Keskiyön päivitys

Keskiyön päivitys, kello näyttää 00:00 kun aloittelen tätä postausta. Kukkuja mussa on taas nostanut päätään kun toinen puolisko on maailmalla, ja mä olen vähän niinkuin renttuuntunut (öö, tää ei ole oikea sana mutta kuvailee vaan niin hyvin!) ollessani itsekseni. Kyllä kyllä, vuosia sitä on selvitty itsekseen, sinkkuna tai ainakin sitä vakavampaa suhdetta vailla mutta.. mä uskon löytäneeni sen Mun Oikean, joten ikävä on suuri ja arjen pyörittäminen käy puoliteholla, koska sen haluaisi jakaa sen toisen kanssa. Vähän kinastella sen toisen kanssa, käydä kaupoilla yhdessä, mököttää vähän jostain ihan totaalisen tyhmästä se muutama minuutti, ja sitten kivuta kainaloon katsomaan telkkarista jotain megalomaanisen tyhmää, kuten Ex On The Beachiä (kyllä, luitte oikein, mun avokki katselee vapaaehtoisesti mun kanssa Ex On the Beachiä. sillä on erittäin korkea "aivot narikkaan" vaikutus, jota me usein kaivataan, myöskin niiden enemmän tai vähemmän hullujen miesten että naisten kohellulkset saa meidän paljon tavallisemman, tavanomaisemman suhteen tuntumaan todella arvokkaalta ja rakentamisen arvoiselta yhdessä, ei tarvitse sekoilla kokonaisen huvilan täyteisen  jengiä läpi saadakseen korotettua turhan julkkisen statustansa. Huomaan että mä rupean rönsyilemään pahasti jo kun olen ylittänyt sen "maagisen" nukkumaanmeno ajan. )

Ikävä kalvaa ja musta tulee puolihuoleton renttu, Mä en tarvitse käskyttäjää, mä saan asioita tapahtumaan isommallakin kaavalla jos mä haluan, mutta mä olen lykkäyksen kruunaamaton kuningatar aika ajoin, ja mä saan draivia get shit done for real and fast silloin, kun mun kumppani on läsnä ja välillä jopa potkii mua eteenpäin - ja jota mä arvostan suuresti vaikka välillä nurisen jotain ihan turhan päiväistä sille takaisin. Mutta en pahalla, kuten ei sekään pahalla. Me ollaan aika seesteinen pariskunta, me ei tapella, kinastella voidaan mutta ainakaan tähän mennessä ei ole ilotulituksen saatika kiväärin patruunat paukkunut - ehkä me siis ollaan edes suht semioikei pariskunta, omine hassuine juttuineen jotka ehkä vain me kaks yhdessä ymmärretään, ja muu maailma vain pudistaa päätään ja miettii, että noi kaks on aika pöpejä.

Punainen lanka on taas jotain, jota tästä kaikesta ei varmaan löydy, mä vaan kirjoitan mitä tulee mieleen, kun nyt sain kingettyä itseni oikein mukavaan asentoon sängyllä, selkä vasten seinää, läppäri sylissä. Mulla on ruvennut eräs ajatus vilkuttelemaan valojaan, saadakseen mun huomion kiinnitettyä: mua saattaisi kiinnostaa ryhtä some-sisällän tuottajaksi. mikä taho (toivottavasti mua kiinnostava) tulevaisuudessa voisi sellaista tarvita. Tää ajatus on vauvan töppösissä, jos edes niissä mutta ajatus selkeästi muhii taustalla, ja pyörittelen sitä yhä useammin. Myös PR-puoli kiinnostaa kovasti, ja musta tuntuu että ensi vuonna kakkosella koulussa tulen olemaan aika lirissä, kun yritän päättää mun tarkempaa suuntautumista saatika että minne menen suorittamaan työharjoittelua. on niin paljon vaihtoehtoja! Webbisujen suunnittelu on myös aivan listan kärjessä, vaikken voi sanoa olevani ainakaan vielä mikään velho sen suhteen, niin olen äärettömän ahneella päällä absorboinut paljon tietoa ja herättänyt henkiin jo unodettua taitoja menneiltä vuosilta, jotka luulin jo kauan sitten unohtaneeni. 

Huomenna on 1. vuoden tärkein näyttö edessä. klo 17-21 on 4 tuntia täydellä tykityksellä tekemistä. Mä koen olevani valmis, mutta tunnistan mun heikkoudet joka on arkkiasemointi. Se siis lyhyesti esitettynä on vaikka lehden suunnittelua siinä mielessä, että sun pitää osata kustannustehokkaasti asemoida vaikka flyereitä, niin paljon kuin arkille (eli painopellille) vaan mahtuu. Kuulostaa tässä yksinkertaiselta mutta ei se ihan niin suoraviivaista ole, ainakaan mulle. Se on se joka koulussa tällä hetkellä tuottaa eniten harmaita hiuksia, kun taas kevein ballerinan hypyin livun läpi webbisuunnittelu kurssin, joka on ihan mun juttu. Siksi myös some-sisällön tuottajan duuni tulevaisuudessa löytyy ainakin listan kärjestä, josta tarkastella lähitulevaisuudessa työrupeamia. Mä tiedän tehneeni töitä etukäteistehtävien osalta ja pärjänneeni hyvin, mutta tottakai huominen virallinen näyttötilaisuus vähän jänskättää. Tarkkaa tehtävää ei julkaista etukäteen, joten tehtävän luonto, vaatimukset toteutukseen selviävät vasta kun h-hetki koittaa, ja pääsee käsiksi matskuun jonka perusteella pitää ruveta luomaan sitä lopputulosta, joka luovutetaan näyttöillan valvojille. 

Se on ollut selvää jo vuosia, että mussa asuu naarasleijona, joka haluaa (haluaminen ja tarvitseminen on eri asia!) sen oman uroksen, kumppanin vierelleen. Us against the world and some more that kinda poetic stuff. Ripauksella sitä aitoa arkea mitä tavikset viettää. Me myös niin hyvin täydennetään toisissamme niitä puolia, missä toinen on parempi ja toinen huonompi, mutta meidän symbioosi saa hommat skulaan. Lähes 2-metrinen insinöörin retale on se aarre, johon mä onnistuin ihmeen kaupalla törmäämään, ja se halusi mut, tällaisen hobitin jolla ei ole ihan taviselämä, vaikken kaukana siitä tänä päivänä olekaan. Leap of faith, and other crazy shit you do when I actually give a fuck or two. 

Sylvan remmissä, tiimissä on hieno olla mukana, olla yksin some-sisällön tuottajista vaikka toki kaiken kaikkiaan tän kamppiksen parissa työskentelee useampikin ihminen, joista jokainen heistä saa ainakin multa aivan erityisen kiitoksen ja taputuksen aivan mahtavasta työstä ja työn tulosten hedelmistä. On myös mulle ihan henkilökohtaisesti upeata nähdä toisia nuoria aikuisia, joita ajaa eteenpäin sama konsepti: me halutaan tavoittaa muita nuoria, estää syrjäytymisetä, tarjota tukea, tutustuttaa eri tapohin saada yhteys muihin ihmisiin, ja yksinkertaiseti myös kertoa, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet, on syöpä sitten vasta löytynty, taistelet kaikkesi sitä vastaan, välillä tulee huonompia uutisia, mutta niin tulee myös niitä hyviä, ja niitä on syy juhlia. Mä en valitettavasti aika suurella todennäköisyydellä voi järkätä mahtavaa skumpan siivittämää iltaa ystävien ja tuttujen kanssa, jossa kerron olevani 5 vuoden etapissa eikä ole jälkeäkään syövästä, mutta ei se mitään, mulla riittää vähempikin ja mielestäni mä ansaitsen ne skumpat jo sinnikkäästä yrittämisestä, periksiantamattomuudesta ja halustani auttaa muita samassa tai jollain tapaa enemmän tai vähemmän saman tyyppisessä tilanteessa elävien kanssa. Kaikki ei aina saa puhtaan terveen papereita, mutta mä aion pistää syövälle hanttiin niin kauan kuin henki pihisee. Ja sehän pihisee, prkl! :D Musta tuntuu etten mä vielä ole edes kunnolla puhjennut kukkaan vaikka mahtaviin projekteihin olen lähtenyt ja lähden edelleen mukaan, 

Päätän tähän varmasti vielä vaikka loputtomiin jatkuvan keskiyön päivityksen, mutta on sitä kai mentävä nukkumaankin välillä. Olla huomenna valmis koulun näyttötilaisuutta varten. Ja jatkaa kämpän lajittelua, hokasta minne mikäkin tarvike käyttötarkoituksen mukaan meneenkin. 

Night night, lovies! xx

(typosin pahasti läpi koko tekstin, että piti näin aamulla vähän korjailla mun kaistapäisen nopeasti kirjoitettua tekstiä, heh)