29.7.2010 : Tuska

Pääsin eilen vasta klo 18 osastolta pois. Noin 5 tuntia myöhässä, ainakin edelliseen hoitokertaan verrattuna. Mun tippakäsi turpos ja oli hidastunutkin aamuyöstä/aamusta ja hoitajat kävi sitä vähän väliä katsomassa ja tutkimassa, ja lopulta tuli siihen tulokseen että viimeistä lääkepussukkaa varten (n. 500ml) on pakko vaihtaa kättä, ei tästä tuu mitään. Nyt on sitten kummatkin kädet kipeät, tottakai tuikkasivat toiseenkin käteen juuri tuohon käden päälle joka on niin kipeä paikka mulle. En tipoista irti pääsemisen jälkeen pystynyt juuri mitään tekemään käsilläni, hirveä jomotus jos ei pitänyt tassuja kohti taivasta ja tarttuminen tavaroihin, pusseihin jne vain lisäsi paineen tunnetta. Myönnän suoraan että vähän itkeskelin.

Oli hirveä järkytys mennä ulos. Mun huoneeni oli aivan ultrailmastoitu mutta ulkona odotti hirveä hiki, joka pahentaa tunnetusti mun oloa. Sisko oli venannut parkkiksilla jo ainakin 20min, äiti olisi tullut jo aikaisemmin hakemaan ja pyörähtikin sairaalan pihassa mutta tosiaan venyi pitkäksi toi mun tiputtelu.. Menin porukoille, tarkoitus oli syödä ja hitaasti jotain systeemini tunginkin, itkeskelin kun en vain pystynyt lopettamaan, makoilin siskon sängyllä.. Olin aivan avuton. Sisko vielä ajeli mun pääni, nyt olen aivan oikeasti kalju, ei haituvia päässä. Näytän jurolta ja surulliselta.

Kotiin pääsin noin 20 maissa isän kyydillä, se kävi kaupassakin mun puolesta kun mä en vaan pystynyt keräämään itseäni mennäkseni mukaan. Vaihdoin vaatteet ja menin makailemaan sängylle ja ilmeisesti nukahdin, sillä seuraavan kerran havahduin puol 11 maissa että valot olivat päällä. Lääkkeet nassuun ja uusiks nukkumaan. Heräilin kyllä yöllä muutaman kerran mutta onneksi nukahdin samantien uusiksi. Sängyssä tuli kuitenkin maattua noin 13 tuntia joten paikat on kipeenä, tai siis entistä kipeämpi koska joka tapauksessa lihaksia rupee pakottamaan noiden sytotiputusten jälkeen.. Tungin hevosten linimenttiä mm. niskaan että hirveä jökki vähän helpottais, ja helpottihan se.

Ens kerralla mahdollisesti kerätään multa niitä kantasoluja, se on viikonloppu keikka, lääkäri kertoi. Niillä on semmonen kantasolumiitti tässä pian, jossa ne keskustelee miten meitä kantasoluhoidon saajia hoidetaan, missä aikataulussa jne jne. Varmaan porttikin asennetaan mulle viimeistään tolloin, rupee olemaan aika epäinhimillistä tää mun käsisuonien tökkiminen. Portti olisi kivuttomampi. Kunhan asentavat sen jossain tujummassa kuin vain puudutteessa, rupeen oleen jo aivan liian traumatisoitunut kaiken maailman kaiverteluista mitä mulle on suoritettu..

Silmiä hieman pakottaa.. ja odotan kauhulla kun iltapäivän puolella pitäis pistää tuo Neulasta-piikki, menen niin solmuun ja ainakin 1-2 vuorokautta kestävään heikotustilaan et ei moro.. en jaksaisi nyt yhtään lisää pahaa oloa :/


---
Tämä postaus on kirjoitettu ensimmäisen kerran vanhaan blogiin 29. heinäkuuta, vuonna 2010.