Tänään sai taas käydä kärsimässä, ja sinkoilemassa hima-TAYS-hima -väliä. Ihan aikaseen aamuun oli ne kuvaukset, tällä kertaa piti olla vain 2 tuntia syömättä ennen kuvauksia, joka oli aivan taivaallista. Kanyylia kyllä sai taas uitella suoneen, ja mun rutikuiva iho joka tällä hetkellä muodostaa niitä ärsyttäviä iholaattoja (tyypillistä tälle mun ihosairaudelle) ja sitten hilseilee, ei ainakaan auttanut asiaa. Onneksi sentään kämmenselän päälle ei lähdetty tuikkaamaan, kun olin niin tiukkana että siihen ei kyllä sitten laiteta, se on t-u-s-k-a-a. Onneksi hoitaja yritti vain kerran, ja sitten tuli radiologi kokeilemaan ja sai oikean kyynärvarren pienempään, vähän sivussa olevaan suoneen tehokkaasti, vaikka ainahan se tuntuu, ainakin mulla, koska mun suonet on pienet, liukkaat ja puhkeavat helposti kun niitä on rääkätty jo vuosikaupalla. Portti kun ei kelpaa tähän tutkimukseen, ottaa niin aivoon... Mutta, muuten tutkimus oli varsin nopea ja helppo.
weheartit.com
Miksi jouduin sinkoilemaan tätä väliä, on se että tälle päivällä oli buukattu myös gyne. Pitkäaikaiset lukijat tietää, mikä painajainen tää homma on mulle. Kamalia, kivuliaita kokemuksia vuosien varrelta, joten mä olen aika hermoraunio kun istuskelen odotustilassa. Ja aikataulusta oltiin myöhässä TUNNIN, eli hermoilla sai vielä extra-aikaa. Oli myös taas uusi naama tutkimusta suorittamassa, mutta tämä onnistui olemaan tosi ripeä ja hellävarainen, vaikka mun jännitys purkautuikin joukkona kyyneleitä siinä piinapenkissä. Olen niin itkupilli, jos pääsen vauhtiin, and hating that fact.
Nyt sitten on taas odottelua. Perjantaina on lääkäri. Viime yönä näin painajaisia ja nukuin jossain 00.30-2/3 välillä valot päällä - se karkottaa pahat unet. Tosin todennäköisesti Ketipinorillakin oli näpit pelissä, ei vain mun stressillä, koska sitä ottaessani näen kaikenlaisia vilkkaita unia, ja myös painajaisia. Vaikka on ne vähentyneet sitten siitä ajasta, kun tämän lääkkeen aloitin unettomuuteen, enkä syö sitä joka ilta. Kumma lääke, kun voi niin paljon vaikuttaa uniin. Silloin kun otan Temestaa, en näe unia oikeastaan ollenkaan. Ja koen myös nukkuvani parempaa unta. Mutta toleranssi kummallekin lääkkeellä kyllä tuntuu hitaasti mutta varmasti nousevan. Ainakin tällaisella stressikaudella sen tuntuu huomaavan, kun nukahtaminen on haastavaa (kun se ei kuitenkaan aina ole, vaikken mä ilman nukahtamis/unilääkkeitä lähes koskaan osaakaan nukkua).
Nyt haaveissa vaan siintää, että pääsis pian takaisin valohoitoon, mun iho on niin kamalassa kunnossa kasvoista alaspäin - vaikkei kasvojenkaan iho ole mitä parhain, mutta muuhun kroppaan nähden hyvässä kunnossa. Ihotautipolille lääkäriin en pääse, niin pitkät jonot, joten täytyy kuulemma mennä TK:n kautta. Sinnekin aika vasta 14.4., toivottavasti siellä nyt sitten oltaisi edes ripeitä sen lähetteen kanssa.. mun omalääkäri on vähän, no, kummallinen vaikkakin ystävällinen mies. Mutta todella hajamielinen. Ihotautipolin hoitajan mukaan pääsisin kuitenkin samantien takaisin valohoitoon, kunhan saan tämän uuden lähetteen. Voihan venäjä, mitä ihanaa byrokratiaa..