18.10.2012: Hidasta rääkkäystä

Mitäpä tässä. En ole juuri ollut "juttutuulella", tänään on edelleen menty vähän niin ja näin oloissa. Nukuin yöni rauhassa ilman vessareissuja, mutta mahan toiminnan käynnistely eli syöminen ja ihan vähäinen puuhaaminen aiheutti myöhemmin iltapäivällä jonkin verran möyrimistä eli huonoa oloa. On taas niin äärimmäisen epäkiitollinen olo siitä, että olen elossa..  En vaan jaksaisi tätä touhua.

Taaskaan ei tiedetä, miksi rupesin tiistai iltana oksentamaan kuin viimeistä päivää. Ainakaan kukaan ei ole ilmaissut mulle että jotain olisi löytynyt bakteeri- ja virusviljelmistä. Mutta mahakipu oli niin älytön että mut oli pakko hakea ambulanssilla ja antaa suoneen 2 ruiskua jotain tujua kipulääkettä, jotta mahakivut hellittäisi. Hellittihän ne mutta siinäkin meni aikansa. Oksentanut en niin montaa tuntia kuin aikaisemmin, joka oli 5-6 tuntia vaan nyt ehkä semmoisen 3 tuntia ja muutaman kerran sitten ensiavussa, joista viimeinen oli vain sellainen puklaus kun olin juonut vähän liikaa mehua janon sammuttamiseen. Mutta olin aivan valkoinen, siis kuin olisi jo Halloween ja mut olisi maskeerattu valkoiseksi. Vintissä meinasi pimetä koko ajan mutta  vatsakipujen aikana ei pystynyt edes sulkemaan silmiään enkä sitten myöhemminkään juuri unta saanut vaikka olo helpotti. Olin syväjäässä ja aikuisten vaipat jalassa sen varalta, että pidätyskyky ei kestäisi vetelää ripulia. Pääsin sentään yksin oleilemaan huoneeseen, jossa oli sänky aivan ihanan paksulla peitolla joka auttoi karkottamaan syväjäätymisen.

Kenties mä vaan olin syönyt jotain joka oli menossa huonoksi, en tiedä, mun maha ei muutenkaan tunnu enää kauheen hyvin sietävän mitään, eikä mulla ole vatsansuojalääkkeitäkään käytössä, niitä ei mulle määrätty aloitettuani tämän uuden syöpälääkkeen. Ainakin muutama hoitaja voivotteli niiden puutetta mutta mistäpä sen nyt tietää olisiko niistäkään juuri apua.. niin paljon myrkkyjä muhun on lykätty, ei ihme että kroppa ei vaan kestä.

Mä olen niin  väsynyt, henkisesti ja fyysisesti. Olen kateellinen niille jotka ovat eläneet normaalia, suht huoletonta elämää ja suurin murhe on, että tykkääkö joku tietty poika susta, mennäkkö viikonloppuna juhlimaan vai kumman mekon pistää päälle sukujuhliin.


---
Tämä postaus on ensimmäisen kerran kirjoitettu ja julkaista 18. lokakuuta, vuonna 2012.