Kiirettä on pitänyt, ainakin sen verran ettei vaan ole oikein kerinnyt tänne blogiin höpisemään. Takana niin mahtava viikonloppu että kyllä positiivista energiaa ja fiilistä riittää jo pelkästään siitä pitkäksi aikaa. Ja reidet ja jalkapohjat tuhottu tanssimalla oikein viimeistä päivää - tämä yksikeuhko on tehnyt melkein täyskäännöksen toiseen suuntaan, ja näinollen löytänyt takaisin vanhaa staminaa myös tanssilattialla. I love this feeling!
Kuten on viime postauksista voinut huomata, mä voin aivan poikkeuksellisen hyvin, eikä se näytä loppuvan. Tunnen itseni aina pieni pala kerrallaan vahvemmaksi ja henkisesti eheämmäksi, kun jaksan lähteä salille, puuhailla kaikkea hyvällä fiiliksellä, olla avoimempi kaikelle mitä elämä voi eteen tuoda, nukkua taas öisin suht ok ja aamulla herätä jopa jokseenkin virkistyneenä, jos en nyt ihan täynnä energiaa, mutta ehkä sekin joskus tulee kohdalle. Välillä kupponen jotain erikoiskahvia tai mun pahetta, eli energiajuomaa, takaa kyllä sellaiset potkut päivään että paremmasta viis, mutta vähemmän nykyään sitä tarvitsee mitään tuollaista että päivän saisi käyntiin, koska puhti ei enää laske nollaan. Ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan en myöskään ehdi katsoa kaikkia sarjoja heti kun ne tulee, tai lukea kirjaa täyttä häkää, koska mulla on niin paljon muuta tekemistä ja illalla oon valmis kaatumaan lähes suoraan unten maille :D
Hilpaisin tänään taas salille, voi sitten huomisen ja torstain olla hyvillä mielin vapaalla, vähän vappua juhlien. Suunnitelmissa on tosin lähinnä ravintolassa herkuttelua ja muutaman kylmän sidukan nauttimista hyvässä seurassa, mutta mullehan se kuulostaa jos mitä parhaimmalta! Ja torstaina sitten vapputorille katselemaan meinikiä, kenties vähän munkkia haukkaamaan. Nam!
Salin jälkeen piti mennä taas istuskelemaan infrapunasaunaan, kiva päätös aina saleilulle! Alkuinto uuteen, kivaan saliin ei ole hiipunut mihinkään, edelleen menen aivan into pinkeänä paikalle kun on salipäivä. Mun maha (IBS) on myös rauhoittunut eikä kiusaa, vaikka joskus ennen on ärtynyt nimenomaan salitreenaamisesta, mutta olen löytänyt hyvän syömisrytmin, joka estää kramppaamisen salilla ja sen jälkeen, joten voin mennä huhkimaan just niinkuin haluan.
Reilun parin viikon päästä myös tulee 26v lasiin - tai siis "forever 25" mähän olen, mutta details, details ;) Ja lähden silloin Hesaan nuorten aikuisten syöpäpotilaiden viikonloppuun 17.-18.5. mutta toivottavasti jo ennen sitä, muutamaksi päiväksi rakkaan Lillan vieraaksi, viettämään kunnon laatuaikaa! Vaikka mitä kivaa edessä, on kaikkea mitä odottaa!