Tää päivä alkoi heräten tosi nihkeänä, selkä ja peppu aivan hikisenä kun nousin ylös sängystä, musta on ihmeen kaupalla kuoroitunut sittenkin enimmäkseen selällä nukkuja, kun niin pitkään on tämä kasvain kyljessä dominoinut, määrännyt mun nukkuma-asentoa. Vihaan nukkua selällä, en ole vuosiin nukkunut mahallani koska mun IBS maha ei kestä sitä painetta, vaan rupeaa yleensä aika kivuliaasti oireilemaan. Mutta rakastan nukkua kyljelläni, sikiö asennossa, peitto jalkojen välissä. Kivun tunto on blogattu fentanyylikipulaastareilla, googlatkaa jos se kiinnostaa enemmän, ja antaa ehkä kuvaa kuinka isoja myrkkyjä muhun jo tarvitaan pumpata tässä vaiheessa. Nyt viimeisin on ollut 25 mikrog/tunti depot-laastari, aloitin puolet pienemmällä mutta pian jouduin lätkäisemään niitä kaksi samaan aikaan, kunnes suosiolla sain apteekista hakea jo tämän vahvemman laastarin. Toimii ja toimintakyky palautui. Kunnes iski sivuvaikutukset.
Tää päivä on mennyt niiden kanssa - jonkin asteista, kentis vielä lieväksi luokiteltavaa hengenahdistusta, ja ylipäätänsä tunneskaala heittää volttia joka suuntaan, ja tunteet on pinnassa. Maanantaina oli kuvaukset, huomenna on lääkärin vastaanotto tuloksineen. Mitään erityisen hyvää ei ole luvassa.
Pitkän matkan lukijat ehkä muistavat, että olen kertonut että mun vasemman keuhkon poistamisen jälkeen mun pulssi ei ole mennyt alle 90, vaikka levossa, heti aamulla herätessä mittaisi, joku onneton 88 siellä on ehkä joskus vilahtanut. Tänään pulssi on ollut 100-110 välillä kun olen mitannut, verenpaineet oikein ideaalitasolla (mulle normaalia on matalahkommasta päästä aina) mutta tänään pulssi on tuntunut elävänsä ihan omaa elämää. Muistan joskus myös kertoneeni, että mä jotenkin vaan tunnun tuntevan mun sydämen sykkeet epätavallisen selvästi, herkästi. Vaikkei se edes hakkaisi, mä silti olen aina todella tietoinen mun sydämen sykkeestä.
Hengenahdistuksen ja juoksevan sydämen sykkeen vuoksi olen poistanut nyt iltapäivällä mun matrifen laastarin, ja henki ainakin kulkee nyt tähän aikaa iltaa vähän paremmin, tasaisemmin. Mä tosin olen kovan stressin alaisena tässä ollut, no, vuosia, mutta taas erityisen paljon juuri viime päivinä joten en ole aivan 100% että tää kaikki johtuu tosta kipulaastarista, se voi olla myös ihan minä ja mun freak out momentit huomista lääkärin vastaanottoa odotellessa.
.Kävin myöhäisillan näytöksessä katsomassa scifi-toiminta-jännärin nimeltä Lucy.
Lucy - the movie, was friggin' insanely, mind blowing, awesome, totally weird, the best action loaded scifi movie in awhile. Not for everyone, but it totally got me, stopped me. We're all just little ants on this planet, passing on with the short life expand we have - do something worthwhile for a change, think people, stop and THINK. -- All I gotta say for tonight.
Pysäyttävää, ajatuksia herättävää, ja jollain tapaa just se leffa joka mun piti nähdä ennen huomista lääkärin vastaanottoa. Unohdin mun sydämen sykkeet, hikoilun ja kuumottelun, ja sain paljon ajateltavaa. Tää pysäytti mut. Mulla on jotenkin, jopa vähän pelottavan, rauhallinen olo. Jonka voimin kirjoitan tätä postausta, pahoitellen että hesa-postaus saa odottaa, että huomenna kuulette, miten lääkärissä meni. Olenko vielä kasassa.