Huomenna on PET-TT -kuvaukset - ne kuvaukset joita vihaan. Pitää maata noin puolitoista tuntia huoneessa liikkumatta, nenääkään ei saa rapsuttaa jos kutittaa, ja pitäisi rentoutua. Paitsi että siinä huoneessa humisee todella kovaa ja siellä on aina joku, joka kuorsaa kuin moottorisaha. Tunnen aina olevani kireä kuin viulun kieli. Jos vain saisi kuunnella musiikkia niin aika kuluisi nopeammin, omassa maailmassa ja voisin jopa nukahtaa. Mutta ei, se muka stimuloi liikaa lihaksia tms, mutta väittäisin kyllä vahvasti takaisin että olisin paljon rennompi siellä maatessani kiukkuisena paastoamisesta, vatsan kramppaamisesta ja kipeästä kanyylistä huolimatta, jos vain saisin kuunnella musiikkia. ARGH.
Päivän näiden kuvauksien jälkeen kruunaa vasen isovarpaan ulkosyrjän kynnen kirurginen leikkaaminen - se on murtunut kun olin lukiossa, kaveri astui korkkarilla suoraan päälle ja siitä lähtien kynsi on kasvanut todella kovana ja syvällä kynsipedissä, ja vähintään joka ikinen kesä se palaa kiusaamaan jopa ihan muhien mömmössä, painaen kipeästi lihaa. Nyt tänä kesänä se ei tulehtunut, vaikka lähellä oli, mutta kipeä kyllä oli ja viimeisen melkein kuukauden olen käyttänyt vain tietynlaisia kenkiä, jotta isovarvasta ei mikään koskettaisi, ei jalka liikkuisi hitustakaan kengässä jotta ulkosyrjä voisi painautua ja kynsi kiusata nahkaa, johon se yrittää niin kovin painautua. Varmaankin nyt tulee 3 vuosi kun olen mankunut sen kirurgista leikkausta ja reunan käsittelyä niin, että se ei enää kasva sivusuunnassa, ja sain kuin sainkin melkein kuukausi sitten vihdoin arvauskeskusksesta ajan tätä varten. Haluan siis tätä itse vapaaehtoisesti, vaikka tiedän että se tulee tekemään kipeätä, sen puudutuspiikin tuikkaaminen meinaan. Varpaassa on niin vähän rasvaa että piikin tuikkaaminen sinne väkisinkin sattuu. Ja puudutusaine aina kirvelee ens alkuun kun sitä ruiskutetaan, sen verran moneen paikkaan mulle on sitä vuosien varrella tökkäistä, että tiedän kyllä mitä odottaa. Oikealla pottuvarpaalle kys. toimenpide on tehty just noin 3 vuotta sitten, se oli aivan samanlainen kiusankappale vaikka sen päälle ei koskaan ole astuttu murtaen sen tai muuta vastaavaa, mutta se taitaa jotenkin mennä perheessä koska siskolla että äidillä on sama ongelma. Nyt sitten hoidan tämän pois vaikken varsinaisesti odota innoissani tätä kivuliasta toimenpidettä.. mutta sitten se on ohi, eikä ainakaan oikean varpaan kynsi ole enää palannut kiusaamaan kun se hoideltiin pois päiviltä vuosia sitten. Fingers crossed.
Huomenna sitten saankin jonkin aikaa tepastella mun omaa jalkaa 4 kokoa isommilla lenkkareilla, jotka sain ystävältä lainaan, jotta jonkinlaisessa paketissa oleva vasen isovarvas saa tilaa olla. Yay...
Tähän päätän sunnuntai illtan rant-session, nyt nukkumaan jotta voin aamulla herätä todell aikaisin kiukkuisena, valmiina tuohon PET-TT -tutkimukseen ja vain toivoa, ettei vatsa kramppaa siitä pitkästä paastosta.. vatsa on tällä hetkellä aika hyvässä kunnossa mutta syömättömyys edelleen aiheuttaa kipuilua, turvotusta ja kramppailua :/