The Body Shop ripsi- & kulmageeli + tarjousvinkki!

Alkuviikosta postailin ostaneeni The Body Shopista ripsi- & kulmageelin koska vanha veteli aivan viimeisiään, ja näitä mun tupsuripsiä pitää pystyä sukimaan järjestykseen, varsinkin silloin kun ne vetelevät viimeisiään eli pian on aika vaihtaa uudet tilalle! (nämä ripset kestää mulla yleensä noin viikon)

Hintaahan tuolle tosiaan tuli 14,20e, joka itseassa on jonkusen euron vähemmän kuin mun entinen ripsigeeli, joka tosin kyllä oli suunniteltu nimenomaan feikkiripsille, ja siinä tuli mukana 3 eri ripsiharjaa  - joita tosin en juuri tarvinnut.

Nyt kun olen muutaman päivän käytellyt tätä geeliä, niin täytyy kyllä sanoa että tämä on ihan oiva ostos, "jähmettää" ripset siistiksi niitä sukiessa ja myös antaa niille tumman kiillon - esim. vaaleata luomiväriä laittaessa se joskus tarttuu ripsiin ja saa ne näyttämään harmaammalta, niin tällä saa taas mustat, kiiltävät ripset. Sopisi varmasti siis myös omille ripsille ja muille tekoripsille, ammattilaisen laittamille ripsipidennyksille kuin sitten vaikka yhden illan partyripsille, jotka ovat siinä sellaiselle ripsinauhassa.

Lähikuvassa näkee kuinka mun ripset vetelee ihan viimeisiään, eli ovat vähän sojottavat sukimisesta huolimatta ja ulkonurkasta on muutama ripsi jo pudonnutkin pois. Viikonloppuna tai viimeistään maanantaina laittelen uudet tupsut, jotka ovat taas siistit ja tuuheammat. Tällä hetkellä käytän Revlonin tupsuripsiä, jota löytyy Tokmannin valikoimasta (tre, keskusta) vajaan 6 euron hintaan.

Tälle ripsi- & kulmageelille siis antaisin 3/3.

Ja sitten The Body Shopin tarjous vinkki!

Tuoksuvat vartalosuihkeen nyt tasan 10 euroa (norm. 15,80e). Tuoksuina mango, vanilja, kookos, piparjuuripuu (moringa), parapähkinä ja mansikka. Mun suosikki on tietenkin kookos ja kakkosena tulee vanilja! Tarjous voimassa 31.3. asti.

Girls night potential dress

Tänään on lötkö viikonlopun aloitus, perjantai sarjojen ja kirjan parissa, mutta huomenna onkin tyttöjen ilta mun pikkusiskon uudessa kämpässä, johon on kutsuttu meidän yhteisiä kavereita. So excited! Toivottavasti tää mun selkä vaan pysyy rauhallisena jotta jaksan seurustella ja pysyä illan meiningeissä mukana. Thumbs up!

Ajattelin myös laittaa mun tulevan Kanaria reissun mekon koekäyttöön, eli sen mustaharmaan jonka alkuviikosta ostin Henkalta. Tällaisiä mekkoja mulle ei yleensä ole, koska käytän eniten A-linjaisia mekkoja kun olen niin lyhyt keskivartalosta - antaa anteeksi suurimpia kurveja, mutta onhan se kiva välillä jotain uutta kokeilla ja yrittää vain hyväksyä omat kurvinsa!

Peili on näköjään taas karmean pölyinen, vaikka justhan mä sen pyyhin.. saa näköjään koko ajan olla sitä hinkkaamassa!

(hassu musta viiru ekassa vasemmassa kuvassa on kameran hihna! ihmettelin itse tovin, että mikäs kumma tuo on.. :D)

Puristus

Tänään selkäpuoli, vai pitäisikö sanoa painava kasvain, on kiukutellut tosi paljon :( Aamulla noustessa selkä oli jäykkä ja jonkin verran kivulias, mutta muista päivistä poiketen, kipu ei kadonnut kipulääkkeiden mukana vaan jopa yltyi päivän mittaan, ja olin kireä kuin viulun kieli sädehoitopöydällä koska käsien nostaminen pään yläpuolelle ja makaaminen kovalla pöydällä teki kipeää. Koskaan ei ole tehnyt näin kipeää siinä maatessa, ja jouduin käyttämään kaiken tahdon voimani etten olisi liikahtanut sädehoitokoneen huristaessa mun ympäri, antaen niitä säteitä joiden toivon auttavan pitämään tämän puristavan kasvaimen kurissa.

Kipulääkkeet ei enää yhtään sekota mun päätä, joka on mahtavaa, mutta päivän kuluessa, mietin että mieluummin sitten vaikka olisin vähän tai paljonkin sekaisin, kuin näin kipuinen sillä tuntui että päivän päätteeksi kun iltapäivällä tulin kotiin sairaalasta, kävelinkin jo hassusti ja jähmeästi koska selkä tuntui ottavan itseensä kaikesta tärähtelystä. Kipu ei siis tavallaan pakota täysin paikalleen koska melkein koko ajan joutuu hakemaan asentoa, joka vaihtelee, jossa pystyisi olemaan. Sanomattakin on varmaan selvää, että jouduin ottamaan tänään extra annoksia kipulääkettä, joita on mulle määrätty niinkuin varalle, jos iskee se huono päivä. Tänään todellakin iski.

Mun lääkäri myös soitteli, ihan yllättäen, mutta oli mukava jutella ja vain tietää, että olen toisen ajatuksissa, että sairaalan päässä en ole vain nimi paperissa, vaan henkilö jonka kivut ja vointi pyörii mielessä. Lääkärin kanssa päätettiin ottaa Lyrica lisäksi kipulääkitykseen, sehän on niinkuin hermokipuun tarkoitettu kipulääke. Olen syönyt sitä ennenkin. Ja olen todella kummallinen tapaus kun mitkään lääkkeet ei mua väsytä, vaikka syön nyt niin montaa joiden isoin tai yksi isoimmista sivuvaikutuksista on väsymys. Mä vain porskutan kuin en mitään olisi ottanutkaan.

On kamalaa kun näin lähellä matkaa on näin tuskainen olo. Mutta edelleen olen peukut ja varpaat pystyssä, että lomaan mennessä tai loman aikana nämä tuntemukset helpottaa. Ainakin se on täysin realistinen mahdollisuus lääkäreiden mukaan. En halua ajatella sitä mahdollisuutta, ettei tilanne tästä parane.

No ne hiukset

Heippahei ja hyvää iltapäivää!

Kuten aikaisemmassa pikapostauksessa kerroin, olen siis vaihtanut tässä noin viikko sitten teippipidennykset clip-on pidennyksiin, tutummin klippareihin. Suurin syy tälle oli tämä mun kutiava nahka, joka tietenkin tarkoittaa sitä että päänahkakin kutiaa, ja kuivumiseen/hilseilyyn taipuvana tuntui, että nyt tarvii pystyä hoitamaan päänahkaa oikein tehokkaasti ja kunnolla, eli toisin sanoen päästä paremmin käsiksi päänahkaan kun suihkussa hieroo päänahkaa ja näin pois päin. Teippipidennysten kanssa päänahka aina jää valitettavasti vähän vähemmälle huomiolle, koska päätä ei yksinkertaisesti voi vaahdottaa tai hieroa yhtä tehokkaasti teipit päässä - jos teippeihin joutuu liikaa shampoota tai erityisesti hoitoainetta, saattaa niiden liimapinta hajota ja näinollen ne tippuvat päästä. Toinen syy oli, etten jaksanut hoitaa hiuksia tarpeeksi tehokkaasti, ja erityisesti todella vaaleat pidennykset vaatii todella tarkkaa ja hyvää hoitoa, koska vaaleissa se mahdollinen kuivuus näkyy paremmin (verrattaen tummiin) ja vaaleiden pidennysten kanssa on aina enemmän hoidettavaa, koska niitä on käsitelty paljon jotta väri on niin vaalea, ja niistä kun katoaa se käsitelty rasvakerros, myös hiukset saattavat takkuuntua aivan kamalasti. Teippipidennykset ovat upeat, värissä kuin värissä, kun niitä jaksaa hoitaa tarpeeksi hyvin mutta päänahan tehohoito niiden kanssa ei onnistu niin millään kikkailulla. Siksi tämä vaihdos.

Mulla oli kuitenkin paljon onnea matkassa tämän vaihdoksen suhteen, sillä kaverini haluaa ostaa nämä vain kuukauden vanhat hiukset sekä mun teippirullan, joten mun nähdäkseni en menettänyt juurikaan siinä, että tilasin Rapunzelilta nämä ihanat klipparit. Mun omat hiukset ovat edelleen vähän ohuehkot ja lyhyet mun makuuni, joten ilman mitään pidennyksiä oleminen ei vaan ollut vaihtoehto mun kohdalla. Call me vain but I love my long hair!

Klippareitakin tottakai tarvitsee hoitaa hyvin, mutta näiden etu on tosiaan se että nämä otetaan aina illalla pois päästä eikä näiden kanssa mennä suihkuun - takkuuntumisen ja kuivumisen todennäköisyys laskee huimasti. Mutta, nämähän tarvitsee joka päivä pistää uudestaan päähän (tai milloin näitä käyttääkään, jotkut käyttävät esimeriksi vain juhlissa, baarissa tmv) ja siinä piilee syy, miksi toiset käyttävät miellään koko ajan teippipidennyksiä (/tai muita pysyviä pidennyksiä): ne ovat päässä koko ajan ja "vaikutat koko ajan pitkähiuksiselta". Itse kuitenkin totesin, että jouduin näkemään niin paljon vaivaa teippipidennysten ulkonäön suhteen per päivä, että yhtä hyvin sen saman ajan voisin käyttää klippareiden päähänlaittoon ja kuntoon sukimiseen.

Omien hiusten kuntoa ei kuitenkaan sovi unohtaa vaikka käyttäisikin klippareita - klippareiden kanssa joutuu päivittäin yleensä tupeeraamaan vähän enemmän kuin teippien kanssa ja se mekaaninen kulutus on se, mikä voi kuluttaa omaakin hiusta. Joten hyvät hoitsikat ja hiuksiin jätettävät hoitsikat ovat kaiken A ja O!

Tässä näette miten klippari on hiuksissa kiinni ja miltä se näyttää, kun oma hius peittää sen:

Oikein ja hyvin laitettuna, peittyy klippari varsin kätevästi omien hiusten sekaan. Kampausten laitto onnistuu myös, välillä tarvii ehkä vähän kikkailla mihin kohtaan klipparit laittaa, mutta esimerkiksi ponnarikin onnistuu näillä ihan hyvin!

Pestä näitä ei tarvitse kovinkaan usein, riippuu paljon myös siitä kuinka paljon käyttää muotoilutuotteita, takkuaako (eli tarviiko saada kunnolla setvivää hoitsikkaa hiuksiin) tai jos muuten hiuksen ulkönäkö tai haju (baari-illan päätteeksi hiukset usein tuoksahtaa tupakalta vaikkei itse polttaisi - se ärsyttävä haju tarttuu sun polttavista kavereista!) vaatii sitä. Eli pesukertoja per kuukausi voi olla jopa vain yksi! Pidennyksiähän on tosiaan hyvä pestä vain todellisessa tarpeessa, koska liika peseminen tosiaan kuluttaa hiuspidennystä joka ei kuitenkaan aidon hiuksen tapaan pysty imemään sitä kosteutta, vaikka hyvin hoitaisikin.

Klipparit ovat edullisemmat nähden teipppipidennyksiin, tämä Rapunzelilta tilattu 7-osainen setti värissä Scandinavian Blond #P18/60 50 sentin pituudessa oli 99 euroa. Itse olen ollut näihin hiuksiin nyt mielettömän tyytyväinen ja päänahkakin voi taas vähän paremmin, kun sitä voi huoletta raaputtaa mutta myös hoitaa!

Salavaihdos

Viime päivinä on tullut yllättävän paljon kehuja hiuksistani, niin blogi/Facebook-lukijoilta kuin läheisiltäkin. Olen jopa saanut kysymyksiä, että miten ne näyttää noin kivalta. No, tunnustusten aika! ;)

Vajaa viikko sitten otin pois teippipidennykset ja vaihdoin clip-on pidennyksiin, eli klippareihin.

Miksi, miten, mitkä ovat erot, hoitaminen jne - näistä tulossa postaus iltapäivällä jahka kotiudun tänään alkavasta sädehoidosta!

Matkakuumeilua

Matkakuume alkaa vihdoin tuntuvasti saamaan mut kouriinsa, ja kävinkin tänään vähän shoppailemassa sen merkeissä. Myönnettäköön että tuli shopattua myös vähän ei-niin-oleellista mutta.. no, tulihan ostettua ;)

Varsinaisesti hain jotain kivaa, uutta, edullista mekkoa, ja löysinkin tuon oikeanpuoleisen Henkalta joka oli vain 15 euroa. Vähän eri tyyppinen mekko kuin mitä mulla yleensä on, mutta sellainen jonka voisi nähdä Geordie Shore -ohjelmassa, jonka innoittamana tämän nappasin.. ;)

Vaalean turkoosi, lähes läpinäkyvä paita oli heräteostos, se oli vaan niin kaunis, ja jotenkin "etelän värinen"! Ja maksoi vain huimat 13 euroa, joten tämä lähtee etelään mukaan, kiva paita jossa lähteä vaikka shoppailemaan ja alaosaksi vaikka shortsit tai hame. Iso kaula-aukko on just mun makuuni!

Kynsilakkafriikki ei pääse kaupoista ulos ilman niitä. Ei vaan koskaan. Pinks-sarjan nappasin noin 6 eurolla Henkalta, ne olivat niin syötävän söpöjä, ja Ginassa menin myös lankaan kun siellä on lakoissa aina tarjous 3kpl/10 euroa. Tuo tummin joka näyttää kuvissa mustalta, on oikeasti "yön violetti" ja mielettömän hieno livenä, mutta en vaan saanut kuviin sitä välittymään :(

Tässä vielä lähemmin ja paperille sudittuna värit.

Ginasta varsinaisesti haeskelin tätä DIP&TWIST asetoni-vapaata dippauskynsilakanpoistoainetta. Hyvästi pumpulilla hinkuttamiselle, nyt vain sormi puteliin ja vähän pyöräytellen, niin kynsilakat lähtee! Oli noin 6 euroa.

The Body Shopista haeskelin väritöntä ripsigeeliä, sillä vanha vetelee aivan viimeisiään. En tiedä onko tämä yhtä hyvää kuin varsinaisesti ripsipidennyksille tarkoitettu geeli (mulla oli Lash Perfectin geeli) mutta koska en saa enää ostettua tuota mikä mulla oli, on etsittävä muita käyttökelpoisia vastineita. Thumbs up että sukisi ja pitäisi mun ripset yhtä hyvin kuosissa. The Body Shopin eettiset meikit on aina vähän kalliimpia mutta ylenesä kyllä sen arvoisia. Geeli 14,20e ja uutuus mustikka huulirasva, niin IHANAN tuoksuinen (ja makuinen) ja rasvainen, oli 8,30e - en vain pystynyt sivuuttamaan kokeiltuani testeriä!

Viimeisenä ne reissulle oleellisimmat: Clas Ohlsonilta matkalaukka punnitsin á n. 14e, hauska ja persoonallinen nimilappu matkalaukkuun á 2e ja lentokoneeseen niskatyyny á n. 8e

Minä shoppailun tuoksinnassa... ;)

What would you ask....

>> FACEBOOKKIIN KYSYMÄÄN & KATSOMAAN VASTAUKSIA

Syöpäläiset hoi!

Ihan muistutuksena nuorille aikuisille, syöpäläisille tai ex-syöpäläisille, että verkostointi viikonloppuun Tuusulassa, voi edelleen osallistua! Ikähaarukkahan on 18-35vuotta, joten varmasti löytyisi jokaiselle juttuseuraa ja sitä vertaistukea, ja kivaa yhdessä oloa! Viikonlopun ohjelmasta voit lukea lisää ym. linkistä.

Itsehän aion siihen osallistua, ja mun 26-vuotias synttäritkin ovat tuolloin 17.5., joten hei, bileet tiedossa! :D

Rapunzel ale!

Nyt Rapunzel of Sweden tarjoaa 2.3. asti 10 euron alennuksen, kun tilaa 100:lla eurolla tai suuremmalla! Kuten myös postikuluitta jos ostaa vähintään yo. summalla. Aika siis hankkia ne unelmakutrit just nyt!

Kuvissa näkyy eri vaalean sävyisiä teippipidennyksiä, pituudessa 50cm. Koko pään aika paksuun pidennykseen menee noin 6-7 teippipidennyspakettia.

Narskuvaa puhtautta

Eilen kävin pikaisesti Sokoksella ennen dine&movie -iltaa ystävän kanssa, metsästin meinaan Herbinan kehuttua syväpuhdistavaa shampoota. En ole itse ikinä ennen sellaisella pessyt, muistaakseni muutaman kerran vuosien varrella kampaamossa on sitä käytetty mun hiuksiin - eli toisin sanoen mulla on varmaan vaikka mitä muotoilutuotteiden jämiä. Jotka todellakin kannattaisi edes kerran kuussa pestä pois, jopa kerran viikossa jos käyttää paljon muotoilutuotteita, varsinkin jos niissä on myös hiuksiin jäävää silikoni (silikonihan on ok latvoille kun se siloittaa, tekee pehmeäksi ja vähemmän pörröiseksi, mutta päänahassa se saattaa tukkia hiusjuuret, estää tai hidastaa hiusten kasvua, allergioida/ärsyttää päänahkaa).

Löysin etsimäni - olin lukenut että tätä Herbinan tuotetta kannattaa nimenomaan etsiä Sokokselta tai Prismoista, muualla ei välttämättä ole valikoimassa. Mutta mä onneksi löysin heti ensi yrittämällä, ja mielestäni hinta oli just ok eli 4,60 euroa.

Koska syväpuhdistava shampoo pesee hiukset oikein "narskuvan puhtaaksi" eli hiukset voivat suihkussa tätä vaahdottaessa mennä jopa vähän takkuun, kun sieltä lähtee pois kaikkia kemikaaleja, jotka tekevät hiuksista liukkaat ja helpommin käsiteltävät. Näin meni mullakin, mutta tunsin kuinka puhdas mun hiukset ja pää oli. Tällaisen shampoosession jälkeen onkin sitten hyvä lutrata hoitoaineella, koska syväpuhdistava pesu saattaa kuivattaa omia hiuksia, ja ihan tätä silmällä pitäen ostin XZ-sarjan tuotteen, koska tämä tuotesarja ei sisällä silikonia lainkaan! Eikä myöskään sitä ääidin mulle vinkkaamaa Metyylikloori-/metyyli-isotiatsolinoni -aineita, jotka saattavat herkistää tai allergisoida paljonkin. Olen huomannut, että ko. aineita löytyy usein tuotteista jotka ovat kalliimpia, todella silottavia - löytyy paljon kampaamotuotteista.

Tuo syväpuhdistava kuin tämä XZ:tän hoitsikka kummatkin tuuheuttaa hiuksia, jota mä todellakin kaipaan omille liruilleni - mun hiukset siis jo itsessään ovat aika pehmeät ja silkkiset, jopa siihen pisteeseen että hiukset sitten ovat ihan päänmuotaiset, ryhdittömät. Näillä kahdella kun eilen illalla pesin, niin kyllä on hiusten juurissa nostetta ja hiukset jotenkin ns. ilmavammat! XZ:tän Vanilla Cafe tuoksu on myös niin mieto, ettei se oikeastaan suihkun jälkeen hiuksissa tuoksu lainkaan (jos joku ei siis tykkää kahvin tai vaniljan tuoksusta, niin no worries, tuoksu ei jää hiuksiin!)

Ainoa pieni miinus oli tuossa Herbinan syväpuhdistavassa shampoossa, että se oli todella juoksevaa! Eli sai aika varovaisesti ottaa ja lätkäistä päähän, ettei se läikkyisi kämmenestä suihkun lattialle. Eli vähän jähmeämpi muoto olisi kivempi, mutta se varmaan tarkoittaisi sitä, että tästä shampoosta sitten löytyisi vielä jokunen kemikaali lisää, joten kyllä sitä näinkin pärjää ihan ok.

XZ:n hoitsikka oli Sokoksella vähän vajaa 3 euroa!

>> SOKOKSELLA SEASON SALE VIELÄ TÄNÄÄN!


* sisältää mainoslinkkejä

Simple makeup

Tänään tuli vietettyä rauhallinen mutta niin kiva lauantai - lähdin ulos syömään ystävän kanssa, mentiin Bella Romaan, jossa sain maukkaan Vaticano-pizzan tyydyttämään pizzanhimoani, ja sen jälkeen mentiin katsomaan romanttinen komedia "The Awkward Moment" (Sinkkuna suhteessa, öö, onko ehkä maailman tyhmin suomennos??).

Pientä ehostusta siis naamaan, meikkaaminen on mukavaa kun kasvojen iho on nyt kunnossa, kiitos valohoidon :)

Tässä lähes kaikki käyttämäni meikit, puuttuu vain tumma luomiväri, jolla tein ohuet rajaukset sekä luomelle laitettu todella vaalea luomiväri.

Mutta ensimmiäsenä siis Garnierin BB-voidetta, sitten Joe Blascon red neutralizeria vähän kirkastamaan, Lumenen CC-puuteria (Color Correcting), sitten vähän H&M blusheria poskiin, kulmat We Care Iconin Magic Eyes -kynällä, Gina Tricotista ostettua valkoista kajalia alarajauksiksi katsetta kirkastamaan, The Body Shopin hohtavan vaaleata korostusväriä hivenen kulmaluille ja ripsiä sukien kuosiin ripsigeelillä.

Vasemmalla täysin meikittä, oikealla on laitettu meikkivoide, red neutralizer, puuteria sekä kulmat.

Ja tässä valmis meikki, kaikki ylempänä mainitut meikkivaiheet käyty läpi, sekä viimeiseen kuvaan (oik.) lisätty vähän punaavaa huulirasvaa.

Now I'm good to go :)

Radiate like the sun

Puhelimen ruudussa näkyy numero, jonka alkunumeroista tunnistan sen olevan yksi sairaalan numeroista. Vastaan. Siellä oli sädehoitolääkäri, vihdoin, kello oli jo vähän yli 17 kun tämä soitti, olin ollut tulisilla hiililla koko iltapäivän.

Hänelle ei valitettavasti oltu kerrottu, tai sitten se oli mennyt vain ohi, että olen lähdössä matkalle, ja että se on jo kovin pian. Jahkailua.
"Pärjäätkö sä tällä hetkellä miten sen kivun kanssa?"
Huokaisin, "no, yöks saan otettua tota Tramalia ja kyllä se auttaa jonkin verran, mutta päivällä...", josta lääkäri päätteli "niin, päivällä siis et pärjää?"
"Sis kyllä pärjään, yö on pahempi kun selkä jäykistyy, päivällä on helpompi sietää kun ei ole jumittunut samaan, tai muutamaan asentoon, kuten yöllä. Mutta mulle tulee vaan Tramalista niin huono olo, niin siks olis kiva saada matkaan mennessä jotain apua...
"Aivan, se huono olo. No, mun täytyy palata asiaan ensi viikon tiistaina, katsoa voisiko pienen annostuksen antaa, tai sitten annetaan vasta matkan jälkeen. Oletko pettynyt?
"No... en mä oikein tiiä, kun ei siitä sädehoidostakaan tiedä ehtiskö se auttaa... että jos on pakko syödä Tramalia niin sitten syödään..."

Olin jopa pettyneempi mitä annoin ymmärtää. Lähetin pari tuskastunutta viestiä siskolle ja bestikselle. Sitten puhelin soi uudestaan!

"Mä en pystynytkään lähtemään vielä töistä vaan avasin kaikki nää sun tiedot, ja katsoin kuvat uudestaan, ja mulle tuli niin paha mieli kun kuulin tuosta sun matkasta ja kuinka paljon kivut kiusaa, että kyllä me yritetään antaa sitä sädehoitoa pieni annos ennen matkaa, ihan varmasti!
Minä, ihan positiivisesti järkyttyneenä, "Voi kiitos!"
"Että olen nyt pistänyt sun lähetteen eteenpäin, joka varmasti nähdään maanantaina kun tullaan taas töihin, ja minä tulen töihin tiistaina, että silloin sitten jutellaan uudestaan tästä, eiköhän tämä onnistu, kyllä se aika saadaan nopeasti kun vaan varmuudella tiedetään, mihin ja kuinka paljon sulle voidaan antaa. Toivottavasti tästä olisi nyt apua sulle!"

Olin niin onnellinen tämän lääkärin työpanoksesta että melkein rupesin itkemään puhelimessa, kun kiittelin tätä. Kunpa nyt sitten saataisiin nopeasti startattua se sädehoito, ja että se toimisi edes sen verran matkaan mennessä että pärjäisi miedommilla kipulääkkeillä kuin Tramal!

Ihopäivitys

Valohoitoa on nyt takana 9 kertaa, ja hoitokerta on nostettu 3 sekunnista vajaan minuuttiin. Täytyy vieläkin tunnustaa, etten tiedä kuinka suurella teholla valoa annetaan, muutakuin että nyt tällä viikolla ollaan päästy terapeuttisiin lukemiin, eli sellaisiin jotka todella, kunnolla vaikuttaa ihoon. Ja onhan mun ihon kunto parantunut.

Kaikkialta kropasta on siivoutunut pois ne iholaatat joista olen puhunut, joita tulee rapsuteltua itse tai ne lähtee omillaan ihosta irti. Erityisen rasittavaa kasvoissa, johon tämä vaiva iskee myös aika ajoin, mutta yleensä peppu ja reiset kärsii tästä eniten. Nyt on iho vaalentunut, eli ei siis enää niin punainen, ja ihottumat ovat vähentyneet. Iho tuntuu paljon pehmeämmältä ja rasvan kosteutus pysyy iholla paljon pidempään kuin ennen valohoitoa! Mä olen myös vaaleaihoiseksi, helposti palavaksi, pärjännyt hyvin valohoidon kanssa, ei siis ihon palamista ja selkeää punehtumista.

Valitettavasti mun hullu kutina ei kuitenkaan ole parantunut. Se saattaa joinain päivänä kestoltaan olla vähän lyhyempi kuin ennen, mutta edelleen vähintään kerran päivässä iskee aivan hirveät kutinat, ja raavin itseäni jostain pienille haavoille.. juuri tänään pumpulilla putsaisin vasenta jalkaa, polvesta alaspäin kun raavin siihen verta vuotavia, pikkuisia haavoja :/ Jos tän aiheuttajana on joku muu kuin yleinen kosketusherkkyys (jota sitten ärsyttää jo se, että aamulla puen vaatteet päälle..) niin kyllä tiedä mikä, koska nää kutinat iskee miten sattuu, ei tässä touhussa ole mitään järkeä.

Vaikka raapiminen pitemmän päälle ei ole hyväksi iholle, niin sillä hetkellä kun todella syyhyttää ja pääsee raapimaan itseänsä, no, se kuulkaa tuntuu aivan T-A-I-V-A-A-L-L-I-S-E-L-T-A. Josta voinee myös ymmärtää, että on mahdotonta olla raapimatta itseään, se kutinan tunne ajaa aivan hulluksi jos sen yrittää antaa olla. Parempi jos yrittää raapia vaatteiden läpi, ettei suoraan ihoa jolloin sitä tuskin saa raapimisella rikki, mutta tämä mieliteko iskee salamannopeasti ja helposti tulee vetäistyä hihat tai housun lahkeet pois tieltä ja ruveta armottomasti raaputtamaan.

Toivottavasti tää kutina nyt tajuais pian poistua.. on tässä jo kuukausi raavittu itseään ihan hullun lailla. Helpompaa sietää jos silloin tällöin kutisee, mutta kun joka päivä iskee megakutinat, niin kyllä siinä tekee mieli vaan kiroilla ja raapia itseänsä haarukalla!

Sunshine after rain

Tänään on ollut vähän parempi päivä, mitä tulee tähän selkään, sekä pahoinvointiin! Otin viime yöksi alle vain 100mg Tramalin, en 150mg, vaikka aamulla ei tarvinnutkaan mihinkään lähteä - mutta ero oli valtava, sillä heräsin aamulla pää ei-yhtään-niin-sekaisin kuin edellisenä, ei ollut huonoa oloa ja selkäkin oli mystisesti paljon parempi. Väsyttänyt on kyllä, olen jopa torkahtanut pariin kertaan tänään vaikka yleensä en saa otettua päikkäreitä! Enkä myöskään siksi jaksanut raahautua iltajoogaan, vaan olen nyt tässä menossa nukkumaan - jos olisin mennyt, niin olisin nyt vasta matkalla kotiin joogasta, ja se energisoi niin paljon että joogailtoina joutuu aina oleen ainakin puoleen yöhön pystyssä. Nyt haluan olla valot pois klo 22.

Oon niin koukuttunut Geordie Shore realityohjelmaan, että käyn kausia läpi kuin pikajuna. Kauhistelen miten paljon ihmiset voivat juoda, juhlia, hommailla eri ihmisten kanssa, mutta on se meno ja draama vaan niin huvittavaa, että väkisinkin haluaa jatkaa katsomista :D en siis yleensä katsele tällaisia ohjelmia, olen nähnyt Jersey Shoresta ehkä kaksi jaksoa, en koskaan katso Big Brotheria jne.

Olen nyt jättänyt pari hiustuotetta pois, joista löysin äidin vinkkaamaa ns. säilöntäainetta, joista on tullut matskua maailmalta, että ovat kovia allergisoimaan ja/tai aiheuttamaan yliherkkyyksiä. En tiedä voiko ne olla syypäänä, mutta koska multa löytyy vaikka kuinka hiustuotteita joihin voin vaihtaa, niin miksikäs ei sitä kokeilemaan. INCI-listoista olen myös sen verran kiinnostunut, että silikonittomat tai sellaiset joissa sitä on mahdollisimman vähän, eli INCI-listassahan aineet luetellaan suuruusjärjestyksessä, isoimmasta pienimpään. On aikamoinen viidakko yrittää navigoida näitä melkein loputtomalta määrältä erilaisia aineita, joka paikassa, kaikkialla. Varsinkin kun mulla ei ole mitään samantien ilmeneviä oireita, eli on vaikea löytää juuri oikeata syypäätä!

Mutta, nyt valmistaudun sängyn pohjalle lukemaan Mustan Tikarin Veljeskunnan -kirjaa, öitä!

Ai niin, ja lauantaina leffaan Petran kanssa katsomaan The Awkward Moment ja syömään myös! Kivaa!

Crazy carousel

Voi karmeus, kuuppa aivan sekaisin iltaisen Tramalin jäljltä, koska piti nousta taas aikaisin ja vääntäytyä sairaalaan valohoitoon. Sellainen raskas tunne kallonpohjassa mutta silti ihan "kummallisen kevyt" ja se kevyt aiheuttaa sitä pyörrytystä, pahoinvointia, kylmää hikeä.. Jos aamuni olisin saanut viettää rauhassa, niin olo ei varmasti olisi ollut tuollainen - heti helpottaa kun ei tarvitse liikkua, keskittyä puhumaan ihmisille, kyttäämään oikeata bussia, olla bussissa, haistella ihmisten ylivoimakkaita hajusteita. Iski pakokauhu kun bussissa eteen istahti nuori nainen, jolla oli mun nenälle aivan liikaa tuoksua, koska mun hajuaisti herkistyy ihan hulluna, kun on vähänkään kekkuli olo. Ilman tällaista oloa en välttämättä olisi edes rekisteröinyt tätä hajustetta, koska se ei kuitenkaan haissut pahalle, voimakkaalle vain tänä yliherkkänä hetkenä.

Allergiakeskuksessa, valohoitoyksikössä, tuntui että olisin voinut jäädä käytävälle istumaan vaikka tunneiksi, jotta pään sekavuus olisi vähentynyt - tuntuu että aivot olisi ihan omassa liikkeessä, karusellissa sun pään sisällä. En kuitenkaan jäänyt kuppaamaan sen pidemmäksi aikaa, puin hitaasti vaatteet ja maleksin sairaalan käytäviä tavallista hitaammin, nopea kävely olisi sekin vaan pahentanut oloa kun tuntuu, ettei katse pysy mukana ja jos katse harhailee, pahentaa sekin oloa.

Tää on mulle tuttua, valitettavasti. Tällaiset olotkin helpottaa kun taas tottuu, mutta on tää vaihe kyllä kamalaa. Pistää miettimään, että sietäisikö ennemmin kuitenkin jonkin asteista kipua, kuin tätä oloa. On vaikeata kuitenkaan tulla selvään päätökseen kummankaan puolesta, koska kummatkin vaivat ovat omalla tavallaan kamalia. Yölliseen "ryttyynmeno kipuun" kyllä auttoi aika hyvin, mutta sitten valitettavasti tää mun ihon kutina herätteli mua. Rasittavaa!

Down the hatch

Jotenkin vähän jännittää. Onhan se paljon, vaikka vähemmän kuin Oxycontit ja Depolanit, joille sanoin tänään uudestaan ei - en tahdo niitä, pistää aivan liian sekaisin enkä mä ole siinä vaiheessa, että niitä välttämättä tarvitsisi. Siedän jopa ennemmin pientä kipua kuin otan kumpaakaan noista.

Mutta yö tarvis saada nukkua, eikä se ainakaan viime yönä onnistunut 100mg Tramal Retardilla. Tää selkä voi olla vaikka jopa puolet päivästä ihan ok, paljoa mitään sano, mutta heti illalla kun painuu makuulle, nukahtaa, niin tuntuu että koko vasen puoli menee ihan "ryttyyn" ja silloin alkaa vaivaamaan tuo kipukohta. Se ei ehkä vaivaisi tässä määrin jos pystyisi nukkumaan istuma-asennossa, mutta siinä mä en ole ikinä onnistunut, edes sairaalassa leukkauksien jälkeen kun ei ole ollut vaihtoehtoja, olen siis valvonut vain. Joten makuulle on päästävä, jos ikinä toivoo saavansa unta. Mutta ehkä se tänä yönä tulee, jos toivottavasti selän kipukohta ei samalla tavalla vaivaile. Nukkuminen on niin äärettömän tärkeätä, ja valvominen on aivan tuskaa, jo ihan siksi että sitten on koko vuorokauden, tai paljon nyt valvookaan, hereillä kaikkine ajatuksineen. Let's face it, jokainen tarvii vähän taukoa ajatuksistaan, ja yö on hyvää aikaa tehdä just niin.

Kivi sydämeltä (tai selästä)

Kylläpä teki niin hyvää käydä lääkärissä, jakaa murheet ja huolet, antaa ammattilaisten käsiin miettiä mun lääkitykset, edistää sädehoitoon pääsyä jo ennen matkaa - vain jutella, olla oma itsensä joka ei aina tarkoita sitä urheata hymyä vetävää tyttöä, vaan saa valittaa, saa kolottaa, saa tarvita apua. On helpottunut olo.

Kipusädehoitoa tähän tosiaan yritetään antaa ennen matkaa, mutta se varmistuu torstaina tai perjantaina, kun mun sädehoidonlääkäri käy vielä kuvat läpi, suunnittelee ja arvioi, mihin ja miten paljon sitä voi antaa - mulle kun on annettu jo niin paljon, joten mulle sanottiin, että annos tulee olemaan tavallista pienempi, mutta koska mullakin tämä kipu on aika keskittynyttä, niin siitä voi silti yhtälailla olla apua.

Kipulääkityksen osalta lääkäri kirjoitti mulle illalla otettavaksi 150mg Tramal Retardin, kun mulla on näin päiväsaikaan helpompi tämän selän kanssa kun se ei jäykisty kuten nukkuessa, ja kun mulla on ollut niin paljon tosi kekkulia oloa jos joutuu lääkkeitä kiskomaan. Kyllähän siihen taas tottuisi, mutta siinäkin menee se aikansa, joten nyt kokeillaan pärjäisinkö vain hidasvaikutteisella joka otetaan illalla, ja tukena sitten Panadol Forte, joka vahvistaa sen vaikutusta, ja jos se riittäisi päiväsaikaan sitten. Voisin viettää hereilläoloaikani paremmissa fiiliksissä enkä pää ihan pöhnässä.

Antihistamiineissa kokeillaan olisiko joku muu toimivampi kun Atarax tuntuu tällä hetkellä olevan aika tehoton, mutta lääkärin mukaan Atarax on tällaiseen kutinaan yleensä se tehokkain. Mutta kokeilaan nyt Kestineä sitten.

Mä kävin taas herkuttelemassa TAYSin päärakennuksen kahviossa lounassalaatilla - ei tule mieleenkään nälkäänsä lähteä hakemaan jotain vaikkapa Hesestä, kun voi mennä syömään näitä mahtavia salaatteja! Olen yllättynyt mutta iloinen, että jotain näinkin hyvää sairaalasta löytyy. Tosin eihän näitä samoja pöperöjä potilaille tarjoilla, tämä salaatti josta kuitenkin joutuu jonkin verran maksamaan, on kyllä paljon laadukkaampaa, kuin potilasruuat. Paljon paremmalla fiiliksellä ja maha täynnä ruokaisaa salaattia, suuntasin kotiin (kirjaston kautta) ja nyt loikoilen vähän karvalapsien kanssa, joiden kanssa oli eilen vähän rankkaa, kun pikku-Nessa pukkasi vähän kummastakin päästä ruokaa pihalle, pieni rassu. Mutta onneksi tänään näyttää pikkuinen olevan taas kunnossa! ♥

Voi tuska..

Selkä on taas kipeä. Eri tavalla kuin ennen, kohta on hivenen eri ja nyt olen aika varma, että just siinä kohtaa painaa yksi mun kasvaimista, vasemman lavan sivussa. Aikaisemmin kun hierominen ja tai venyttely auttoi, nyt on päinvastoin, ja selälläkin makuu (nukkuminen) ei auta, toisin kuin aikaisemmin. Herään yöllä valvomaan, tai ottamaan ainakin kipulääkettä, mutta koska olen niin huono nukkuja, niin enhän mä enää mitään kunnon unta nuku. Tänä aamuna vaan teki mieli itkeä kun herätyskello soitti, kun piti lähteä valohoitoon. Koirat oli ruikulilla, sain yölläkin yhdet jätökset siivoilla, ja aamulla ennen ja jälkeen lenkin. Nyt tosin EHKÄ rauhoittuneet, ei hetkeen kumpikaan ole tehnyt mitään.

Soitin hoitajalle, ja sain lääkäriajan jo huomiselle, vaikka mulla oli rutiiniaika sovittu torstaille. Kysyin, että jos mahdollisesti nyt ehtisi ennen matkaa antaa kipusädehoitoa, jos siitä vaikka olisikin apua vaikka aikataulu onkin aika tiukka - eikä sädehoidosta aina tiedä rupeeko se auttamaan lähes samantien vai vasta muutaman viikon kuluessa.  En niin millään haluaisi nappailla Tramalia matkalla, olla pöhnässä, hidas ja mahdollisesti pahoinvointinenkin, kun se ainakin provosoi mun matkapahoinvointia.

Leukerania olen taas nappaillut ja välillä iho reagoi kamalalla kutinalla ja välillä taas ei  - tässä ei oo mitään järkee. Silloin kun kutinat iskee, tuntuu että haluan vain vajota koomaan kun en kestä sitä älytöntä rapsuttamista ja tunnetta, että muurahaiset juoksee ihon alla. Oon raapinutkin itselleni muutamat tosi hienot jäljet. Ja nyt haluan vajota koomaan tän selkäkivunkin takia.

Nykyään jo yhdenkin yön valvomiset takaa mulle oksuolon heti aamusta, nyt tosin väistynyt mutta ei mulla mikään kovin hehkeä olo ole. Oon niin väsynyt, pelkään että kivut pahenee ja pilaa mun matkan, en jaksaisi tehdä niin mitään.. eikä mun tosin just nyt tarvikaan mutta aamu 7:50 lähtien (ja nyt kello vasta 11..) on tää päivä tuntunut ihan hirveältä räpiköimiseltä ja selviämiseltä, ja melkein kauhulla odotan miten päivä tästä edistyy... ainakin nyt tuntuu taas iho heräävän kutiamaan, kai tää on sitten myös stressiin liittyvä juttu.

EN JAKSA!

Oh Valentine...

Voihan ystävänpäivä. Paras ystävä Australiassa - vaikka tuleekin muutaman viikon päästä takaisin Suomeen. Mutta se on siellä, ja mä olen täällä. Eikä ole sitä mielitiettyäkään jonka kanssa rohmuta sydämen muotoiset suklaat ja katsella leffaa, toisen kainalossa mukavasti oleillen.

Sen sijaan, mun selkää kolottaa, siellä on selvästi taas meneillään jotain kummaa, joka vaatii ihan kipulääkitystä (are you friggin' kidding me? really?!) ja kutinasessioiden päättelyssä taitaa tosissaan paljastua totuudeksi, että se on se Leukeran joka mulla syyhyttää niin että tekee mieli jollain erittäin terävällä ja väkivaltaisella rapsuttaa ihoa oikein kunnolla. OMFG, what an awesome day.

Katselen siis yhtä mun suurimmista lempileffoista, What's Your Number?, ja yrittäessäni uppoutua sipsipussiin, mietin että miksi sipsit ylipäätänsä ei maistu koskaan niin hyvältä kuin niiden muistaa maistuneen. Mielessäsi kuolaat ihan turhaan, samaten suupielissä, mutta silti se tapahtuu kerta toisensa jälkeen.

Mua ei vaivannut tämä Ystävänpäivä kuin vasta tänään, kun huomasin olevani niin yksin, ja mun kivitetyn kropan taas kääntyvän mua vastaan, parveilevat pariskunnat ruokakaupassa ja kaiken maailman ällösöpöyksiä koko Facebook täynnä. ÄH.

Happy Valentine's Day!

Oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille lukijoilleni, enjoy!

Miten herättää se liikunnallinen-minä

Nyt kun itse yritän tosissani metsästää parempaa oloa, paremmin jaksavaa kroppaa sekä myös mieltä, terveellisempää ruokaa ja myös minä-kuvaa, sitä joutuu miettimään vaikka mitä porkkanaa ja metodia, millä ensinnäkin motivoida itseänsä alkuun mutta sitten myös motivoida jatkossa. Mä olen sellainen, että motivoida täytyy ja kunnolla, koska usein saatan jäädä vain sen suunnitelun tasolle, vaikka olisin kuinka innoissani.

Juuri eilen ostin ensimmäisen salikortin sitten viime kesän, ja tarkoitus olisi tosissaan käydäkin salilla, 2 kertaa viikossa ja sitten sen päälle vielä puolentoista tunnin joogassa. Joten, olen miettinyt mua motivoivia asioita, jotka nyt listaan ja jaan teillekin:

Intoudu, suunnittele, motivoi itseäsi; miksi haluat liikkua, syödä paremmin, terveydellisesti edistää?
- Ennen paljon enemmän urheilleena, siis rankkojen syöpähoitojen OHELLA, tiedän että pystyn siihen vaikkei se ehkä ole niin helppoa, kuin toivoisi olevan. Vielä haastavampaa nyt kun on vain yksi keuhko ja kroppaa on leikelty enemmän. Mutta katsellessani viimeismmän Suurimman Pudottajan jaksoja, oli siellä yhdessä jaksossa esittäytymässä naisten bootcamp ryhmä, joka sisälsi naisia joilla on syöpä tai ovat siitä parantuneet, ja he urheilivat kuin superstarat! Eli jos vain itse jaksaa, niin vaikkapa juuri syöpä ei ole este liikkumiselle, vaikka tottakai tarvitsee olla tietoinen omasta kropasta, eikä ehkä piiskata sitä ihan täysillä maksimiin jos kroppa ei kestä sitä, mutta kunnon liikkuminen on täysin mahdollista! Myös terveellisen, hyvän ruuan syöminen on nautinto sekä palvelus omalle kropalle - ravinnolla on erittäin paljon väliä, mitä tulee jaksamiseen, on se sitten se tavallinen terveen ihmisen arki, tai sitten syöpäpotilaan vähän tavallisesta poikkeava arki. Ruoka on polttoainetta kropalle.

Hanki salikaveri, jos salille lähteminen meinaa luisua oman saamattomuuden vuoksi.
- Mun sisko tuli mun kanssa mun salille näyttämään, mitä kaikkea siellä voisin tehdä - tämähän treenaa aktiivisesti ja on käynyt salilla jo pidemmän aikaa, ja tietää asioista. Itse olen kutsunut mun kavereita tulemaan käymään mun kanssa mun salilla, ja itse olen valmis lähtemään käymään heidän saleillaan. Yritän myös bestistä värvätä mukaan salille, sitten kun se tulee takaisin Australiasta (beware, my dear!).
Mä kuitenkin myös tykkään salilla kuunnella musaa ja olla ihan "go with the flow" että salikaveri jokaiselle kerralle ei ole onneksi pakollinen.

Aseta pieniä tavoitteita, ettei yksi iso tavoite tunnu liian suurelta saavuttaa. Ja pienemmistä etapeista voi iloita useammin, ja jotenkin palkita itsensä, jos palkitsemisjärjestelmä toimii juuri sulla.
- Mulla on tietysti ekana mielessä tämä mun selkä: tavoite on, ettei paluuta (vahvojen)kipulääkkeiden maailmaan olisi. Kaikki ei tietysti ole täysin musta riippuvaa tämän sairauden takia, mutta ennaltaehkäistä voi suhteellisen tehokkaasti silti! Musta olisi myös kiva saada vähän parempaa muotoa kroppaan, ei niinkään siis laihtua, mutta että kurvit olisivat enemmän oikeissa paikoissa.

Se itsensä palkitseminen, mieti, mikä/mitkä olisi parhaita palkintoja.
- Se voi olla ruokaakin, vaikka joku ihana ravintolaillallinen, mutta voisi olla hyvä myös miettiä jotain ei-ruokaan liittyvää palkintoa, tai palkintoja. Aika useilla se tuntuu olevan tatuointi, jonkin isomman etapin palkintona, kun kroppa on kuosissa, ja musta tää on tosi hieno palkinto! Vaatteet, kosmetiikka, joku reissu - on niin paljon hyviä vaihtoehtoja, että ei ne palkinnot ainakaan kesken lopu!

Hanki kivat salivaatteet, joissa on hyvä liikkua mutta myös miellyttää sun silmää.
- Mulla ainakin uudet, nätit, mukavat salikamppeet motivoi ihan hirveästi - kun tällaiset on kerran hankittu, niin ei niiden voi antaa pölyttyä kaapin pohjalla! On siis hinattava peppunsa salille, lenkkipolulle, missä nyt urheiletkaan, ja voit olla tyytyväinen että teet sen myös hyvännäköisenä ;)

Kerro muille liikuntalupauksista, painotavoitteista, henkisistä tavoitteista - on vaikeampaa jättää toteuttamatta, jos haaveistaan ja aikeistaan on kertonut muille, ääneen.
- On aivan totta on helpompi löysäillä, jos kukaan ei tavallaan tiedä, että olet luvannut liikkua, tai vähentää herkkuja, laittaa sipsit vähäksi aikaa lakkoon liikakulutuksen vuoksi - itseään on meinaan äärettömän helppo huijata, ja käydä niitä "no huomenna sitten" -keskusteluja päässänsä. Mä käyn näitä todella usein, koska tykkään syödä ja tykkään löhötä katsomassa leffoja ja sarjoja.

Älä rehki liikaa, vaan ennemmin tasaisesti.
- Tämä yksi mun kompatuskivistä; lähdetään hirveällä höökällä liikkumaan, turhautuu kun onkin niin raskasta, ja kenties jätetään se urheilu sikseen, kun tuntuu ettei pystykään. On siis fiksua lähteä pienemmästi, hitaasti puurtamaan, kuin vaatia itseltänsä heti liikoja. On ihan okei aloittaa nollasta!

Tee sitä, mistä tykkäät.
- Uusin lajeihin voi tottakai löytää rakkauden kun niitä kokeilee useamman kerran, mutta jos jokin liikuntamuoto oikeasti tökkii ja tekee mieli lintsata, ja tuleekin lintsattua, niin kannattaa ehkä miettiä tilalle jotain muuta, josta tykkäät, joka saa sut innostumaan, ylläpitämään ja kehittymään. Mulla esimerkiksi on viha-rakkaussuhde juoksemiseen; haluan sitä ihan hirveästi mutta se on mulle todella rankkaa (varsinkin nyt yhdellä keuhkolla) ja tavallaan inhoan sitä. Eli en lähde ainakaan nyt ensimmäisenä sitä jäystämään, vaan valitsen jotain mielekkäämpää, joka ylläpitää innostusta.

Lataa puhelimeen, mp3:elle tmv hyvää, motivoivaa musiikkia.
- Kummasti kävelytahtia, pyörän polkemista, painon nostamista, ylipäätänsä tahtia on helppo kiristää tai ylläpitää kun kuuntelee hyvää musiikkia, tekee jytkeen mukana. Voi uppoutua omaan maailmaan, jossa on vain musiikki, sinä, ja sun liikkuminen.

Käske kaverin potkua sua eteenpäin, jos meinat lipsua aivan totaalisesti takaisin sohvaperunaksi.
- Tää on musta myös tosi tärkeätä, että sulla on ainakin se yksi tsemppaava kaveri, joka pitää sun ruodussa, ja kenties vastavuoroisesti sä pidät sen ruodussa. Tarpeeksi kun toinen perustelee, maanittelee, uhkailee tai miten ikinä asian esittääkään, niin kyllä se perille menee, ja siinä on aivan taatusti järkeä: MOVE THAT ASS!

kuvat © weheartit.com

Valentine's Day is almost here..!

Ystävänpäiväähän voi viettää niin ystävän tai ystävien, kuin sen oman rakkaan kumppanin kanssa. Itse en ihan päivälleen, mutta melkein, juhlin siskon kihlautumista hänen ja muiden kutsuttujen kanssa. Not bad at all!

Yves Rocher tarjoaa todella kivan Ystävänpäivä-tarjouksen, katsokaapas:

Eli valitsemansa (arvo max. 40e) tuotteen saa valita tilaajalahjaksi varsinaisen tilauksen lisäksi!

Itsehän tsiigailin mm. aurinkotuotteita, myös niitä itseruskettavia!, kosteuttavia rasvoja sekä ihania tuoksuja.

TARJOUS ON VOIMASSA 16.2. SUNNUNTAIHIN, KLO 24 ASTI!

* sisältää mainoslinkin

An ITCH to DITCH!

Päässä välähti ajatus, entäs jos se onkin mun syöpälääkkeni, joka aiheuttaa tätä kamalaa kutinaa?

"Immuunijärjestelmä:
Melko harvinaiset: Ihottuma
Harvinaiset: Allergiset reaktiot, kuten urtikaria (= nokkosihottuma) ja angioneuroottinen edeema hoidon alussa tai sen jatkuessa." -- lääkeinfo.fi LeukeranistaTilanne on jokseenkin karmaiseva, jos näin on. Sitten olen tyhjän päällä, mitään muuta lääkettä ei ole tiedossa. Mutta tää kutina ja ihottuma pahenee viikko viikolta, tän kanssa ei pysty elämään.

Testaan nyt jättämällä muutaman annoksen pois, tuleeko sitten enää kutinaa. Ja jos ei, sitten on edessä kamala puhelinsoitto syöpäosastolle...

Kun taas kremppaa

On kuulkaas jotenkin kamalan hiljaista kun ei tarvitse koko ajan rampata sairaalassa, syystä tai toisesta, ja saadda jotain uutisia, jota jakaa teille. Mun elämäni ei ole vain sairaalaa, mun elämäni ei ole vain sairaalaa.... mantra mun päässä.

Mulle on ruvennut ilmestymään taas sitä sellaista kummallista pientä kipua vasemman, varmaankin suurin piirtein rintaontelon alueelle, jota mulla on ollut ennenkin, ettei sinänsä ole uusi mutta en ole aivan varmasti mistä se johtuu. Se tuntuu olevan kytköksissä mun vasempaan lapaluuhun ja sen ympäristöön, joka on tää alue joka johtaa mun ongelmaselkään, eli kivut majailee lähes täysin yleensä siellä. Tällä hetkellähän en joudu syömään mitään, SIIS MITÄÄN!, kipulääkettä selkääni, joka on aivan älyttömän huimaa. Yritin muistella ja blogistakin vähän selailla sitä tarkempaa ajankohtaa, milloin pystyin jättämään Tramal Retardin täysin pois, mutta summamutikassa se on nyt kai vähän vajaa 2kk? Vasta nyt on jotain pieniä tuntemuksia, joita ei ole hetkeen ollut. Lapaa ei siis särje tai mitään, mutta tunnen että jokin siellä taas yrittää kiristyä, ja se kiristyminen yleensä johtaa niihin suurempiin kipuihin.

Mietin, että olisiko viime viikon joogalla ollut osuutta tähän - meillä vaihtui ohjelma, ja tämä oli nyt sitten paljon enemmän keski- ja yläkroppapainotteinen, kun aikaisemmin oli ollut lievästi alakroppaan painottuva - jossa muuten olen hyvä, vieläkin, oonhan sentään tanssinut, ratsastanut ja pyöräillyt ipanasta teini-ikään asti! Mun vasemman puolen rajallisuuden spottaa tosi helposti, kun vaan menen selälle makuulle, nostan kädet vaikkapa takaraivon taakse tai sitten suorina pään yläpuolella, lattiaa pitkin - vasen ei vaan pysty nojaamaan tai olemaan rennosti, vaan jää ylemmäs ja lapaa painaa, kun taas oikea käsi on lötkö ja menee helposti lattiaa pitkin. Sitten kun vielä pitäisi kädet vetää sivu kautta, lattiaa pitkin, takaisin, siinäkin joudun nostamaan ensin vähän vasenta kättä, helpottaa sitä pääsemään eteenpäin lattiaa pitkin, kun taas oikea menee kuin vettä vaan. En pysty siis tekemään kunnollista lumienkeliä (kun noi mun selitykset oli munkin mielestä vähän hatarat, niin ajatelkaa lumienkeliä! :D).

Mutta, seuraavaksi pohdin, että olisiko se kuitenkin se, etten vieläkään liiku  tarpeeksi - jooga kerran viikossa puolentoista tunnin ajan ei riitä, kun muu liikunta on sitten vain hyötyliikuntaa eli kävelyä. Tää mun salille meno on vaan lykkääntynyt ja lykkäätynyt, koska huomasin ja tajusin, etten mä oikeasti osaa siellä yksin tehdä mitään. Enkä uskalla. Onneksi sisko tulee hätiin, mennään yhdessä kun se on vähän tottuneempi treenaaja kuin minä, mutta pääasiallisesti tarvitsen vain sen salikaverin, jonka kanssa ihmetellä laitteita, tsempata ja olla. Toivottavasti homma lähtee näin käyntiin, kun tutustun laitevarusteluun vähän enemmän, tiedän mitä niillä tehdä joten kehtaan myös mennä. Mä olen aina ollut tosi ujo salilla, jos en tiedä mitä jollain laitteella tehdään kunnolla, ja nykyään kun noita laitteita on niin monta yhdelle alueelle, tai alueita on yhdistelty laitteelle ja sitä pitää sitten vain säätää eri tavoin, niin mä olen kyllä pihalla. Enkä varmasti ole ainut. Vapaapainoille en lähde tekemään mitään ihmeellisempiä (siis vaihtaisi laitteita vapaapainoihin) koska kropan vasemman puolen heikkouden vuoksi, en saa liikeratoja kuntoon, kun en osaa tai tiedä niistä sen tarkemmin.

Ja tästä kaikesta pääsemme seuraaviin kysymyksiin, joita olen tässä nyt esittänyt itselleni:
Miksi et pelaa Wii Fittiä? Miksi et pelaa tanssimattopeliä? Joogaa Wii Fitin kanssa tai vaikka jonkin youtube videon kanssa? Miksi et kävele enemmän koirien kanssa kun ei ole enää niin kauheat pakkasetkaan?
- Kun en tiedä. Hirveän saamaton kausi meneillään, näköjään! Mutta salille on mentävä ja jatkettava, tai vaihdettava salia, jos se on osa ongelmaa. Kotoa 4 seinän sisältä on lähdettävä pois, ja tehtävä jotain sen eteen, ettei paluu selkäkipuihin ole Tramal napeilla höystetty!
Tunnustan olevani usein vähän saamaton jos mulla ei ole ns. sovittua juttua, jotain pakotetta. Eli kotioloissa liikunta tuntuu vaihtuvan aina muuksi tekemiseksi. Siksi tämä löydetty jooga toimii mulla, koska sinne tarvii joka viikko mennä samana päivänä, samaan aikaan - sun muu ryhmä on siellä joogaamassa sun kanssa. Pitäisikö siis änkeä mukaan muihinkin ryhmäliikuntoihin, kenties, joskin nyt ainakin on kausi kesken, eikä pääse mutta vastaisuuden varalle, korvan taakse.

Lähden taas rönsyilemään alkuperäisestä aiheesta, vaikka nämä jutut liittyykin tähän lievään kipuun, jota olen ruvennut tuntemaan. Se saattaa herättää mut aikasesta aamusta, siis klo 5-7 välillä, jopa niin aggressiivisesti että on napattava grammanen Panadoli naamaan, koska tää tunne saa rintakehän tuntumaan jäykältä tai toisinaan myös painavalta vasemmalta puolen, ja asentoa saa vaihdettua vähän vaivalloisesti. Mutta yhdellä Panadol grammasella se kipu katoaa, enkä ole ottanut sitä joka päivä.

Tottakai mielessä käy myös, että mitäs ne mun kasvaimet puuhailee, jotka varmaankin sijaitsevat juuri näillä alueilla: vasemman lavan tietämillä sekä toinen juurikin tässä vasemman rintalastan alla, tai jossain lähettyvillä. Tavallaan haluan mutta sitten taas en halua tietää. Lähden 22 päivän kuluttua etelään, tätä reissua on odotettu niin paljon ja siellä en aio masistella! Ja eilen vahvistui, että paras kaveri tuleekin vähän etuajassa Australiasta kotiin, eli jo ensi kuun alussa! Näen sen tosin vasta kun tulen etelästä, sen verran menee päällekäin, mutta mikäs sen ihampaaa sitten tulla kotiin rakkaan ihmisen luokse! Joka tosiaan on mun kämppiksenä jahka löytää itselleen uuden kämpän, missä asustella. I'm so excited!

Lääkäriä ehdin näkemään ennenkuin lähden reissuun, ja jos jatkuu tai jopa pahenee, niin toki kerron mutta muuten... aion kokeilla tätä lisättyä liikuntaa, jospa se olisi vain sen puute ja vasemman puolen taipumus jäykistyä. Varsinkin kun nukun taas sen noin 10 tuntia yössä, eli aika paljon, mutta muuten mulle sopivalta tuntuvissa määrin. I shall beat this m*thereffin' feeling in the butt!

18.10.2012: Hidasta rääkkäystä

Mitäpä tässä. En ole juuri ollut "juttutuulella", tänään on edelleen menty vähän niin ja näin oloissa. Nukuin yöni rauhassa ilman vessareissuja, mutta mahan toiminnan käynnistely eli syöminen ja ihan vähäinen puuhaaminen aiheutti myöhemmin iltapäivällä jonkin verran möyrimistä eli huonoa oloa. On taas niin äärimmäisen epäkiitollinen olo siitä, että olen elossa..  En vaan jaksaisi tätä touhua.

Taaskaan ei tiedetä, miksi rupesin tiistai iltana oksentamaan kuin viimeistä päivää. Ainakaan kukaan ei ole ilmaissut mulle että jotain olisi löytynyt bakteeri- ja virusviljelmistä. Mutta mahakipu oli niin älytön että mut oli pakko hakea ambulanssilla ja antaa suoneen 2 ruiskua jotain tujua kipulääkettä, jotta mahakivut hellittäisi. Hellittihän ne mutta siinäkin meni aikansa. Oksentanut en niin montaa tuntia kuin aikaisemmin, joka oli 5-6 tuntia vaan nyt ehkä semmoisen 3 tuntia ja muutaman kerran sitten ensiavussa, joista viimeinen oli vain sellainen puklaus kun olin juonut vähän liikaa mehua janon sammuttamiseen. Mutta olin aivan valkoinen, siis kuin olisi jo Halloween ja mut olisi maskeerattu valkoiseksi. Vintissä meinasi pimetä koko ajan mutta  vatsakipujen aikana ei pystynyt edes sulkemaan silmiään enkä sitten myöhemminkään juuri unta saanut vaikka olo helpotti. Olin syväjäässä ja aikuisten vaipat jalassa sen varalta, että pidätyskyky ei kestäisi vetelää ripulia. Pääsin sentään yksin oleilemaan huoneeseen, jossa oli sänky aivan ihanan paksulla peitolla joka auttoi karkottamaan syväjäätymisen.

Kenties mä vaan olin syönyt jotain joka oli menossa huonoksi, en tiedä, mun maha ei muutenkaan tunnu enää kauheen hyvin sietävän mitään, eikä mulla ole vatsansuojalääkkeitäkään käytössä, niitä ei mulle määrätty aloitettuani tämän uuden syöpälääkkeen. Ainakin muutama hoitaja voivotteli niiden puutetta mutta mistäpä sen nyt tietää olisiko niistäkään juuri apua.. niin paljon myrkkyjä muhun on lykätty, ei ihme että kroppa ei vaan kestä.

Mä olen niin  väsynyt, henkisesti ja fyysisesti. Olen kateellinen niille jotka ovat eläneet normaalia, suht huoletonta elämää ja suurin murhe on, että tykkääkö joku tietty poika susta, mennäkkö viikonloppuna juhlimaan vai kumman mekon pistää päälle sukujuhliin.


---
Tämä postaus on ensimmäisen kerran kirjoitettu ja julkaista 18. lokakuuta, vuonna 2012.

Party of 5

Kuten Instagramin ja Facen puolella jo tiedetään, metsästin tänään vähän lisää näitä ihania Maybellinen Color Show Crystallize -lakkoja. Obsession, baby, yeah. 

Vielä on yks tai pari jota en ole nähnyt kun on aina loppu! Ja muutenkin löytyy vielä vähän nihkeästi mistään, ja ovat muutenkin rajoitetun ajan myynnissä. Tren keskustan Stockmann ja Sokos ovat olleet ainoita joista näitä olen bongannut, Ideaparkista ei löytynyt mistään vaikka juoksin kaikkien putiikkien kosmetiikkaosastot läpi.  Ja nämäkin löytyneet rekit ovat olleen vajavaisia. Joku muukin käärii näitä! :D pitkästä aikaa olen niin innostunut kynsistä, että saatan ruveta jopa väsäämään itselleni tippejä, että saan upeammat kynnet, joihin näitä ihania kynsilakkoja lätkiä. Halvat, tai no, edulliset, on huvit ;)

Joukosta puuttunee (ainakin) sellainen tumman punerva, jota en ole nähnyt livenä vielä. On se nähtävä edes, jos ei ostettava. Sokoksella tosiaan 4,20e/kipale - not bad.

Tuo vihertävä lakka ei oikein meinannut asettua kunnolla, ja jäikin ehkä vähän tökerön näköiseksi, enkä jaksanut sitä yksinomaan korjata kuvia varten. Ylipäätänsä nämä kaksi tummaa alittivat odotukset, piti siis laittaa noin 3 kerrosta että rupes näyttämään paremmalta, kun nuo muut eivät vaadi kuin sen yhden, korkeintaan 2. Kai jotenkin tekstuuri ja vivahteet hukkuu tummiin sävyihin, en tiedä.

Voi päänahkani mun

Mulla on aina ollut vähän kuivahko päänahka, mutta silti aika helposti rasvoittuva hius. Ongelma katosi täysin pariksi vuodeksi kun sairastuin, koska rankat hoidot imi kaiken rasvan ja hienkin musta - päänahka ei rasvoittunut moneen päivään eikä kainalot kostuneet ja haisseet vaikka jättikin dödön pois. Mutta, tilanne on noista ajoista normalisoitunut jo aikaa sitten, ja nykyään haisen siinä missä muutkin ja päänahka on palannut "omaksi itsekseen" - eli kuiva, välillä kutiseva, mutta silti rasvoittuu aivan liian helposti. Tarviiko painottaa, kuinka ärsyttävää tämä on?

Paras hoito tähän mennessä on edelleen Head&Shouldersin shampoot, niissä on vaan sitä jotain, joka tekee temput  - eikä maksakaan paljoa. Multa kun löytyy vaikka mitä kampaamotuotetta tai apteekin "takuuvarmasti toimii" mömmöjä, mutta silti HS tulee ja rulaa lähes 6-0. Huomaan tämän mun ongelmani nyt eskaloituneen kun en noin pariin kuukauteen ole käyttänyt HS:ää, ja nyt päänahka on ärtsy, kuiva, kutiseva, hilseilevä ja niin rasvoittuva. Miksi, oi miksi, poikkean jostain hyväksi todetusta, en tiedä. Tosin, mun päänahka myös tykkää vaihtelusta, ehkä siksi. Mutta nyt tarvii palata hyväksi todettuun, koska muutenkin kuiva ja kutiseva iho, päänahan lisäksi, saa mut näyttämään itseään kirputtavalta apinalta. Tai koira. Take your pick.

Sen olen oppinut kantapään kautta, ja monesti lukenutkin ja kampaajilta kuullut, että shampoo on päänahkaa varten ja hoitoaine on hiuksia, erityisesti latvoja, varten. Ja se on niin totta. Mutta todella usein shampoo+hoitoaine -duoja markkinoidaan juuri niiden ominaisuuksien mukaan, mitä ne tekevät hiuksille, ja päänahka unohtuu. Pitää itse siis sompailla hiusaineiden maailmassa, ja löytää se tai ne, jotka toimii just sulle. Silloin ei auta tuijottaa purkkeja sokeana ja innostua niiden lupaamista asioista, ja toivoa parasta, jos oikeasti oma päänahka on eri mieltä, eikä puhdistu kunnolla, rasvoittuu entisestään, kutisee, hilseilee.

Back to basics, eli Head&Shouldersin pariin. Onneksi sillä peseminen rupee auttamaan jo ihan parin pesukerran, joskus jopa ensimmäisen, jälkeen. Erityisesti se mentholia sisältävä shampoo rauhoittaa kutisevaa päänahkaa, koska siitä tulee hetkeksi viilentävä tunne. Muuten olen ehkä sen sitruunaisen suurin fani. Päänahka siis kuntoon tässä samalla kun ihoa huolletaan - on muuten reisien ihottuma rauhoittumaan päin, ei ole enää niin punaista jota oli ennen valohoidon aloittamista! We hopefully are getting somewhere!

Grab smthg

Tarttuihan sieltä Ideaparkista muutama juttu itsellekin - ei niiden kaikkien kauppojen ohi vaan millään pääse hypistelemättä, ja jotain myös kassalle kiikuttamatta! Etsin kyllä varsinaisesti vain lisää noita Maybellinen Color Show Crystallize -lakkoja, mutta enpä löytänyt, mistään! Kumma juttu. Olisin halunnut tutkailla niitä loppuja värejä. Mutta, tällaista ihan perussettiä tarttui kätöseen New Yorkerista:

Sellainen pikkasen rennompi versio jakkutakista, mutta hienompi kuin perus pitkähihainen. Näin niinku jos vaikka ulos lähtee. Mä kun yleensä peittelen noita käsivärsiäni, näin talvella, kun ovat sen verran ihottumaiset.

Perus lörttöpaita lyhyillä hihoilla ja isolla kaula-aukolla, ja ohut myös. Jokin näisttä väreineen ja malleineen muhun vetoaa, kun kaapit pursuaa erilaisia tällaisia vaikka kuinka. Stuck in a rut, nooo...

Kummatkin kustansivat sen noin 15e/kpl. Henkasta haalin vielä myös sellaisen mustan, todella ohuen satiinikimonon, erityisesti etelään lähtöä silmällä pitäen (tähän vuoden aikaan Suomessa vielä vähän vilponen valinta), jossa sitten koikkelehtia hotellihuoneessa suihkun jälkeen, kun tarvii suorittaa orjalliset rasvaamiset koko kropalle jne. En tosin kuvannut tällä kertaa tätä yksilöä, use your imagination ;)

Haaveilen vaan etelään lähdöstä, kaikki aivosolut sitä ajatellen, ei jää tilaa muulle fiksuilulle. Hmm.. 25 päivää!

I see Stars

Oih, tätä herkkua nyt niin ikävä! Kyllä lähtis aamu hyvin käyntiin!

Starbucksin Mocha Frapucchino w/ extra peppermint. HEAVEN, I say....

Missä se Tampereen Starbucks viipyy??
Mutta toki tarvii kehua jo tämänhetkistä tarjontaa: Wayne's Coffee tarjoaa niin koukuttavan ihanan Chai Laitten, kuumana mutta myös kylmänä, jälkimmäinen ♥

Mutta mutta, ilman mitään suuria kofeiinikiksejä, tänään pitäisi mamman kanssa suunnistella taas kohti tuttua Ideaparkkia - sillä on kuulemma jotain, mitä se haluaa mennä katsomaan. Ja mä olen tietysti hyvää seuraa..! ;)

Salt & crystal

Tänään on tullut viipotettua vähän koko päivä - ja nyt illalla vasta on omaa rötväilyaikaa, sekä innostusta tulla tänne blogin puolelle.

Tänään oli tosiaan 3. valohoitokerta - en vielä oikein osaa sanoa onko tapahtunut mitään, ehkä kutisee vähän vähemmän ajallisesti per päivä? Tai sit vaan kuvittelen. Ainakin eilen illalla oli törkeän vaikea päästä nukkumaan, kutitti, hermostutti, ahdisti, en tiedä mikä oli vialla. Saattoi olla myös aktiivinen joogailu, joka mulla on torstaisin aika myöhään, toisilla päivän liikunnat takaa unet, mulla taas liian myöhään hoidetut liikunnat aktivoi, valvottaa. (päässä välähtää lääkäreiden kysymykset: no oletkos kokeillut tuohon unettomuuteesi liikuntaa? - VOI kyllä, kyllä olen. Valvon vain lisää.)

Mutta tosiaan, pikaisen kotonakääntymisen jälkeen suuntasin vihdoin sinne pohtimalleni suolahoidolle - ekakertalaisena olin pihalla kuin lumiukko, mutta siinähän se noin 40min yksin istuskelessa pienessä, suolalla vuoratussa huoneessa, kuunnelen sellaista merihenkistä, rauhallista musiikkia. Olin kuvitellut etä suolan olisi vähän enemmän "nähnyt ilmassa" mutta enpä nähnyt tai tuntenut mitään. Ilmeisen hienojakoista siis. En mennyt aivan alasti, vaikka yksin olinkin, mutta pääongelmat eli kädet, jalat ja naama (meikitön) oli esillä. Lukenut tosin olen että tässäkin hoitomuodossa pitäisi vierailla aluksi aika ahkeraankin että olisi jotain hyötyä. Jää nähtäväksi jatkanko.

Suolahoidosta juoksin keskustaan tapaamaan rakasta ystävääni S:ää, jonka kanssa meillä on taito jatkaa siitä mihin jäätiin, vaikka aikaa välillä olisi kuukausia. Siis tottakai ollaan facessa jutskailtu tässä välillä, mutta näkeminen on jäänyt tosi vähäiseksi. Mutta heti kun ollaan naamatusten, alkaa hirveä pajatus eikä loppu meinaa tulla. En malta odottaa että päästään S:än kanssa valloittamaan Teneriffaa ensi kuussa! Samalla kävin Stockalla missiolla: etsi Maybellinen  Color Show Crystallize -kynsilakkoja. Stockan ärsyttävän sekavasta rempasta huolimatta löysin, ja taisin kantiskortilla saada jotain pientä aleakin kun hinnaksi kahdelle putelille tuli vajaa 10 e. Katsokaa näitä, ah!

Olisi ollut vielä täysmusta mutta mua kiehtoi enemmän nämä kaksi, tosin nyt kun mietin, niin se musta kiiltävä ja tuolla tekstuurilla saattais sittenkin olla aika nanna!

Mutta kaiken kaikkiaan näitä on kait joku vajaa 10 väriä. Tahtoisin päästä hypistelemään niitä loppujakin!

Hopea "Light Up"

Vaalea ruusuinen "Rose Chic"

Inspiksen lähteä näitä kyttäämään sain Sarvaksen Saaran blogista, oli vaan niin mageen näköset siellä, ja kun ei hinta per kappale päätä huimaa, niin piti lähteä haalimaan silmät hehkuen!

(kyllä kyllä, olen varsin hyvällä tuulella ja ihan kikseissä tästä päivästä, monestakin asiasta ja ehkä lievästi vielä kofeiinihuumassa, joten katsotaan nukutaanko tänä yönä kuin olen ihan duracellpupu.. :D )

Että oikein hyvää perjantaita kaikille -kotinysvääjille kuten minä, sekä niille jotka pistää jalalla koreaksi illan yötunteina ;)

14.12.2012: "Et sä mihkään pois pääse."

Eivät sitten päästäkään kotiin. Vielä vähän mömmöissä ja tunteet pinnassa, itkettää.

Mahan tähystys olikin sitten aivan kamala, mua ei humautettu vaan yritettiin Dormicumilla rauhoitella mutta eihän siitä juuri mitään apua ollut, olin aivan tolkuissani ja sätkin ja potkin, yritin jossain vaiheessa kiskoa letkuakin pois nielusta. Että semmosta.. olen ihan valmis karkaamaan täältä osastolta pois, haluaisin vaan käpertyä omalle sohvalle mun torkkupeiton kanssa, valkoinen ylisuuri villatakki päälläni, kuten mulla usein kotona on.

Mä en tunne itseäni "aikuiseksi" tai vaikuta siltä, 24-vuotiaana, kun näin kiukuttelen ja itkeskelen kuin pikkulapsi. Kukaan ei vaan kai oikein tajua, kuinka se ottaa mun henkisen jaksamisen päälle mädäntyä täällä sairaalassa, varsinkin kun olen tehnyt sitä niin paljon viimeisen puolen vuoden sisään. Mun pinna ja henkinen sietokyky on ihan finaalissa :/


---
Tämä postaus on ensimmäisen kerran kirjoitettu ja julkaistu 14. joulukuuta, vuonna 2012.

14.12.2012: Neulanäyte & mahatähystys

Paniikki iskee ja kyyneleet valuu. 

Mahatähystys onneksi tehdään humautuksessa vaikkei ole yhtä ns. rankka kuin keuhkoputkien tähystys, mutta mulla mielleyhtymä on niin voimakas koska siinäkin letku tulee päin näköä, jos sen tekisi vain rauhoitettuna mutta tolkuissaan, etten mä pysty siihen muuten. Tolkuttomaan tilaan mut on luvattu doupata, että siitä ei tarvitse murehtia niin paljoa, mutta tuo neulanäyte.. näitä tutkimuksia kun ei voi tehdä samassa paikassa, eli ei samassa humautuksessa, eikä neulanäytettä varten, joka siis tuikataan tuohon vasemmalle puolen missä ennen oli vasen keuhko ja nyt tilalla on vain sen paikan täyttänyttä nestettä kuten kuuluukin, joten mä olen hereillä ja aivan paniikissa. Puudutetaan vain. 

Aamuvuorossa oleva hoitaja, aivan ihana sellainen täällä mahapuolella, näki musta että panikoin ja kyyneleetkin vähän valuivat, ja näin päädyin tälle kertomaan mun traumaattisista kokemuksista, että mua jännittää tosi paljon ja pelkäänkin tulevia toimenpiteitä. Tämä sitten kertoili mitä muut potilaat ovat kertoneet hänelle, että neulanäyte ei satu ainakaan niin paljoa kuin luuydinnäyte koska siinä ei tarvita yhtä paljon voimaakaan. Sekään ei mua huojenna, osittain traumaattisten kokemusten vuoksi mutta myös siksi, että aina kun mulle vakuutellaan että ei se ja se toimenpide satu kun puudutetaan, niin silti mua aina sattuu. Onko sitten niin matala kipukynnys vai mikä, mutta mua ei nämä vakuuttelut paljoa vakuuta :/ Hoitaja meni sitten lääkäreiltä kysymään että saisinko mä rauhoittavia ennen tätä neulanäytteen ottoa, etten ainakaan jo valmiiksi olisi itkuinen ja hengästynyt..

Muuten olo on (edelleenkin) normaali, cerppiä en tiedä mikä se tänä aamuna on ollut, ei ollut tuloksia tullut vielä kun lääkärit kävivät kierrolla. Mutta nämä sanoivat että todennäköisesti pääsen tänään kotiin kun olen niin hyväkuntoinen, joko kotisairaalan turvin tai sitten ihan ilmankin näitä, riippuu vähän kai siitäkin että missä kunnossa mun maha on, kun nämä tähystävät. Tosin kertoivat, että vaikka jos siellä olisikin alkava/oleva mahahaava, niin tänä päivänä sellainenkin hoidetaan lääkkeillä eikä esimerkiksi ompelemalla umpeen. Mun maha ei kyllä ole ollut kipeä sitten tiistai-illan, mutta eihän se toki varma mittari ole sille, etteikö vaikka olisi pientä mahahaavaa. Mulla tosin ei ole ollut ongelmia minkään ruokien kanssa, kuten omenan tai herneiden, tai vaikka rasvaisen, kun lääkärit tiedustelivat että tuli näiden tai muiden ruokien syömisen jälkeen mahakipuja. Ei mitään, olen syönyt ruokia vailla kipuja ja maha on toiminut koko ajan vähintään kerran päivässä, yleensä kaksi, eikä ole tullut myöskään mitään kumman värisiä tuotoksia, lähinnä siis verisiä tai vihreitä, jotka viittaisivat että suolistossa ei kaikki ole okei.

Paastoan nyt, puolen päivän jälkeen voisi mennä mahatähystykseen jos aika saadaan jo niin pian mutta juuri käyneen hoitajan mukaan ei ole vielä tietoa, kumpi tutkimus tulee ensin tai että koska. 

Peukut pystyssä, ja mä yritän olla psyykkaamatta itteeni hirveään paniikkiin. Tosin nyt näyttää todennäköiseltä että mulle annetaan Oxynormia vähän ennen neulanäytteen ottoa, ja sen tiedän ainakin aikaisemmin mulle toimineen, en tajua panikoida.


---
Tämä postaus on ensimmäisen kerran kirjoitettu ja julkaistu 14. joulukuuta, vuonna 2012.

Livbox Helmikuu -14

Uusin Livbox on täällä taas! Viime kuun ollen vähän semihyvä tai semilaimea, semi kaikkea - on tämän kuun boxi miellyttävämpi. Paljon on ollut rutinaa voiteiden määrästä, mutta itse henkilökohtaisesti tykkään niistä, eikä tälläkään kertaa jääty ilman. Let's see!

Ystävänpäiväkin on otettu huomioon ja näinollen miehet (koska voimme varmaan aika turvallisesti olettaa, että Livboxia tilaa naiset, ei miehet) myös, joita saattaa Livbox-naisten elämistä löytyä.

Pari tuotetta on siis suunnattu miehille: David Beckhamin Classic Edit -tuoksu jota kyllä erittäin mielelläni mahdollisessa miehekkeessä tuoksuttelisin. Huomioin kuitenkin, että miesten tuoksut kaikki ovat kovin samanlaisia - skaala on siis laajempi naisten tuoksuissa. Mutta, en toisaalta ihmettele, monella saralla tarjontaa, ja kysyntääkin ehkä, on enemmän naisten puolella.

Toisena tuotteena oli Schwarzkophin [3D]mension hair&body shampoo, jonka tuoksu oli vähän.. lääkemäinen? Ei ihan paras, mitä olen tuoksutellut. Vihreä väri oli, no, mielenkiintoinen.

Muuten boxista löytyi parikin rasvaa: Neutrogenan Norwegian formula käsivoide, jossa on siis glyseriiniä, joka tekee siitä sellaisen ehkä vähän kalvomaisen, sulkee sisäänsä kosteuden. Mutta kädet eivät kyllä jää mitenkään epämukavan tuntuiseksi voiteen hieronnan jälkeen - mulle ei ihan tarpeeksi kosteuttava ole, tuoksu on kyllä aika ihana. Mutta laiton jälkeen kädet eivät ole tahmaiset tai märät, joka on hyvä, voi kiireessäkin tätä sipoa.

Toisena oli Eucerinin Aquaphor hoitovoide, joka pitää sisällään vain 7 ainesosaa, tehden tästä alkoholittoman, hajusteettoman, väri- ja säilöntäaineettoman. Koostumus tuntuu öljymäiseltä, jota tästäkin näyttää löytyvän, ja lupaillen tehovoiteen ominaisuutta kuivalle, ärtyneelle ja rohtuneelle iholle, on tämä selvästikin tujumpaa kamaa myös iholla ja jättää jälkeensä jonkin aikaa kestävän tahmaisen ihon. Huomasin myös, että rupesin taianomaisesti löytämään käsistäni koirankarvoja tämän rasvan lätkimisen jälkeen, koska se ei imeydy samantien. On vähän auki tykkäänkö tästä vai en, pitää testailla lisää.

Carmexin huulivoide on klassikko, tämä tuote multa löytyykin jo ennestään, reissaa koko ajan mun laukussa, ja hyväksi huulirasvaksi olen todennut, joskaan ei ehkä ihan kaikista ärtyneimmille, rohtuneille huulille ainakaan ensi alkuun, koska viilentävä ominaisuus saattaa tuntua huulilla epämukavalta! Mutta tuoteseloste kyllä paljastaa, että tämä olisi myös todella huonokuntoisille huulille, erityisesti talvella. Ehkäpä mun huuleni vaan on herkät, kuten mun muukin iho.

Garnierilta tuli Miracle Skin Perfector BB-voide, joka on palkittu ja ylistetty BB-voiteiden joukossa. Garnierille tyypillinen kiva tuoksu löytyy myös tästä tuotteesta, ja voide itsekin on hyvää, ja peittää ihon pieniä virheitä. Jopa tarpeeksi kosteuttava mun kasvoille, joka tällä hetkellä siis osoittaa taas toipumisen merkkejä, kun viime viikko taas oli ihan painajaismainen. Sanoisin, että sellainen semiraskas koostumus, peittävyyttä siis löytyy. Väri ei ehkä ollut ihan just nappi mulle, vaikka onkin vaalea.

Viimeisenä jotain myös hiuksille, ja se on John Friedan Full Repair Strenghten & Restore shampoo ja hoitoaine. Pidennyksille tuskin soveltuvat korjaavan ominaisuutensa vuoksi, mutta omille hiuksille kyllä, ja voinkin seuraavana suihkutuokiona kokeilla. Selvästi on talviteema näissä tuotteissa, sillä tämäkin ehkäisee hiusten katkeilua ja latvojen haaroittumista, jota talvipakkaset ennenkaikkea edistää. Tuoksu oli miellyttävä.