Erään anonyymin toiveesta valaisen vielä uudestaan niille, jotka eivät ole aikaisemmin lukeneet tai vaikka muista, tai uutena lukijana tiedä lainkaan, mihin leikkaukseen ensi viikon maanantaina olen menossa.
Multa siis poistetaan vasen keuhko. KOKONAAN. Se toimii enää noin 10% kapasiteetistaan, eli on riippakivi ja bakteerien mellastusluola. Se ei ilmastoidu, ja aiheuttaa rahisevaa, korisevaa tai jopa naukuvaa ääntä mun kurkussa, joka riivaa mua erityisesti öisin pitäen mua välillä jopa hereillä tai herättäen kesken unien, koska häiriinnyn äänistä helposti. Rahina ja korina tuntuu tekevän myös hengenvedosta raskaamman, ja usein on tunne että kurkussa seilaa jokin limaklimppi, joka ei tule ylös mutta ei mene alaskaan, kunhan siellä oleilee vain mua kiusatakseen.
Mun oikea keuhko on selkeästi vasenta isompi, se on joutunut jo todella pitkään painaan duunia lähes kahden edestä. Varsinkin selällä maatessani ja rintakehääni katsoessa, vain oikeanpuoleinen näyttää nousevan hengittäessä, vasemman pysyen paikallaan, matalana. Siitä on siis hankkiuduttava eroon näiden seikkojen vuoksi, mutta myös siksi että siellä asustava kasvain on tehnyt tuhojansa vasemmalla keuhkoputkelle niin paljon, ettei sitä voi enää korjata, se ei siis pysy auki. Myös aikaisemmat leikkaukset, sädehoito ja tähystys ronkinnat ovat edesauttaneet sen hajoavaa olemusta. On myös epäselvää, onko asukki enää syöpää aktiivisesti vai kuollut, joten leikkaus antaa myös sille varmistuksen kun kaikki otetaan ulos ja kärrätään patologin mikroskooppien alle. Tämä on myös ainoa keino enää päästä tästä syövästä eroon, jos siellä syöpää on, kaikki lääkkeet on kokeiltu.
Mun vasemmanpuoleiset äänihuulet tulee lamautumaan kun siellä sörkitään ja katkotaan kaikennäköisiä juttuja joita tavallisena maallikkona en todellakaan osaa nimetä tai selittää tämän ihmeemmin. Mun ääni siis tulee madaltumaan ja lääkäri höpisi jotain myös siitä, että yskiminen tulee vaikeutumaan tämän johdosta, josta jatkoi johonkin kiristystekniikkaan ja jaadi jaadi jaa lisää kaikkea, jota en ymmärrä ja/tai osaa selittää tämän enempää. Mun painajainen onkin, siis ollut tähän mennessä jonkusen yönä jo, että mä herään mykkänä tai niin kauhealla miehen äänellä, etten enää ikinä halua jutella kenenkään kanssa mitään vaikka henki siitä riippuisi. Tiedän, ehkä turhamaista jos vastalahjana on terveys, syöpävapaa elämä mutta täytyy ajatella myös elämänlaatua myöhemmin, ja se vaivaa mua (kun ei tässä elämässä ihan hirveästi näiden moninaisten vaivojen kanssa ole nytkään tai ennen vähän terveempänäkään ole ollut suurta hurraamista).
Perusarvio mitä sairaalassa voisi joutua viettämään on noin 10 päivää. Viimeksi selvisin 6 päivässä kun poistettiin vasen ylälohko - siitäkin huolimatta että jouduin leikkauksen jälkeen viettämään vuorokauden teholla pieleen menneen puudutuskatetrin vuoksi. Tää on totta kai isoin leikkaus tähän mennessä, mutta koska mun pää rupee hajoomaan sairaalassa, niin multa löytyy yllättävää pontta kuntouttaa itseni supernopeasti sieltä helvettiin - näin karkeasti sanottuna.
Mun atooppinen iho + päälle hilsejäkälä tulee todennäköisesti olemaan siellä isompikin ongelma, koska kipeää ihottumaa on leikkausaluuen lähettyvillä ja kaikenlainen teippaaminen repii multa ihoa TODELLA kivuliaasti, puhumattakaan kun dreenit roikkuu sisäänmenokohdista muutamalla tikillä ihossa - niiden roikkuminen ja ihon repiminen on ollut mulle ongelma aikaisemmissakin leikkauksissa kun olen ruvennut liikuskelemaan leikkauksen jälkeen, eikä aikaisemmin mulla ole ollut tätä pahaa ihotilannetta. Myös mun takapuolessa oleva, helposti hiertyvä ja kipeä ihottuma tulee olemaan ongelma sen kaiken makaamisen takia. Pelkään tosissani että takamus menee vereslihalle.
Kaikenlaiset komplikaatiot tällaisen leikkaukseen jälkeen ovat mahdollisia ja ehkä jopa ennemmin todennäköisiä kuin ei, tai lääkäri on ainakin sanonut että yritä varautua, ihan varmuuden vuoksi. En osaa edes osaa listata sitä kaikkea mitä voi tulla, enkä varmaan puoliakaan edes tiedä. Mutta totta kai ihan perus infektiot, haavojen tulehtuminen ulkona tai sisäpuolella (pahin), keuhkon huono tuulettuminen.. vaikka mitä.
Odottaminen on piinaavaa vaikka nyt on alle viikko, varsinkin kun on todella uniongelmainen, päivät on kaikki lähes täynnä tyhjää.
Mä haluan ja en halua tähän leikkaukseen, mutta mulla ei juuri ole vaihtoehtoja jos haluan edes pienen mahdollisuuden onnistua ja päästä monen vuoden jälkeen takaisin kiinni elämän syrjään, ja toivoa sydämen pohjasta että syöpä ei viehäty seuraavaksi mun oikeasta keuhkosta, tai jostain imusolmukkeesta muualta kropasta. Toivoa voi, mutta mitään ei taata.
---
Tämä postaus on ensimmäisen kerran kirjoitettu ja julkaistu vanhassa blogissa 12. syyskuuta, vuotta 2012.