Yskittää taas jonkin verran
enemmän, kahtena edellisenä iltana (la-su) jalkoja on särkenyt niin
paljon että on täytynyt mennä nukkumaan relaksantin voimin, kaikki
housut kiristää kun olen mättänyt ruokaa yksikseni ja seurassa kuin
vanki viimeisellä illallisella, ja edelleen välillä tekee mieli paiskoa
tavaroita, kirota, huutaa ja perään itkeä kun mietin tulevaisuutta.
Oon
24-vuotias enkä mä ole mitään, ja tuskin paljoa menossa minnekään
25-vuotiaanakaan (kouluttautuminen ja/tai työt), koska toipuminen
pelkästään kantasolusiirrosta ottaa aikansa eikä tässä ole edes tietoa
koska se tulevaisuudessa on, tai auta armias jos tulee siitä aiheutuvia
kylkiäisiä kuten vaikka maksa/munuaisvaivoja, hylkimistä, matalat
veriarvot (=infektio herkkyys, huono kunto) ja monta, monta muuta
asiaa.. puhumattakaan oman peilikuvan vihaamisesta kaljun kanssa,
silläkin kestää aikansa ennenkuin se rupeaa edes kasvamaan kunnolla
kaikkien niiden kroppaan lykättyjen myrkkyjen jälkeen.
Oh, ain't great to be me.
---
Tämä postaus on kirjoitettu ja julkaistu ensimmäisen kerran edellisessä blogissa 20. elokuuta, vuonna 2012.
---
Tämä postaus on kirjoitettu ja julkaistu ensimmäisen kerran edellisessä blogissa 20. elokuuta, vuonna 2012.