Tämä postaus on ensimmäisen kerran kirjoitettu ja julkaistu vanhassa blogissa 18. helmikuuta, vuonna 2010.
Tänään siis oli kuvaukset. Vastoin aikaisempia kokemuksiani, en ollutkaan aivan käsittämättömän hirveässä kunnossa aamulla herätessäni! Pystyin siis jopa nousemaan sängystä ilman hirveätä valituskuoroa. Luojan kiitos. Samaa tosin ei voi sanoa yöstä, sillä vaikka menin nukkumaan jo klo 21, katselin kelloa vielä noin 00.30 ja aivan käsittämätön luukolotus alkoi! Olen herkkä itkijä mitä tulee tunteisiin mutta kipua kyllä kestän ainakin jonkin verran, mutta yöllä melkein rupesin itkua vääntämään kun niin särki ja kesti todella kauan ennenkuin särkylääkkeet rupesivat hitaasti vaikuttamaan. Jouduin ottamaan myös pahoinvointilääkettä, sillä se kamala pyöriminen ja särky rupesi jo tuntumaan mahassakin erittäin epämukavalta. Ja viimeisenä kakun päällä; unettomuus tietenkin. Sain kuitenkin onneksi jonkusen tunnin nukuttua ennen herätyskellon pirinää.
Tänään siis oli kuvaukset. Vastoin aikaisempia kokemuksiani, en ollutkaan aivan käsittämättömän hirveässä kunnossa aamulla herätessäni! Pystyin siis jopa nousemaan sängystä ilman hirveätä valituskuoroa. Luojan kiitos. Samaa tosin ei voi sanoa yöstä, sillä vaikka menin nukkumaan jo klo 21, katselin kelloa vielä noin 00.30 ja aivan käsittämätön luukolotus alkoi! Olen herkkä itkijä mitä tulee tunteisiin mutta kipua kyllä kestän ainakin jonkin verran, mutta yöllä melkein rupesin itkua vääntämään kun niin särki ja kesti todella kauan ennenkuin särkylääkkeet rupesivat hitaasti vaikuttamaan. Jouduin ottamaan myös pahoinvointilääkettä, sillä se kamala pyöriminen ja särky rupesi jo tuntumaan mahassakin erittäin epämukavalta. Ja viimeisenä kakun päällä; unettomuus tietenkin. Sain kuitenkin onneksi jonkusen tunnin nukuttua ennen herätyskellon pirinää.
Sairaalassa oli
vaihtelevasti vähän heikko että nälkäinen olo, ennen tutkimustahan piti
olla syömättä vähintään 6 tuntia, mun tapauksessa tietenkin olin sitten
kaiken kaikkiaan noin 14 tuntia syömättä. Trust me, rupes tuntumaan
pahalta kun olin ollut puolet yöstäkin hereillä.. mutta hengissä
selvittiin!
Sitten äiti tuli hakemaan ja pudotti
pommin: mun peruukin tilaus oli peruttu. Saatiin tietää siitä vasta nyt
koska emme olleet saaneet vahvistusmailia, tai siis se oli luultavasti
mennyt roskapostin mukana. Peruukki on siis loppu varastosta jolloin sen
tilaus on automaattisesti peruttu. Teki mieli vääntää itkua jo autossa
istuessani pelkääjän paikalla mutta en viitsinyt. Kokeilin myös äidin
vanhaa peruukkia, sehän sairasti syövän pari vuotta takaperin, mutta se
näytti mun päässä aivan hirveältä, ei yhtään sovi näin nuorelle
ihmiselle ja tyylikin oli niin erilainen.
Mutta! Nytpä sitten
netin tutkinnan jälkeen löysin toisen kaupan jossa myydään edullisesti
hienompia peruukkeja kuin mistä olin tilaamassa, joten ehkäpä tämä on
onni onnettomuudessa! Pitäisi vaan päästä tilaamaan, tarvii masterilla
myös pistää. Jos hyvin käy, pääsen vielä tällä viikolla tilaamaan
peruukin, jos huonosti niin vasta kuun vaihteessa. Toivottavasti
mahdollisimman pian, rupee todella ahdistamaan tämän sairaushuivin
kanssa kuljeskelu :/ puhumattakaan että lauantaina pitäisi lähteä ulos
johon hämyiseen baariin tuon vanhan peruukin kanssa. Toivottavasti se
pysyisi nyt kuosissa jotenkin...