Vilahdus

Kumma juttu, miten nimenomaan sitä juttua tuntuu olevan ns. vähemmän kerrottavana, kun ei ole mitään masentavaa, alakuloista, mustanpuhuvaa, ahdistavaa kerrottavana. Ja päälle sitten vielä niin epätavallisen kiire, että blogin ääreen pitää nyt melkein pakottaa itsensä. Toisaalta ärsyttää olla niin paljon "poissa" mutta toisaalta ei huvittaisi hidastaa ja jumiutua koneelle. Ristiriitaista, vai mitä? :D Makes no sense.

Terveysrintamalla ei ole paljoa kerrottavaa, kuin se mitä tässä jo olen jonkin aikaa toitotellut, että voin erittäin mainiosti. Salilla jaksaa, ja tuntuu että voisi jatkaa vielä vähän lisää kun ohjelma loppuu, mutta kello huutaa että nyt on pakko lopettaa, että ehtii hetkeksi infrapunasaunaan, ja sitten pitää jo pinkaista kohti kotia ruokkimaan ja ulkoiluttamaan koiria. Ja valohoidot päälle, paitsi tänään, näin vapun jälkeen, vaikka onkin arkipäivä, ei ole sairaalan valohoitoyksikkö täysillä toiminnassa. Mutta maanantaina sitten taas grillailemaan tätä ihoa. Ulkonäkö ei ole vielä kummoinen, mutta selkeästi ihon laatu taas on: iho ei kipuile tai kiusaa mua, eikä rasvaaminen satu. Edistystä siis kuitenkin!

Näin välihuomautuksena; tuli muuten hienosti rakeita niskaan oikein kunnolla tänään matkalla salille! Ihan yhtäkkiä rupesi vaan taivaalta tippuilemaan pallosia, kyllä pisti askeleen vauhtia että pääsi pois alta :D

Nyt on noin kuukausi aikaa, kun seuraavan kerran on kuvaukset, ja muutama päivä päälle, niin lääkärin kertoma tilannekatsaus. Ei tosin juuri huolestuta, kun tuntee itsensä näin hyvä vointiseksi. Tosin, aikaisemmat vuodet todistaa ettei mun oma olo ole kummoinen mittari, mitä tulee syövän aktiivisuuteen, voin voida aivan mahtavasti sen aktiivisesta puuhastelusta huolimatta. Outoa sekin. Mutta joka tapauksessa, en aio murehtia tulevia kuvauksia, on tässä selvästi muutakin, kivaa, tekemistä :D