Olen kerännyt teille nyt muutaman otteen vuodelta 2009, jonka olen kirjoittanut, ja joka on aikaa ennen diagnoosin saantia, siihen itseasiassa oli näiden kirjoitusten vaiheessa vielä matkaa aikalailla, koska oikeata diagnoosia haettiin aika kauan mun kohdalla. Ja ensinhän keuhkoissa näkyvää muodostumaa luultiin ja väitettiin kateenkorvaksi, joka olisikin ruvennut kasvamaan mulla teini-iässä kun sen pitäisi jo surkastua pois aikuisiällä, olinhan kuitenkin jo ehtinyt täyttää 20 vuotta.
20.5.2009
...tosin, kärsin taas jonkin asteisesta unettomuudesta että olisin roikkunut täällä [tietokoneella] joka tapauksessa. Eipä herraa näkynyt, ehkä ihan hyvä näin jälkikäteen mietittynä. Rupesin vihdoin saamaan hieman unenpäästä kiinni ennen klo 02 joten kone pois, valot pois ja Nukku-Mattia odottelemaan. Nukahdin hetkeksi, kunnes heräsin taas siinä 03 jälkeen, joka paikkaan sattuu aivan törkeästi, mitä hittoa? Olin taas saanut sitä surullisen kuuluisaa ihottumaani, joka tulee satunnaisesti aina vierailemaan ties mistä syystä. Se on kuin nokkosihottumaa - sans nokkoset, tietenkin. Kroppani oli yltäpäältä paukamilla joita olin raapinut erittäin ahkeraan ennenkuin olin kunnolla havahtunut koko kropan kattavaan kipuun. No, ei auttanut kuin ruveta rasvaamaan, se auttaa jonkin verran vaikka aluksi tuntuukin ilkeältä.. Sitten otin myös särkylääkkeen (ihoni kipu oli oikeasti järkyttävä, makaaminen sängyssä tuotti suurta tuskaa..) ja puolikkaan relaksantin, jotta kropan saisin rentoutettua ja joskus nukkumaankin. Olo oli aivan surkea mutta onneksi nukahdin aika vaivatta, olin muutenkin silmät ristissä kun heräsin tuskiini..
Nyt aamulla sitten on kurkku kipeänä. Olisi kai eilen pitänyt olla kuitenkin se kaulaliina kaulassa kun pyöräilin töihin ja takas. Eilenhän ei loppujen lopuksi kovin lämmin ollut, ei ainakaan täällä. Ja illalla vielä vähemmän. Voih. Ja yskänlääkekin on loppu. Mutta toisaalta pystyn nielemään vielä suht kivuttomasti joten ehkä en tähän vaivaan veiviäni heitä. Tuntuu vain tyhmältä. Ihottuma on onneksi poissa mutta paikoittain iho on edelleen kosketusarka, taisin oikeasti raapia itseäni yöllä kuin hengenhädässä.. Auts!
24.5.2009
Rintakivut palasivat, argh. Eilen olin jopa töissä, vaikka 8 tuntia oli kyllä mulle vähän liikaa, olin aivan rätti kun pääsin vihdoin pois. Rintakipuja ei ollut ollut yli vuorokauteen ja yskittänytkin vähemmän, mutta mähän en ole mitenkään onnekas mitä tulee sairasteluun, joten tottahan toki ne rintakivut palasi viime aamuyöllä, nenä niin tukossa ettei unta saa, yskittää.. hohhoijaa. Huomenna sinne lääkäriin siis, saamaan ties mitä lääkkeitä taas..
20.5.2009
...tosin, kärsin taas jonkin asteisesta unettomuudesta että olisin roikkunut täällä [tietokoneella] joka tapauksessa. Eipä herraa näkynyt, ehkä ihan hyvä näin jälkikäteen mietittynä. Rupesin vihdoin saamaan hieman unenpäästä kiinni ennen klo 02 joten kone pois, valot pois ja Nukku-Mattia odottelemaan. Nukahdin hetkeksi, kunnes heräsin taas siinä 03 jälkeen, joka paikkaan sattuu aivan törkeästi, mitä hittoa? Olin taas saanut sitä surullisen kuuluisaa ihottumaani, joka tulee satunnaisesti aina vierailemaan ties mistä syystä. Se on kuin nokkosihottumaa - sans nokkoset, tietenkin. Kroppani oli yltäpäältä paukamilla joita olin raapinut erittäin ahkeraan ennenkuin olin kunnolla havahtunut koko kropan kattavaan kipuun. No, ei auttanut kuin ruveta rasvaamaan, se auttaa jonkin verran vaikka aluksi tuntuukin ilkeältä.. Sitten otin myös särkylääkkeen (ihoni kipu oli oikeasti järkyttävä, makaaminen sängyssä tuotti suurta tuskaa..) ja puolikkaan relaksantin, jotta kropan saisin rentoutettua ja joskus nukkumaankin. Olo oli aivan surkea mutta onneksi nukahdin aika vaivatta, olin muutenkin silmät ristissä kun heräsin tuskiini..
Nyt aamulla sitten on kurkku kipeänä. Olisi kai eilen pitänyt olla kuitenkin se kaulaliina kaulassa kun pyöräilin töihin ja takas. Eilenhän ei loppujen lopuksi kovin lämmin ollut, ei ainakaan täällä. Ja illalla vielä vähemmän. Voih. Ja yskänlääkekin on loppu. Mutta toisaalta pystyn nielemään vielä suht kivuttomasti joten ehkä en tähän vaivaan veiviäni heitä. Tuntuu vain tyhmältä. Ihottuma on onneksi poissa mutta paikoittain iho on edelleen kosketusarka, taisin oikeasti raapia itseäni yöllä kuin hengenhädässä.. Auts!
24.5.2009
Rintakivut palasivat, argh. Eilen olin jopa töissä, vaikka 8 tuntia oli kyllä mulle vähän liikaa, olin aivan rätti kun pääsin vihdoin pois. Rintakipuja ei ollut ollut yli vuorokauteen ja yskittänytkin vähemmän, mutta mähän en ole mitenkään onnekas mitä tulee sairasteluun, joten tottahan toki ne rintakivut palasi viime aamuyöllä, nenä niin tukossa ettei unta saa, yskittää.. hohhoijaa. Huomenna sinne lääkäriin siis, saamaan ties mitä lääkkeitä taas..
25.5.2009
Ärhäkkä keuhkokuume, joka vaatii sairaalaseurantaa. Lähden kohta siis sairaalaan lähetteeni kanssa... palailen muutaman päivän päästä kun mut päästetään pois.