kokeilla seuraavaksi... Varmasti jokainen tässä vaiheessa pyörittelisi näitä ajatuksia päässänsä. Mä kyllä voin aika hyvin, tilanteen huomioon ottaen, en siis ole esimerkiksi saanut flunssaa todella, todella pitkään aikaan, vaikka olen ollut tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on ollut kunnon flunssa. Ei vain ole tarttunut muhun, todella outoa jopa! Jospa se olisi hyvä merkki. Olihan mulla toki tässä välissä vähän aikaa sitten se kelju olo iltaisin, johon söin sen 7 päivän antibioottikuurin, mutta mitään flunssaa ei tullut, ja tuskin sitä lämpöäkään oli, olin vain todella nuutunut. Silloin en vielä edes nukkunut näin hyvin kuin nyt; vetelen jopa 11 tunnin unia, tai vähän vajaa. Ja täysin heräämättä yöllä! Aivan mieletöntä, kun vain vähän aikaa sitten heräilin 3-5 kertaa yössä, saatoin valvoa parikin tuntia, ja tuntui että koko yö oli niin katkonainen eikä aivot latautuneet yöllä ollenkaan. Ketipinor todellakin toimii, vaikka siinä menikin viikko ennenkuin se rupesi vaikuttamaan. On ihanaa taas voida nukkua.
Yritän olla ainakin ihan hirveän kamalasti huolehtimatta tulevista kuvauksista, vaikka varmasti se ajatus tuolla takaraivossa jossain myllää. Yritän keskittyä vain miettimään, haaveilemaan ja suunnittelemaan sitä helmikuussa tapahtuvaa etelänmatkaa! Vielä ei ole mitään varattu, varmaankin se tapahtuu sitten kun kuulen nuo tulokset 16. päivä, jolloin lähtöönkin toivottavasti on enää pari viikkoa - olisi hienoa päästä lähtemään ihan heti kuun vaihtuessa. Ottaa vain rennosti ja antaa kropan sekä mielen rauhoittua.