Leppoinen joulu perheen parissa - mukavaa vaikken tänä vuonna olekaan ollut niin innoissani joulusta, tämä juhla nyt vain tuli vastaan tällaisen sauman kanssa samaan aikaan, kun on sattunut ja tapahtunut kaikkea, erityisesti mun kuntoon liittyen kuten olen kertoillut, joten en vain ole saanut sitä innostuksen puuskaa vaikka joulusta pidänkin. Mutta tunnen joka tapauksessa olevani onnekas kun mulla on niin ihana perhe, sekään kun ei ole mikään automaattinen asia elämässä. Tunnen olevani rakastettu ja tärkeä osa perhettäni, siitäkin huolimatta kuinka paljon murhetta aiheutan - vaikkei se ole mun vika mutta se on mulle aina henkilökohtainen murheenkryyni, josta en pääse yli enkä ympäri todennäköisesti koskaan. That's just me.
Lahjaksi sain enimmäkseen rahaa, jota olin toivonutkin. Sain myös muutaman muutaman jutun, kuten pörrösukat joita ei ikinä voi olla liikaa! (ja mun entiset vetelevät viimeisiään), parit korvakorut, lahjakortin The Body Shoppiin, suklaata jonka tosin enimmäkseen annoin eteenpäin sitä enemmän halajaville koska suklaa ei ole mulle mikään must-juttu, sitten myös tosi mahtavat urheiluliivit, kynttilöitä sekä valikoiman pienikokoisia puteleita käsi- ja jalkarasvoja Dermosililtä. Isän äidiltä on vielä tulossa tämän itse kutomat villasukat kuten tulee noin joka toinen vuosi, ja näitä odotan innolla, villasukkiakaan ei voi olla liikaa!
On ollut myös todella mahtavaa viettää aikaa pikkusiskon kanssa. Vaikka me ollaan yhteydessä toisiimme jatkuvasti whatsappilla, niin me ei välttämättä nähdä välillä vähään aikaan, sisko on erittäin kiireinen. Toki monet sisarukset eivät välttämättä näe kuin vaikkapa muutaman kerran vuodessa, mutta koska me asutaan kuitenkin suht lähekkäin ja ollaan läheisiä, niin mulle (meille) on tärkeätä nähdä niin usein kuin vain on mahdollista.
Jos vaan huomenaamulla ei nukuta ihan liikaa, niin olen aikeissa käväistä salilla ennenkuin menen taas vanhemmille syömään. Kyljen paine/kipuilu on onneksi asettunut sellaiselle tasolle että vaikka siihen yöksi otan kipulääkettä (ja murehdin tätä...), niin päiväsaikaan siihen ei tarvi yleensä Panadolia ihmeellisempää. Joten, salilla onnistuu cardio ja ainakin alakroppa, käsien kanssa teen varovaisesti mitä pystyn koska mun muu selkä ei yksinkertaisesti kestä tekemättömyyttä, eron huomaa ihan oikeastaan jo päivätasolla. Ja liikkua yritän niin kauan kuin vain mahdollista, jos tulevaisuudessa on (jälleen, eiköhän se ole selvää) edessä kipukausi joka estää sen täysin. En kyllä odota innolla joulun ja uuden vuoden jälkeisiä ruuhkia salilla kun moni päättää aloittaa "uuden elämän". Olen tosin tottakai ihan pro uudelle elämällä, jos se vaan olisi pysyvää eikä himmenisi viimeistään helmikuun tullessa vastaan.
Mutta, eipä tässä tämän ihmeempiä, pitäisi jo painua unten maille jotta huomenna pääsee ajoissa ylös. Hyvää yötä!
