Otsikkohan sen kertonee. Puhuin itseni jopa ulos sairaalasta, vaikka kovin olin jo ehtinyt alistua ajatukseen että yö siellä tuijotellaan kattoa, ja käydään maraton viestimistä Lillan kanssa! (jälkimmäinen puuha olisikin ollut mukavaa, että eipä se niin paha juttu olisikaan ollut jäädä sairaalaan)
Pitkällisesti en jaksa nyt paneutua kirjoittelemaan tätä postausta, mutta hyvin siis voin, kurkku tosin kutisee ja yskittää, mutta sitä oli odotettavissa kun sinne on taas tungettu jos jonkinmoista instrumenttia. Lääkäri oli varsin hyvillä mielin toimenpiteestä, ja mäkin pidän tätä yrittämisen arvoisena. Vielä on vaikea sanoa, onko auttanut, muutakuin että vähän oli sellainen tunne, huutaessani isäni perään sairaalaan käytävällä, että kyllä sieltä vaan kajahteli kovempi ääni kuin melkein vuoteen! Hmmm, ehkäpä siis kehitystä on tapahtunut!
Huomiseen siis, rakkaat lukijat, tänä aion nukkua hyvin, ainakin on suuri aie! Ja viime yönäkin nukuin heräämättä kertaakaan, harmi että se herätyskello sitten herätteli jo 6.40.... :D
Pitkällisesti en jaksa nyt paneutua kirjoittelemaan tätä postausta, mutta hyvin siis voin, kurkku tosin kutisee ja yskittää, mutta sitä oli odotettavissa kun sinne on taas tungettu jos jonkinmoista instrumenttia. Lääkäri oli varsin hyvillä mielin toimenpiteestä, ja mäkin pidän tätä yrittämisen arvoisena. Vielä on vaikea sanoa, onko auttanut, muutakuin että vähän oli sellainen tunne, huutaessani isäni perään sairaalaan käytävällä, että kyllä sieltä vaan kajahteli kovempi ääni kuin melkein vuoteen! Hmmm, ehkäpä siis kehitystä on tapahtunut!
Huomiseen siis, rakkaat lukijat, tänä aion nukkua hyvin, ainakin on suuri aie! Ja viime yönäkin nukuin heräämättä kertaakaan, harmi että se herätyskello sitten herätteli jo 6.40.... :D