Lapsena joulu oli lähinnä lahjojen saamista, sitä odotti niin innolla, ja silloin kun vielä uskoi Joulupukkiin, niin tämänkin merkkihahmon saapumista taloon odotti aina niin innokkaana, että aika tuntui kuluvan lähes tappavan hitaasti, ja piti jaksaa istua joulupöydässä syömässä rauhassa eikä hosuminen nopeuttanut ollenkaan ajankulkua.
Myönnän, että edelleen on kiva saada lahjoja mutta nyt isompana, on myös kiva antaa niitä lahjoja läheisille. Mutta ennenkaikkea on se perheen yhteenkokoontuminen merkityksellistä ja mukavaa - olisi todella ankea joulu jos viettäisin sen yksin, tai korkeintaan koirien kanssa. Todella kiireistä pikkusiskoa on mahtavaa nähdä, voida oikeasti vain istua ajan kanssa ja jutella. Tämä tuli jopa yhdeksi yöksi mun luokse ettei tarvinnut ajella yksinään omaan kotiin, joka sijaitsee muhun ja meidän vanhempiin nähden jonkin verran kauempana. Siskolla oli myös koko perheelle jaettavana iloinen tapahtuma, meinaan kihlaus. Mä tosin tiesin siitä jo aikaisemmin sillä sisko pisti heti ensimmäisenä mulle viestiä kun tämä tapahtuma otti paikkaa.
Ajatukset haahuilee myös muissa tärkeissä ihmisissä, jotka ovat maailmalla ja joita ei hetkeen ole nähnyt. Paras ystävä on Australiassa, toinen erittäin hyvä ystävä lomalla Thaimaassa, toinen lähti ns. viikonloppu lomalle Barcelonaan, ja pari rakasta naamaa näin Suomessakin ovat jossain muualla kuin lähettyvillä. Mutta yhtäkaikki, he ovat mielessä. Erityisesti tämä yksi jonka hyvinvointia murehdin, ja haluaisin voida pystyä teleporttamaan itseni suoraan Helsinkiin.
Mulla on ollut varsin hauska joulu, tyypillinen mutta silti hauska. Kinkku on ollut mielettömän hyvää ja muukin ruoka, mitä meidän joulupöydästä löytyy. Suklaata olen syönyt huimat 2 palaa, kuivakakkua sitten vähän useamman. Mähän en yleensä tuota makeata syö melkeinpä ollenkaan, niin on kyllä ramassut oikein kunnolla sellaisen hiilaritankkauksen jälkeen! On myös ollut kiva että joulusta on pystynyt nauttimaan siinä mielessä, että fyysisesti olen voinut aika hyvin. Triptyl toimii eli estää päänsärkyjä - tosin tänään joku pieni kivistys kiusasi muutaman tunnin mutta onneksi meni ohi, eikä yltynyt kunnon kiristäväksi pannaksi kuten aina ennen. En ole myöskään enää vähään aikaan voinut huonosti autossa tai bussissa, joka on ollut aivan mahtavaa. Mun superhajuaistikin on vihdoin rauhoittunut, sillä se oli vielä aika pitkään sen alkusyksyn 2 kuukauden päänsärkyputken jälkeen edelleen todella herkkä, ja koin epätoivon ja huonovointisuuden aaltoja usein bussissa, koska haistoin kaikki mummojen Chanel 5:set joita oli ruiskittu mun nenän mukaan oikein olan takaa, tai jos joku oli polttanut tupakan juuri ennen bussiin nousua - voi että sitä huonovointisuuden, oksetuksen, määrää.
Olen myös ruvennut vihdoin nukkumaan paremmin, Ketipinor toimii sittenkin, vaikka tosin joudun käyttämään sitä suurimmalla suositetulla annostuksella eli 4x25mg. Nyt en enää heräile yössä kuin ehkä kerran, tai en välttämättä sitäkään, enkä varmasti joudu enää yöllä valvomaan edes ensimmäistäkään tuntia, jos herään niin olen päässyt aika ripeästi takaisin uneen. Kuinka autuaallista!
Kyljen haava on täysin sulkeutunut ja jäljellä on enää vain pieni arpi, joka sekin näyttää ajan kanssa katoavan. Haavan yläpuolella olevaan suurentuneeseen imusolmukkeeseen ei tuo sädehoito juuri näyttänyt vaikuttavan, se on edelleen siinä, mutta sekään ei ole enää kipeä, niin sen kanssa voi elää ihan rauhassa. Edelleen tosin käytän hidasvaikutteista Tramalia, mutta se ei vaikuta mun oloon enää ylipiristävästi tai muutenkaan juuri mitenkään, kuin että pitää selkäkivut kurissa. En ole uskaltautunut oikein kokeilemaan, kuinka paljon kipuja voisi vyöryä päälle jos jätän mulle määrätyn annostuksen pienemmäksi. Senkin edestä kyllä sitten iho kutisee, joka voi johtua Tramalista mutta myös tästä mun ihosairaudesta ja tästä vuoden ajasta. Iho toki kiittää ettei ole ollut pakkasta, mutta itse kyllä mielelläni toivottaisin tervetulleeksi vaikka ihan 2 pakkasastetta ja lunta maahan - olisi kauniimpaa.
Että näin. Toivottavasti teilläkin on ollut mukava joulu, läheisten parissa ja muuten hyvässä voinnissa. ♥
Ajatukset haahuilee myös muissa tärkeissä ihmisissä, jotka ovat maailmalla ja joita ei hetkeen ole nähnyt. Paras ystävä on Australiassa, toinen erittäin hyvä ystävä lomalla Thaimaassa, toinen lähti ns. viikonloppu lomalle Barcelonaan, ja pari rakasta naamaa näin Suomessakin ovat jossain muualla kuin lähettyvillä. Mutta yhtäkaikki, he ovat mielessä. Erityisesti tämä yksi jonka hyvinvointia murehdin, ja haluaisin voida pystyä teleporttamaan itseni suoraan Helsinkiin.
Mulla on ollut varsin hauska joulu, tyypillinen mutta silti hauska. Kinkku on ollut mielettömän hyvää ja muukin ruoka, mitä meidän joulupöydästä löytyy. Suklaata olen syönyt huimat 2 palaa, kuivakakkua sitten vähän useamman. Mähän en yleensä tuota makeata syö melkeinpä ollenkaan, niin on kyllä ramassut oikein kunnolla sellaisen hiilaritankkauksen jälkeen! On myös ollut kiva että joulusta on pystynyt nauttimaan siinä mielessä, että fyysisesti olen voinut aika hyvin. Triptyl toimii eli estää päänsärkyjä - tosin tänään joku pieni kivistys kiusasi muutaman tunnin mutta onneksi meni ohi, eikä yltynyt kunnon kiristäväksi pannaksi kuten aina ennen. En ole myöskään enää vähään aikaan voinut huonosti autossa tai bussissa, joka on ollut aivan mahtavaa. Mun superhajuaistikin on vihdoin rauhoittunut, sillä se oli vielä aika pitkään sen alkusyksyn 2 kuukauden päänsärkyputken jälkeen edelleen todella herkkä, ja koin epätoivon ja huonovointisuuden aaltoja usein bussissa, koska haistoin kaikki mummojen Chanel 5:set joita oli ruiskittu mun nenän mukaan oikein olan takaa, tai jos joku oli polttanut tupakan juuri ennen bussiin nousua - voi että sitä huonovointisuuden, oksetuksen, määrää.
Olen myös ruvennut vihdoin nukkumaan paremmin, Ketipinor toimii sittenkin, vaikka tosin joudun käyttämään sitä suurimmalla suositetulla annostuksella eli 4x25mg. Nyt en enää heräile yössä kuin ehkä kerran, tai en välttämättä sitäkään, enkä varmasti joudu enää yöllä valvomaan edes ensimmäistäkään tuntia, jos herään niin olen päässyt aika ripeästi takaisin uneen. Kuinka autuaallista!
Kyljen haava on täysin sulkeutunut ja jäljellä on enää vain pieni arpi, joka sekin näyttää ajan kanssa katoavan. Haavan yläpuolella olevaan suurentuneeseen imusolmukkeeseen ei tuo sädehoito juuri näyttänyt vaikuttavan, se on edelleen siinä, mutta sekään ei ole enää kipeä, niin sen kanssa voi elää ihan rauhassa. Edelleen tosin käytän hidasvaikutteista Tramalia, mutta se ei vaikuta mun oloon enää ylipiristävästi tai muutenkaan juuri mitenkään, kuin että pitää selkäkivut kurissa. En ole uskaltautunut oikein kokeilemaan, kuinka paljon kipuja voisi vyöryä päälle jos jätän mulle määrätyn annostuksen pienemmäksi. Senkin edestä kyllä sitten iho kutisee, joka voi johtua Tramalista mutta myös tästä mun ihosairaudesta ja tästä vuoden ajasta. Iho toki kiittää ettei ole ollut pakkasta, mutta itse kyllä mielelläni toivottaisin tervetulleeksi vaikka ihan 2 pakkasastetta ja lunta maahan - olisi kauniimpaa.
Että näin. Toivottavasti teilläkin on ollut mukava joulu, läheisten parissa ja muuten hyvässä voinnissa. ♥