Puhelimen ruudussa näkyy numero, jonka alkunumeroista tunnistan sen olevan yksi sairaalan numeroista. Vastaan. Siellä oli sädehoitolääkäri, vihdoin, kello oli jo vähän yli 17 kun tämä soitti, olin ollut tulisilla hiililla koko iltapäivän.
Hänelle ei valitettavasti oltu kerrottu, tai sitten se oli mennyt vain ohi, että olen lähdössä matkalle, ja että se on jo kovin pian. Jahkailua.
"Pärjäätkö sä tällä hetkellä miten sen kivun kanssa?"
Huokaisin, "no, yöks saan otettua tota Tramalia ja kyllä se auttaa jonkin verran, mutta päivällä...", josta lääkäri päätteli "niin, päivällä siis et pärjää?"
"Sis kyllä pärjään, yö on pahempi kun selkä jäykistyy, päivällä on helpompi sietää kun ei ole jumittunut samaan, tai muutamaan asentoon, kuten yöllä. Mutta mulle tulee vaan Tramalista niin huono olo, niin siks olis kiva saada matkaan mennessä jotain apua...
"Aivan, se huono olo. No, mun täytyy palata asiaan ensi viikon tiistaina, katsoa voisiko pienen annostuksen antaa, tai sitten annetaan vasta matkan jälkeen. Oletko pettynyt?
"No... en mä oikein tiiä, kun ei siitä sädehoidostakaan tiedä ehtiskö se auttaa... että jos on pakko syödä Tramalia niin sitten syödään..."
Olin jopa pettyneempi mitä annoin ymmärtää. Lähetin pari tuskastunutta viestiä siskolle ja bestikselle. Sitten puhelin soi uudestaan!
"Mä en pystynytkään lähtemään vielä töistä vaan avasin kaikki nää sun tiedot, ja katsoin kuvat uudestaan, ja mulle tuli niin paha mieli kun kuulin tuosta sun matkasta ja kuinka paljon kivut kiusaa, että kyllä me yritetään antaa sitä sädehoitoa pieni annos ennen matkaa, ihan varmasti!
Minä, ihan positiivisesti järkyttyneenä, "Voi kiitos!"
"Että olen nyt pistänyt sun lähetteen eteenpäin, joka varmasti nähdään maanantaina kun tullaan taas töihin, ja minä tulen töihin tiistaina, että silloin sitten jutellaan uudestaan tästä, eiköhän tämä onnistu, kyllä se aika saadaan nopeasti kun vaan varmuudella tiedetään, mihin ja kuinka paljon sulle voidaan antaa. Toivottavasti tästä olisi nyt apua sulle!"
Olin niin onnellinen tämän lääkärin työpanoksesta että melkein rupesin itkemään puhelimessa, kun kiittelin tätä. Kunpa nyt sitten saataisiin nopeasti startattua se sädehoito, ja että se toimisi edes sen verran matkaan mennessä että pärjäisi miedommilla kipulääkkeillä kuin Tramal!
Hänelle ei valitettavasti oltu kerrottu, tai sitten se oli mennyt vain ohi, että olen lähdössä matkalle, ja että se on jo kovin pian. Jahkailua.
"Pärjäätkö sä tällä hetkellä miten sen kivun kanssa?"
Huokaisin, "no, yöks saan otettua tota Tramalia ja kyllä se auttaa jonkin verran, mutta päivällä...", josta lääkäri päätteli "niin, päivällä siis et pärjää?"
"Sis kyllä pärjään, yö on pahempi kun selkä jäykistyy, päivällä on helpompi sietää kun ei ole jumittunut samaan, tai muutamaan asentoon, kuten yöllä. Mutta mulle tulee vaan Tramalista niin huono olo, niin siks olis kiva saada matkaan mennessä jotain apua...
"Aivan, se huono olo. No, mun täytyy palata asiaan ensi viikon tiistaina, katsoa voisiko pienen annostuksen antaa, tai sitten annetaan vasta matkan jälkeen. Oletko pettynyt?
"No... en mä oikein tiiä, kun ei siitä sädehoidostakaan tiedä ehtiskö se auttaa... että jos on pakko syödä Tramalia niin sitten syödään..."
Olin jopa pettyneempi mitä annoin ymmärtää. Lähetin pari tuskastunutta viestiä siskolle ja bestikselle. Sitten puhelin soi uudestaan!
"Mä en pystynytkään lähtemään vielä töistä vaan avasin kaikki nää sun tiedot, ja katsoin kuvat uudestaan, ja mulle tuli niin paha mieli kun kuulin tuosta sun matkasta ja kuinka paljon kivut kiusaa, että kyllä me yritetään antaa sitä sädehoitoa pieni annos ennen matkaa, ihan varmasti!
Minä, ihan positiivisesti järkyttyneenä, "Voi kiitos!"
"Että olen nyt pistänyt sun lähetteen eteenpäin, joka varmasti nähdään maanantaina kun tullaan taas töihin, ja minä tulen töihin tiistaina, että silloin sitten jutellaan uudestaan tästä, eiköhän tämä onnistu, kyllä se aika saadaan nopeasti kun vaan varmuudella tiedetään, mihin ja kuinka paljon sulle voidaan antaa. Toivottavasti tästä olisi nyt apua sulle!"
Olin niin onnellinen tämän lääkärin työpanoksesta että melkein rupesin itkemään puhelimessa, kun kiittelin tätä. Kunpa nyt sitten saataisiin nopeasti startattua se sädehoito, ja että se toimisi edes sen verran matkaan mennessä että pärjäisi miedommilla kipulääkkeillä kuin Tramal!