Blogin puolelle on ollut vaikea palata - miksi? On jotenkin vaikea tarttua toimeen kun on höllännyt niin paljon viime aikoina, huidellut ihan muualla, ajatellut muuta, ollut "vähemmän tilivelvollinen omalle blogille" - siitäkin huolimatta että täysin vapaaehtoisesti ja yleensä mielelläni kirjoitan tänne. Runosuoni on tukossa, jotenkin.
Onhan mulla tottakai kerrottavana, että Mallorcalla oli mahtavaa, että ottaa päähän tulla tänne kylmään Suomeen jossa vähän väliä tulee kylmää vettä niskaan. En viihdy täällä yhtään, mun sydän kuuluu muualle, jonnekin missä puhutaan englantia ja ihmiset ovat niin erilaisia. En tiedä ymmärtääkö moni tätä mun kaipuuta ja sen luonnetta, mutta jotain tällaista se mun ajatuksissa haluan, mä haluan lähteä pois. Mutta en voi.
Mä olin niin elementissäni siellä irkkujen, brittien ja skottien seassa, ja musta oli aivan ihana kuunnella ihmisiä jotka puhuivat englantia eri aksenteilla, imeä niitä itseeni ja yllättää muut, kuinka samalta kuulostin, ja saada ylistystä, "ettet kyllä varmaan ole suomalainen kun tuolta kuulostat" ja tätä rataa. Mulle hienoja, pieniä ilon hetkiä.
Myönnettäköön, mua vaivaa pieni lomalta paluu masis - en olis halunnut tulla takas, tähän suomessa vallitsevaan säähän tai mun elämään, mun ongelmineen. Itkuvinkuvää, kaikki ei edes pääse lomalle, mutta.. no, itkuvinkuvää silti, sori.
Ja oli niin lämmintä. Joka päivä kolkutellen sitä +30 astetta, joka sinne saapuessa tuntui paljolta mutta aurinkoa ja lämpöä rakastavana ihmisenä, siihen tottui hetkessä ja se tuntui vaan ihanalle. Lämpötilan hetkellisesti laskiessa jonnkin 22-24 tuntumaan, tuntui se jopa oudolta, ja ilo ratkesi uusiksi kun lämmöt nousi! :D Iho voi aivan mielettömän hyvin lämmössä ja myös edelleen, vaikka rasvata saa kyllä ahkeraan ja pieni pelkoo piilee takaraivossa, että nyt kun täällä kotimassa ei yhtään saa aurinkoa, miten käy kohta ihon...
On tässä vähän tulevaisuus stressiäkin, mitä sitä oikeasti tekisi tällä elämällänsä kun tauti on vaipunut lähes täysin talviauneen - hei, mä ehkä delaakaan ihan pian, mitä mä teen? Uskokaa tai älkää, myös toisin päin kääntynyt tilanne voi olla ahdistava, rassaava. Onneksi on keskiviikkona terapia, on hirveästi asiaa ja kyseltävää, mistä voisin mennä kyselemään lisää, mitä tällainen "papereissa ikuisesti sairas" voisi mennä tekemään elämällään, olla menettämättä tukia tai mitä muita voisi ehkä saada tilalle - mitä, mitä, mitä!
On tässä vähän tulevaisuus stressiäkin, mitä sitä oikeasti tekisi tällä elämällänsä kun tauti on vaipunut lähes täysin talviauneen - hei, mä ehkä delaakaan ihan pian, mitä mä teen? Uskokaa tai älkää, myös toisin päin kääntynyt tilanne voi olla ahdistava, rassaava. Onneksi on keskiviikkona terapia, on hirveästi asiaa ja kyseltävää, mistä voisin mennä kyselemään lisää, mitä tällainen "papereissa ikuisesti sairas" voisi mennä tekemään elämällään, olla menettämättä tukia tai mitä muita voisi ehkä saada tilalle - mitä, mitä, mitä!