Lääkärissä meni suhteellisen hyvin, jokainen kanssaelävä tukija voi hengähtää!
Tilanne on siis suhteellisen rauhallinen, eli yksi kasvain on pienentynyt ja toinen vähän isontunut, mutta kaiken kaikkiaan mitään suurta ryöpsähdystä kasvussa ei ole tapahtunut. Eli voimme olettaa, että Leukeran vähän jarruttelee tilannetta, joka on hyvä, ja sädehoitokin näyttää siivonneen mun kainalon todella hienosti. Tuohon vähän isontuneeseen yksilöön, joka sijaitsee selkäpuolella, aloitetaan lähiviikkoina noin parin viikon sädehoito rupeama.
Eli, pahinta mahdollista uutista ei tullutkaan, mä sitä jo odottelin, kun niin yleensä käy, joten hetken löi aivan tyhjää, kun niitä ei tullutkaan. Hirveästi mua jännitti vastaanotolle meno, varsinkin kun oli vanhemmat mukana - se oli vaan jotenkin niin outoa kun olen tottunut niin hirveän itsenäisesti toimimaan näiden vuosien varrella. Mutta hyvä että hekin nyt saivat kuulla viimeisimmät tulokset suoraan lääkäriltä, ja sitten tietysti vähän keskusteltiin, että mitäs sitten, jos jossain vaiheessa tulee niitä selkeästi huonompia tuloksia. Mutta meidän perhehän ei ole lopettanut vaihtoehtojen etsimistä, ja tämän mun lääkärin mukaan, että jos sitten yksityiselle haluaa lähteä, niin siellä voi päästä kokeilemaan jotain "villimpiä" todella uusia hoitomuotoja (jos niitä oletettavasti siis on) joita julkisella puolella ei voi vielä hoitoina anneta. Että, jotain varasuunnitelmaa on takaraivossa, jos tapahtumat näyttää niin olevan tarpeen. Tosin voihan tässä ehtiä markkinolta putkahtaa jotain sellaista, jota mä voin sitten vaikkapa loppuvuodesta saada kokeiluun, jos Leukeran lakkaa toimimasta ja katsotaan, että jotain uutta nappia pitäisi kokeilla tilanteen hidastamiseksi. You never know.
Hyviksi uutisiksi nämähän voi siis kuitenkin laskea, joten hiphei! Normaalisti lähtö etelään maaliskuun alussa ja olo eli kunto on kaiken huomioon ottaen todella hyvä, lääkärinkin mielestä. Jooga on aloitettu, uutta kuntosalia edelleen yritän lähipäivinä mennä katsastamaan (olen kuin karhu, joka vaipuu talviuneen mitä kylmempi ulkona on, oon ihan laiska ja lamaantunut :D) joten senkin puolesta sitten voisi harjoituttaa tätä kroppaa pysymään niin hyvässä kunnossa, kun se voi olla tilanteeseen nähden. Mitä enemmän jaksaa liikkua, sitä enemmän kroppa jaksaa hoitoja ja ylipäätänsä toimia, ja petipoilaaksi joutuminen on paljon kauempana jos etukäteen on pitänyt itsestänsä asiaankuuluvasti huolta. Mitään hirveätä rautaa mä en nyt tietenkään lähde pumppaamaan, mutta kaikkea mitä kroppaa sallii niin että veri lähtee kiertämään, lihakset saa harjoitusta ja tätä rataa. Tälläkin hetkellä en enää tarvitse niin paljon Tramalia, aikaisemminhan meni 2x100mg eli aamuin illoin, nyt voin ottaa vain yhden päivässä tai en välttämättä sitäkään, sillä ne kamalimmat selkäkivut vasemmalla puolen, mistä on leikelty, ja jonka lääkäri arvelee olleen kipeä myös sen selkäpuolella sijaitsevan kasvaimen takia, ovat hellittäneet. Eivät täysin poistuneet, joinain päivinä ne edelleen vaivaa ja vaivaa koko selkää, ja toisina taas on ihan jees. Että sekin mennyt parempaan suuntaan.
Tässäpä tämä romaani taas, muistinkohan kertoa kaiken? No, kyselkää ihmiset, kuten te aina teettekin, areena on vapaa :)
Tilanne on siis suhteellisen rauhallinen, eli yksi kasvain on pienentynyt ja toinen vähän isontunut, mutta kaiken kaikkiaan mitään suurta ryöpsähdystä kasvussa ei ole tapahtunut. Eli voimme olettaa, että Leukeran vähän jarruttelee tilannetta, joka on hyvä, ja sädehoitokin näyttää siivonneen mun kainalon todella hienosti. Tuohon vähän isontuneeseen yksilöön, joka sijaitsee selkäpuolella, aloitetaan lähiviikkoina noin parin viikon sädehoito rupeama.
Eli, pahinta mahdollista uutista ei tullutkaan, mä sitä jo odottelin, kun niin yleensä käy, joten hetken löi aivan tyhjää, kun niitä ei tullutkaan. Hirveästi mua jännitti vastaanotolle meno, varsinkin kun oli vanhemmat mukana - se oli vaan jotenkin niin outoa kun olen tottunut niin hirveän itsenäisesti toimimaan näiden vuosien varrella. Mutta hyvä että hekin nyt saivat kuulla viimeisimmät tulokset suoraan lääkäriltä, ja sitten tietysti vähän keskusteltiin, että mitäs sitten, jos jossain vaiheessa tulee niitä selkeästi huonompia tuloksia. Mutta meidän perhehän ei ole lopettanut vaihtoehtojen etsimistä, ja tämän mun lääkärin mukaan, että jos sitten yksityiselle haluaa lähteä, niin siellä voi päästä kokeilemaan jotain "villimpiä" todella uusia hoitomuotoja (jos niitä oletettavasti siis on) joita julkisella puolella ei voi vielä hoitoina anneta. Että, jotain varasuunnitelmaa on takaraivossa, jos tapahtumat näyttää niin olevan tarpeen. Tosin voihan tässä ehtiä markkinolta putkahtaa jotain sellaista, jota mä voin sitten vaikkapa loppuvuodesta saada kokeiluun, jos Leukeran lakkaa toimimasta ja katsotaan, että jotain uutta nappia pitäisi kokeilla tilanteen hidastamiseksi. You never know.
Hyviksi uutisiksi nämähän voi siis kuitenkin laskea, joten hiphei! Normaalisti lähtö etelään maaliskuun alussa ja olo eli kunto on kaiken huomioon ottaen todella hyvä, lääkärinkin mielestä. Jooga on aloitettu, uutta kuntosalia edelleen yritän lähipäivinä mennä katsastamaan (olen kuin karhu, joka vaipuu talviuneen mitä kylmempi ulkona on, oon ihan laiska ja lamaantunut :D) joten senkin puolesta sitten voisi harjoituttaa tätä kroppaa pysymään niin hyvässä kunnossa, kun se voi olla tilanteeseen nähden. Mitä enemmän jaksaa liikkua, sitä enemmän kroppa jaksaa hoitoja ja ylipäätänsä toimia, ja petipoilaaksi joutuminen on paljon kauempana jos etukäteen on pitänyt itsestänsä asiaankuuluvasti huolta. Mitään hirveätä rautaa mä en nyt tietenkään lähde pumppaamaan, mutta kaikkea mitä kroppaa sallii niin että veri lähtee kiertämään, lihakset saa harjoitusta ja tätä rataa. Tälläkin hetkellä en enää tarvitse niin paljon Tramalia, aikaisemminhan meni 2x100mg eli aamuin illoin, nyt voin ottaa vain yhden päivässä tai en välttämättä sitäkään, sillä ne kamalimmat selkäkivut vasemmalla puolen, mistä on leikelty, ja jonka lääkäri arvelee olleen kipeä myös sen selkäpuolella sijaitsevan kasvaimen takia, ovat hellittäneet. Eivät täysin poistuneet, joinain päivinä ne edelleen vaivaa ja vaivaa koko selkää, ja toisina taas on ihan jees. Että sekin mennyt parempaan suuntaan.
Tässäpä tämä romaani taas, muistinkohan kertoa kaiken? No, kyselkää ihmiset, kuten te aina teettekin, areena on vapaa :)