Tänään tuli taas käytyä vanhemmilla syömässä - unohdin kotiavaimet kotiin heti kättelyssä, huomasin samantien kun äiti tuli hakemaan ja nousin autoon, että hups, mites kävi :D mutta tottakai mun vanhemmilla on mun vara-avain, että ei onneksi oikeata hätää ole, etten pääsisi kotiin, tai jotain. Mutta pikkusiskollakin on kyllä mun toinen vara-avain tällä hetkellä, sitä joutuisi sitten hakemaan vähän kauempaa, jos sitä tarvitsisi.
No, mutta asiaan siis. Kuvaukset lähestyy, ovat 14.1. ja lääkärin vastaanotto sitten 16.1., valehtelisin jos väittäisin, ettei mua rupea joka päivä jännittämään vähän enemmän ja enemmän. Kun lääkäreillä ei ole mitään enää uutta luvassa, jos tämän hetkinen Leukeran-lääkitys on mennyt ihan harakoille. Tosin, olen kyllä kyselemässä muutamasta vaihtoehdosta, joista tulostelinkin infoa nyt vanhempien luona, että on jotain matskua mitä esittää. Päällimmäisenä LDN (matala-annoksinen naltreksoni) ja lääkekannabis - vaikka jälkimmäisen kohdalla kyllä taidan jo vastauksen tietää: EI. Kun sitä ei juuri syöpään määrätä, eikä varsinkaan taudin pysäyttämis- tai parantamismielessä, vaikka maailmalla on tästä hyviä tuloksia, että lääkekannabis tosissaan hidastaa tai jopa tuhoaa syöpäsoluja! Ja auttaa syöpäkipuihin, johonka sitä ensisijaisesti määrätään, jos suostutaan määrätään ollenkaan. Muutenhan sitä määrätään hampaat kiristellen vain MS-tautiin. Joten, LDN voisi ehkä olla realistinen vaihtoehto, mutta koska se vaikuttaa opioidijärjestelmän kautta, enää ei voi käyttää mitään opioideja.. ja Tramal Retardiahan mulla menee joka päivä, tämän p*skan selän vuoksi, se on vaan leikelty sellaiseen kuntoon että kipuja on, väkisinkin. Mikään Panadol maximi annostuksella ei riitä, enkä pysty käyttämän mitään tulehduskipulääkkeit pidempiä aikoja, maha sanoo sopimuksensa irti täysin. Joten on sitten oikein mietinnän alla, että mitäpä tarvittaessa käytettävää kipulääkettä voisi käyttää.. Tässäkin tietysti tulee mieleen sitten uudestaan tuo lääkekannabis, mutta sitä on varmaan turha toivoa saavansa Suomessa, vielä tässä vaiheessa!
Että huolea riittää, vaikka olen itselleni ja muutamalle läheisellekin luvannut, etten yliajattelisi tätä.. mutta kyllähän tälläinen nyt mielessä käväsee, useamman kerran päivässä, mitenpä sitä estää! Ei mulla kuitenkaan ole mitään "kuolemantoivetta" vaikka joskus tuntuukaan aivan liian rankalta yrittää tarpoa eteenpäin, mutta eniten kuitenkin edes se tautia hidastava lääkitys olisi realistisissa toiveissa - että voisin vielä elää, tehdä, olla rakkaiden kanssa, päästä tädiksi tai kummitädiksi, nähdä kun omat pikkukoirat kasvaa ja touhuaa, tätä rataa. En ole valmis lähtemään.
>> Muistathan, että The Little Things on nyt myös Facebookissa, käy tykkäämässä!
No, mutta asiaan siis. Kuvaukset lähestyy, ovat 14.1. ja lääkärin vastaanotto sitten 16.1., valehtelisin jos väittäisin, ettei mua rupea joka päivä jännittämään vähän enemmän ja enemmän. Kun lääkäreillä ei ole mitään enää uutta luvassa, jos tämän hetkinen Leukeran-lääkitys on mennyt ihan harakoille. Tosin, olen kyllä kyselemässä muutamasta vaihtoehdosta, joista tulostelinkin infoa nyt vanhempien luona, että on jotain matskua mitä esittää. Päällimmäisenä LDN (matala-annoksinen naltreksoni) ja lääkekannabis - vaikka jälkimmäisen kohdalla kyllä taidan jo vastauksen tietää: EI. Kun sitä ei juuri syöpään määrätä, eikä varsinkaan taudin pysäyttämis- tai parantamismielessä, vaikka maailmalla on tästä hyviä tuloksia, että lääkekannabis tosissaan hidastaa tai jopa tuhoaa syöpäsoluja! Ja auttaa syöpäkipuihin, johonka sitä ensisijaisesti määrätään, jos suostutaan määrätään ollenkaan. Muutenhan sitä määrätään hampaat kiristellen vain MS-tautiin. Joten, LDN voisi ehkä olla realistinen vaihtoehto, mutta koska se vaikuttaa opioidijärjestelmän kautta, enää ei voi käyttää mitään opioideja.. ja Tramal Retardiahan mulla menee joka päivä, tämän p*skan selän vuoksi, se on vaan leikelty sellaiseen kuntoon että kipuja on, väkisinkin. Mikään Panadol maximi annostuksella ei riitä, enkä pysty käyttämän mitään tulehduskipulääkkeit pidempiä aikoja, maha sanoo sopimuksensa irti täysin. Joten on sitten oikein mietinnän alla, että mitäpä tarvittaessa käytettävää kipulääkettä voisi käyttää.. Tässäkin tietysti tulee mieleen sitten uudestaan tuo lääkekannabis, mutta sitä on varmaan turha toivoa saavansa Suomessa, vielä tässä vaiheessa!
Että huolea riittää, vaikka olen itselleni ja muutamalle läheisellekin luvannut, etten yliajattelisi tätä.. mutta kyllähän tälläinen nyt mielessä käväsee, useamman kerran päivässä, mitenpä sitä estää! Ei mulla kuitenkaan ole mitään "kuolemantoivetta" vaikka joskus tuntuukaan aivan liian rankalta yrittää tarpoa eteenpäin, mutta eniten kuitenkin edes se tautia hidastava lääkitys olisi realistisissa toiveissa - että voisin vielä elää, tehdä, olla rakkaiden kanssa, päästä tädiksi tai kummitädiksi, nähdä kun omat pikkukoirat kasvaa ja touhuaa, tätä rataa. En ole valmis lähtemään.