Reseptejä, lähetteitä... sitä tämän aamuinen lääkärinvastaanotto piti sisällään. Pikalähete tehty jotta toivottavasti jo ensi viikon aikana pääsisin PET-CT -kuviin ja saataisiin tarkalleen selville, mitä tuolla kyljessä on meneillään. Tosin, kyllähän mä tiedän mitä siellä on meneillään.. mutta tarkkaa rajausta ajatellen sitä toivottavaa sädehoitoa, vaikka sädehoitomaksimi on NÄIN HILKULLA jo täynnä joten sitä ei välttämättä voida antaa ollenkaan. Eikä leikata voi. Joten saattaapi olla että kipuja aiheuttava patti jää kylkeen. Ja voi halunsa mukaan jatkaa kasvamista. Who knows what it's gonna do.
Mulle tehtiin myös lähete kipupolille, uumoillen josko edes he voisivat tarjota mulle jotain muuta kuin kipulääkkeellistä apua, koska mä olen niin kovien kipulääkkeiden vastainen - enhän mä halua luovuttaa mun arkea, elämääni elämään kivuttomana mutta totaalisessa pöllyssä. Mä olen kokeillut sitä, pakon edessä, ja vihasin sitä. En halua sitä. Koska iso osa mun kivuista on hermokipua, voidaan kipupolilla ehkä auttaa edes sen osalta, en tarkalleen tiedä miten koska en tiedä kipupolista paljoakaan, mutta jotain lääkärin mukaan siellä voisi olla mulle. Sinne vain on jonoa, en pääse sinne ainakaan ennen etelän lomaa ellei käy uskomaton mäihä ja pääse sisään peruutuksella, näin hoitaja mua valaisi tämän huuhdellessa jälleen mun porttia. En kuitenkaan uskalla laittaa liian suuria toiveita edes tähän kipupoliin, etten sitten pety todella ja aivan liian karvaasti.
Monenmoista lääkettä varuiksi sekä uudelleen startattavaksi lääkäri mulle myös kirjoitti, kuten Triptylin uusiminen jotta saataisiin nostettua kipukynnystä, aloitetaan 25mg:llä ja nostetaan sitten 50:een. Lyrica jatkuu mutta sen annostusta nostetaan 75mg:stä 225:mg:hen eli 2 illalla, 1 aamulla. Abstralia on tarjolla tarvittaessa, joskin sain respan 200mg:n kielen alla sulaviin tabletteihin 100mg:en sijaan, koska jälkimmäinen ei ole viime päivinä ollut yksinään tarpeeksi tehokas vaan on järjestään oikeastaan mennyt niitä kaksi kappaletta, jos tarvetta on ilmennyt. Ja sitä on ilmennyt. Tramalin annostusta myös nostetaan 100:sta 200:aan illalla otettavaksi. (ja siinä toki vrk maksimi 400mg, jonka voin ottaa jos todella kipuisaksi menee) Mutta toki jos Panadolilla pärjää niin se on parhain ratkaisu, päiväsaikaan saattaa riittää, yleensä särky ja jomotus alkaa illalla. Unijahtiin nyt kokeillaan Insomin-nimistä bentsoa (nitratsepaami), joka on lääkärin mukaan kovin tunnetumman Dormicumin (midatsolaami) tapainen lääke, mutta himpun verran iisimpi. Dormicumia usein käytetään leikkauksien ja muiden toimenpiteiden esilääkityksenä, ja on näin mullekin tuttu sairaalasta. Hereillä tehtäviin toimenpiteisiin se ei ole mulle riittävää alkuunkaan koska adrenaliini suo mulle supernaisen voimat, ja esimerkiksi mahatähystystä tehdessä mua Dormicumista huolimatta piteli aloillaan 2-4 hoitajaa, sekä tutkimuksen suorittava lääkäri. Mutta mun nukkumaanmeno tapahtumana on varsin rauhallisempi, niin voi myös olettaa että Insomin soisi mulle avun unimaailman pariin.
Kaikennäköistä nappia siis on tarjolla, ja suurinta osaa kohtaa tunnen negatiivisia mietteitä mutta en myöskään voi tai halua kärsiä kivuissa (ja selän kiputilat vääristävät sen asentoa enemmän, varsinkin kun mulla on tämä skolioosi, joten pidättäytyminen tarpeellisesta kipulääkityksestä voi myös pahentaa tilannetta pidemmällä aikavälillä), joten pakko on ottaa kun kipu iskee. Eikä kärsiminenkään ole sellaista elämistä, mitä haluan. Jos saisin jotain ihan simppeliä nyt toivoa, ja saisin sen (lukuunottamatta syövästä parantumista), toivoisin vain syövän pysähtymistä jolloin voisin jatkaa mun orastavaa kuntosalilla puuhailua sekä askeleiden keräämistä enemmän ja enemmän päivätasolla. Se olis mulle ihan riittävää.
PS. Saatan olla tulossa kipeäksi tai sitten mulla on vain superkurja olo tän kaiken stressaamisen ja valvomisen takia, valvoin meinaan koko viime yön, jälleen kerran. Aamulla oli taas todella sekava, humalainen olo joka jatkui pitkälle päivään, ja sen jälkeen muuntui extremeväsymykseksi joka jäljittelee/jäljitteli alhaisen kuumeenomaista tilaa. Onneksi huiliminen omassa sängyssä, Netflix kaverina, tuntuu auttavan. Ja pian voi mennä jo nukkumaankin.