Nyt kun itse yritän tosissani metsästää parempaa oloa, paremmin jaksavaa kroppaa sekä myös mieltä, terveellisempää ruokaa ja myös minä-kuvaa, sitä joutuu miettimään vaikka mitä porkkanaa ja metodia, millä ensinnäkin motivoida itseänsä alkuun mutta sitten myös motivoida jatkossa. Mä olen sellainen, että motivoida täytyy ja kunnolla, koska usein saatan jäädä vain sen suunnitelun tasolle, vaikka olisin kuinka innoissani.
Juuri eilen ostin ensimmäisen salikortin sitten viime kesän, ja tarkoitus olisi tosissaan käydäkin salilla, 2 kertaa viikossa ja sitten sen päälle vielä puolentoista tunnin joogassa. Joten, olen miettinyt mua motivoivia asioita, jotka nyt listaan ja jaan teillekin:
Juuri eilen ostin ensimmäisen salikortin sitten viime kesän, ja tarkoitus olisi tosissaan käydäkin salilla, 2 kertaa viikossa ja sitten sen päälle vielä puolentoista tunnin joogassa. Joten, olen miettinyt mua motivoivia asioita, jotka nyt listaan ja jaan teillekin:
Intoudu, suunnittele, motivoi itseäsi; miksi haluat liikkua, syödä paremmin, terveydellisesti edistää?
- Ennen paljon enemmän urheilleena, siis rankkojen syöpähoitojen OHELLA, tiedän että pystyn siihen vaikkei se ehkä ole niin helppoa, kuin toivoisi olevan. Vielä haastavampaa nyt kun on vain yksi keuhko ja kroppaa on leikelty enemmän. Mutta katsellessani viimeismmän Suurimman Pudottajan jaksoja, oli siellä yhdessä jaksossa esittäytymässä naisten bootcamp ryhmä, joka sisälsi naisia joilla on syöpä tai ovat siitä parantuneet, ja he urheilivat kuin superstarat! Eli jos vain itse jaksaa, niin vaikkapa juuri syöpä ei ole este liikkumiselle, vaikka tottakai tarvitsee olla tietoinen omasta kropasta, eikä ehkä piiskata sitä ihan täysillä maksimiin jos kroppa ei kestä sitä, mutta kunnon liikkuminen on täysin mahdollista! Myös terveellisen, hyvän ruuan syöminen on nautinto sekä palvelus omalle kropalle - ravinnolla on erittäin paljon väliä, mitä tulee jaksamiseen, on se sitten se tavallinen terveen ihmisen arki, tai sitten syöpäpotilaan vähän tavallisesta poikkeava arki. Ruoka on polttoainetta kropalle.
Hanki salikaveri, jos salille lähteminen meinaa luisua oman saamattomuuden vuoksi.
- Mun sisko tuli mun kanssa mun salille näyttämään, mitä kaikkea siellä voisin tehdä - tämähän treenaa aktiivisesti ja on käynyt salilla jo pidemmän aikaa, ja tietää asioista. Itse olen kutsunut mun kavereita tulemaan käymään mun kanssa mun salilla, ja itse olen valmis lähtemään käymään heidän saleillaan. Yritän myös bestistä värvätä mukaan salille, sitten kun se tulee takaisin Australiasta (beware, my dear!).
Mä kuitenkin myös tykkään salilla kuunnella musaa ja olla ihan "go with the flow" että salikaveri jokaiselle kerralle ei ole onneksi pakollinen.
Aseta pieniä tavoitteita, ettei yksi iso tavoite tunnu liian suurelta saavuttaa. Ja pienemmistä etapeista voi iloita useammin, ja jotenkin palkita itsensä, jos palkitsemisjärjestelmä toimii juuri sulla.
- Mulla on tietysti ekana mielessä tämä mun selkä: tavoite on, ettei paluuta (vahvojen)kipulääkkeiden maailmaan olisi. Kaikki ei tietysti ole täysin musta riippuvaa tämän sairauden takia, mutta ennaltaehkäistä voi suhteellisen tehokkaasti silti! Musta olisi myös kiva saada vähän parempaa muotoa kroppaan, ei niinkään siis laihtua, mutta että kurvit olisivat enemmän oikeissa paikoissa.
- Ennen paljon enemmän urheilleena, siis rankkojen syöpähoitojen OHELLA, tiedän että pystyn siihen vaikkei se ehkä ole niin helppoa, kuin toivoisi olevan. Vielä haastavampaa nyt kun on vain yksi keuhko ja kroppaa on leikelty enemmän. Mutta katsellessani viimeismmän Suurimman Pudottajan jaksoja, oli siellä yhdessä jaksossa esittäytymässä naisten bootcamp ryhmä, joka sisälsi naisia joilla on syöpä tai ovat siitä parantuneet, ja he urheilivat kuin superstarat! Eli jos vain itse jaksaa, niin vaikkapa juuri syöpä ei ole este liikkumiselle, vaikka tottakai tarvitsee olla tietoinen omasta kropasta, eikä ehkä piiskata sitä ihan täysillä maksimiin jos kroppa ei kestä sitä, mutta kunnon liikkuminen on täysin mahdollista! Myös terveellisen, hyvän ruuan syöminen on nautinto sekä palvelus omalle kropalle - ravinnolla on erittäin paljon väliä, mitä tulee jaksamiseen, on se sitten se tavallinen terveen ihmisen arki, tai sitten syöpäpotilaan vähän tavallisesta poikkeava arki. Ruoka on polttoainetta kropalle.
Hanki salikaveri, jos salille lähteminen meinaa luisua oman saamattomuuden vuoksi.
- Mun sisko tuli mun kanssa mun salille näyttämään, mitä kaikkea siellä voisin tehdä - tämähän treenaa aktiivisesti ja on käynyt salilla jo pidemmän aikaa, ja tietää asioista. Itse olen kutsunut mun kavereita tulemaan käymään mun kanssa mun salilla, ja itse olen valmis lähtemään käymään heidän saleillaan. Yritän myös bestistä värvätä mukaan salille, sitten kun se tulee takaisin Australiasta (beware, my dear!).
Mä kuitenkin myös tykkään salilla kuunnella musaa ja olla ihan "go with the flow" että salikaveri jokaiselle kerralle ei ole onneksi pakollinen.
Aseta pieniä tavoitteita, ettei yksi iso tavoite tunnu liian suurelta saavuttaa. Ja pienemmistä etapeista voi iloita useammin, ja jotenkin palkita itsensä, jos palkitsemisjärjestelmä toimii juuri sulla.
- Mulla on tietysti ekana mielessä tämä mun selkä: tavoite on, ettei paluuta (vahvojen)kipulääkkeiden maailmaan olisi. Kaikki ei tietysti ole täysin musta riippuvaa tämän sairauden takia, mutta ennaltaehkäistä voi suhteellisen tehokkaasti silti! Musta olisi myös kiva saada vähän parempaa muotoa kroppaan, ei niinkään siis laihtua, mutta että kurvit olisivat enemmän oikeissa paikoissa.
- Se voi olla ruokaakin, vaikka joku ihana ravintolaillallinen, mutta voisi olla hyvä myös miettiä jotain ei-ruokaan liittyvää palkintoa, tai palkintoja. Aika useilla se tuntuu olevan tatuointi, jonkin isomman etapin palkintona, kun kroppa on kuosissa, ja musta tää on tosi hieno palkinto! Vaatteet, kosmetiikka, joku reissu - on niin paljon hyviä vaihtoehtoja, että ei ne palkinnot ainakaan kesken lopu!
Hanki kivat salivaatteet, joissa on hyvä liikkua mutta myös miellyttää sun silmää.
- Mulla ainakin uudet, nätit, mukavat salikamppeet motivoi ihan hirveästi - kun tällaiset on kerran hankittu, niin ei niiden voi antaa pölyttyä kaapin pohjalla! On siis hinattava peppunsa salille, lenkkipolulle, missä nyt urheiletkaan, ja voit olla tyytyväinen että teet sen myös hyvännäköisenä ;)
Kerro muille liikuntalupauksista, painotavoitteista, henkisistä tavoitteista - on vaikeampaa jättää toteuttamatta, jos haaveistaan ja aikeistaan on kertonut muille, ääneen.
- On aivan totta on helpompi löysäillä, jos kukaan ei tavallaan tiedä, että olet luvannut liikkua, tai vähentää herkkuja, laittaa sipsit vähäksi aikaa lakkoon liikakulutuksen vuoksi - itseään on meinaan äärettömän helppo huijata, ja käydä niitä "no huomenna sitten" -keskusteluja päässänsä. Mä käyn näitä todella usein, koska tykkään syödä ja tykkään löhötä katsomassa leffoja ja sarjoja.
Älä rehki liikaa, vaan ennemmin tasaisesti.
- Tämä yksi mun kompatuskivistä; lähdetään hirveällä höökällä liikkumaan, turhautuu kun onkin niin raskasta, ja kenties jätetään se urheilu sikseen, kun tuntuu ettei pystykään. On siis fiksua lähteä pienemmästi, hitaasti puurtamaan, kuin vaatia itseltänsä heti liikoja. On ihan okei aloittaa nollasta!
Tee sitä, mistä tykkäät.
- Uusin lajeihin voi tottakai löytää rakkauden kun niitä kokeilee useamman kerran, mutta jos jokin liikuntamuoto oikeasti tökkii ja tekee mieli lintsata, ja tuleekin lintsattua, niin kannattaa ehkä miettiä tilalle jotain muuta, josta tykkäät, joka saa sut innostumaan, ylläpitämään ja kehittymään. Mulla esimerkiksi on viha-rakkaussuhde juoksemiseen; haluan sitä ihan hirveästi mutta se on mulle todella rankkaa (varsinkin nyt yhdellä keuhkolla) ja tavallaan inhoan sitä. Eli en lähde ainakaan nyt ensimmäisenä sitä jäystämään, vaan valitsen jotain mielekkäämpää, joka ylläpitää innostusta.
Lataa puhelimeen, mp3:elle tmv hyvää, motivoivaa musiikkia.
- Kummasti kävelytahtia, pyörän polkemista, painon nostamista, ylipäätänsä tahtia on helppo kiristää tai ylläpitää kun kuuntelee hyvää musiikkia, tekee jytkeen mukana. Voi uppoutua omaan maailmaan, jossa on vain musiikki, sinä, ja sun liikkuminen.
Käske kaverin potkua sua eteenpäin, jos meinat lipsua aivan totaalisesti takaisin sohvaperunaksi.
- Tää on musta myös tosi tärkeätä, että sulla on ainakin se yksi tsemppaava kaveri, joka pitää sun ruodussa, ja kenties vastavuoroisesti sä pidät sen ruodussa. Tarpeeksi kun toinen perustelee, maanittelee, uhkailee tai miten ikinä asian esittääkään, niin kyllä se perille menee, ja siinä on aivan taatusti järkeä: MOVE THAT ASS!