Tänään selkäpuoli, vai pitäisikö sanoa painava kasvain, on kiukutellut tosi paljon :( Aamulla noustessa selkä oli jäykkä ja jonkin verran kivulias, mutta muista päivistä poiketen, kipu ei kadonnut kipulääkkeiden mukana vaan jopa yltyi päivän mittaan, ja olin kireä kuin viulun kieli sädehoitopöydällä koska käsien nostaminen pään yläpuolelle ja makaaminen kovalla pöydällä teki kipeää. Koskaan ei ole tehnyt näin kipeää siinä maatessa, ja jouduin käyttämään kaiken tahdon voimani etten olisi liikahtanut sädehoitokoneen huristaessa mun ympäri, antaen niitä säteitä joiden toivon auttavan pitämään tämän puristavan kasvaimen kurissa.
Kipulääkkeet ei enää yhtään sekota mun päätä, joka on mahtavaa, mutta päivän kuluessa, mietin että mieluummin sitten vaikka olisin vähän tai paljonkin sekaisin, kuin näin kipuinen sillä tuntui että päivän päätteeksi kun iltapäivällä tulin kotiin sairaalasta, kävelinkin jo hassusti ja jähmeästi koska selkä tuntui ottavan itseensä kaikesta tärähtelystä. Kipu ei siis tavallaan pakota täysin paikalleen koska melkein koko ajan joutuu hakemaan asentoa, joka vaihtelee, jossa pystyisi olemaan. Sanomattakin on varmaan selvää, että jouduin ottamaan tänään extra annoksia kipulääkettä, joita on mulle määrätty niinkuin varalle, jos iskee se huono päivä. Tänään todellakin iski.
Mun lääkäri myös soitteli, ihan yllättäen, mutta oli mukava jutella ja vain tietää, että olen toisen ajatuksissa, että sairaalan päässä en ole vain nimi paperissa, vaan henkilö jonka kivut ja vointi pyörii mielessä. Lääkärin kanssa päätettiin ottaa Lyrica lisäksi kipulääkitykseen, sehän on niinkuin hermokipuun tarkoitettu kipulääke. Olen syönyt sitä ennenkin. Ja olen todella kummallinen tapaus kun mitkään lääkkeet ei mua väsytä, vaikka syön nyt niin montaa joiden isoin tai yksi isoimmista sivuvaikutuksista on väsymys. Mä vain porskutan kuin en mitään olisi ottanutkaan.
On kamalaa kun näin lähellä matkaa on näin tuskainen olo. Mutta edelleen olen peukut ja varpaat pystyssä, että lomaan mennessä tai loman aikana nämä tuntemukset helpottaa. Ainakin se on täysin realistinen mahdollisuus lääkäreiden mukaan. En halua ajatella sitä mahdollisuutta, ettei tilanne tästä parane.
Kipulääkkeet ei enää yhtään sekota mun päätä, joka on mahtavaa, mutta päivän kuluessa, mietin että mieluummin sitten vaikka olisin vähän tai paljonkin sekaisin, kuin näin kipuinen sillä tuntui että päivän päätteeksi kun iltapäivällä tulin kotiin sairaalasta, kävelinkin jo hassusti ja jähmeästi koska selkä tuntui ottavan itseensä kaikesta tärähtelystä. Kipu ei siis tavallaan pakota täysin paikalleen koska melkein koko ajan joutuu hakemaan asentoa, joka vaihtelee, jossa pystyisi olemaan. Sanomattakin on varmaan selvää, että jouduin ottamaan tänään extra annoksia kipulääkettä, joita on mulle määrätty niinkuin varalle, jos iskee se huono päivä. Tänään todellakin iski.
Mun lääkäri myös soitteli, ihan yllättäen, mutta oli mukava jutella ja vain tietää, että olen toisen ajatuksissa, että sairaalan päässä en ole vain nimi paperissa, vaan henkilö jonka kivut ja vointi pyörii mielessä. Lääkärin kanssa päätettiin ottaa Lyrica lisäksi kipulääkitykseen, sehän on niinkuin hermokipuun tarkoitettu kipulääke. Olen syönyt sitä ennenkin. Ja olen todella kummallinen tapaus kun mitkään lääkkeet ei mua väsytä, vaikka syön nyt niin montaa joiden isoin tai yksi isoimmista sivuvaikutuksista on väsymys. Mä vain porskutan kuin en mitään olisi ottanutkaan.
On kamalaa kun näin lähellä matkaa on näin tuskainen olo. Mutta edelleen olen peukut ja varpaat pystyssä, että lomaan mennessä tai loman aikana nämä tuntemukset helpottaa. Ainakin se on täysin realistinen mahdollisuus lääkäreiden mukaan. En halua ajatella sitä mahdollisuutta, ettei tilanne tästä parane.