Esitelmän teon tuskaa - ihan kuin olisi taas koulussa!
Viikonloppuna, lauantaina, on tosiaan lymfooma kokoontuminen Tampereen kylpylässä, ja johon mäkin olen ottamassa osaa, ja olen yksin puhujista; kertomassa mun tarinani. Mä osaan mielestäni ihan fiksusti kertoa tarinani kun ei ole mikään virallinen tilanne, tyypille tai parille, mutta esitelmän teko, oli aihe mikä tahansa, on kouluajoilta iskostunut muhun stressaavana, en ole myöskään kovin mahtava tekemään powerpoint esityksiä, joten senkin kohdalla vaivaa ihan perus luomisen tuska.
Ei sinänsä ole vaikeata kertoa omaa tarinaa, koska itsestänsä tietää faktat, niitä ei tarvi lukea mistään ja soveltaa esitelmään, vaan tottakai tiedät, mitä sulle on vuosien varrella tapahtunut, miltä susta on tuntunut, missä mennään, ja niin pois päin. Silti musta tuntuu, tätä esitelmää harjoitellessani, sanat menee ihan sekaisin, en muista juttuja ja välillä rönsyilen ihan hakoteille jorinoissani. Ei sillä, etteikö rehellinen tarina ole se parhain tarina, mutta ihan mun itsenikin kannalta olisi hyvä pitäytyä vähän jossain kaavassa, ettei mene aivan sekaisin. Melkein olisi helpointa hypätä vain kyselytuokioon ja vastailla juttuihin yksi kerrallaan, ja näin kertoa tarinansa!
Lauantaina kuulijat pääsevät myös kuulemaan ensikäden tietoa, että miten huomisessa lääkärin tapaamisessa menee; mitkä ovatkaan maanantaisten kuvausten tulokset. Mutta toki te täällä blogissa saatte tietää jo huomenna. Jännittää, mutta enemmän jännittää tuo lauantai, ainakin juuri tällä hetkellä.
Viikonloppuna, lauantaina, on tosiaan lymfooma kokoontuminen Tampereen kylpylässä, ja johon mäkin olen ottamassa osaa, ja olen yksin puhujista; kertomassa mun tarinani. Mä osaan mielestäni ihan fiksusti kertoa tarinani kun ei ole mikään virallinen tilanne, tyypille tai parille, mutta esitelmän teko, oli aihe mikä tahansa, on kouluajoilta iskostunut muhun stressaavana, en ole myöskään kovin mahtava tekemään powerpoint esityksiä, joten senkin kohdalla vaivaa ihan perus luomisen tuska.
Ei sinänsä ole vaikeata kertoa omaa tarinaa, koska itsestänsä tietää faktat, niitä ei tarvi lukea mistään ja soveltaa esitelmään, vaan tottakai tiedät, mitä sulle on vuosien varrella tapahtunut, miltä susta on tuntunut, missä mennään, ja niin pois päin. Silti musta tuntuu, tätä esitelmää harjoitellessani, sanat menee ihan sekaisin, en muista juttuja ja välillä rönsyilen ihan hakoteille jorinoissani. Ei sillä, etteikö rehellinen tarina ole se parhain tarina, mutta ihan mun itsenikin kannalta olisi hyvä pitäytyä vähän jossain kaavassa, ettei mene aivan sekaisin. Melkein olisi helpointa hypätä vain kyselytuokioon ja vastailla juttuihin yksi kerrallaan, ja näin kertoa tarinansa!
Lauantaina kuulijat pääsevät myös kuulemaan ensikäden tietoa, että miten huomisessa lääkärin tapaamisessa menee; mitkä ovatkaan maanantaisten kuvausten tulokset. Mutta toki te täällä blogissa saatte tietää jo huomenna. Jännittää, mutta enemmän jännittää tuo lauantai, ainakin juuri tällä hetkellä.