On kuulkaas jotenkin kamalan hiljaista kun ei tarvitse koko ajan rampata sairaalassa, syystä tai toisesta, ja saadda jotain uutisia, jota jakaa teille. Mun elämäni ei ole vain sairaalaa, mun elämäni ei ole vain sairaalaa.... mantra mun päässä.
Mulle on ruvennut ilmestymään taas sitä sellaista kummallista pientä kipua vasemman, varmaankin suurin piirtein rintaontelon alueelle, jota mulla on ollut ennenkin, ettei sinänsä ole uusi mutta en ole aivan varmasti mistä se johtuu. Se tuntuu olevan kytköksissä mun vasempaan lapaluuhun ja sen ympäristöön, joka on tää alue joka johtaa mun ongelmaselkään, eli kivut majailee lähes täysin yleensä siellä. Tällä hetkellähän en joudu syömään mitään, SIIS MITÄÄN!, kipulääkettä selkääni, joka on aivan älyttömän huimaa. Yritin muistella ja blogistakin vähän selailla sitä tarkempaa ajankohtaa, milloin pystyin jättämään Tramal Retardin täysin pois, mutta summamutikassa se on nyt kai vähän vajaa 2kk? Vasta nyt on jotain pieniä tuntemuksia, joita ei ole hetkeen ollut. Lapaa ei siis särje tai mitään, mutta tunnen että jokin siellä taas yrittää kiristyä, ja se kiristyminen yleensä johtaa niihin suurempiin kipuihin.
Mietin, että olisiko viime viikon joogalla ollut osuutta tähän - meillä vaihtui ohjelma, ja tämä oli nyt sitten paljon enemmän keski- ja yläkroppapainotteinen, kun aikaisemmin oli ollut lievästi alakroppaan painottuva - jossa muuten olen hyvä, vieläkin, oonhan sentään tanssinut, ratsastanut ja pyöräillyt ipanasta teini-ikään asti! Mun vasemman puolen rajallisuuden spottaa tosi helposti, kun vaan menen selälle makuulle, nostan kädet vaikkapa takaraivon taakse tai sitten suorina pään yläpuolella, lattiaa pitkin - vasen ei vaan pysty nojaamaan tai olemaan rennosti, vaan jää ylemmäs ja lapaa painaa, kun taas oikea käsi on lötkö ja menee helposti lattiaa pitkin. Sitten kun vielä pitäisi kädet vetää sivu kautta, lattiaa pitkin, takaisin, siinäkin joudun nostamaan ensin vähän vasenta kättä, helpottaa sitä pääsemään eteenpäin lattiaa pitkin, kun taas oikea menee kuin vettä vaan. En pysty siis tekemään kunnollista lumienkeliä (kun noi mun selitykset oli munkin mielestä vähän hatarat, niin ajatelkaa lumienkeliä! :D).
Mutta, seuraavaksi pohdin, että olisiko se kuitenkin se, etten vieläkään liiku tarpeeksi - jooga kerran viikossa puolentoista tunnin ajan ei riitä, kun muu liikunta on sitten vain hyötyliikuntaa eli kävelyä. Tää mun salille meno on vaan lykkääntynyt ja lykkäätynyt, koska huomasin ja tajusin, etten mä oikeasti osaa siellä yksin tehdä mitään. Enkä uskalla. Onneksi sisko tulee hätiin, mennään yhdessä kun se on vähän tottuneempi treenaaja kuin minä, mutta pääasiallisesti tarvitsen vain sen salikaverin, jonka kanssa ihmetellä laitteita, tsempata ja olla. Toivottavasti homma lähtee näin käyntiin, kun tutustun laitevarusteluun vähän enemmän, tiedän mitä niillä tehdä joten kehtaan myös mennä. Mä olen aina ollut tosi ujo salilla, jos en tiedä mitä jollain laitteella tehdään kunnolla, ja nykyään kun noita laitteita on niin monta yhdelle alueelle, tai alueita on yhdistelty laitteelle ja sitä pitää sitten vain säätää eri tavoin, niin mä olen kyllä pihalla. Enkä varmasti ole ainut. Vapaapainoille en lähde tekemään mitään ihmeellisempiä (siis vaihtaisi laitteita vapaapainoihin) koska kropan vasemman puolen heikkouden vuoksi, en saa liikeratoja kuntoon, kun en osaa tai tiedä niistä sen tarkemmin.
Ja tästä kaikesta pääsemme seuraaviin kysymyksiin, joita olen tässä nyt esittänyt itselleni:
Miksi et pelaa Wii Fittiä? Miksi et pelaa tanssimattopeliä? Joogaa Wii Fitin kanssa tai vaikka jonkin youtube videon kanssa? Miksi et kävele enemmän koirien kanssa kun ei ole enää niin kauheat pakkasetkaan?
- Kun en tiedä. Hirveän saamaton kausi meneillään, näköjään! Mutta salille on mentävä ja jatkettava, tai vaihdettava salia, jos se on osa ongelmaa. Kotoa 4 seinän sisältä on lähdettävä pois, ja tehtävä jotain sen eteen, ettei paluu selkäkipuihin ole Tramal napeilla höystetty!
Tunnustan olevani usein vähän saamaton jos mulla ei ole ns. sovittua juttua, jotain pakotetta. Eli kotioloissa liikunta tuntuu vaihtuvan aina muuksi tekemiseksi. Siksi tämä löydetty jooga toimii mulla, koska sinne tarvii joka viikko mennä samana päivänä, samaan aikaan - sun muu ryhmä on siellä joogaamassa sun kanssa. Pitäisikö siis änkeä mukaan muihinkin ryhmäliikuntoihin, kenties, joskin nyt ainakin on kausi kesken, eikä pääse mutta vastaisuuden varalle, korvan taakse.
Lähden taas rönsyilemään alkuperäisestä aiheesta, vaikka nämä jutut liittyykin tähän lievään kipuun, jota olen ruvennut tuntemaan. Se saattaa herättää mut aikasesta aamusta, siis klo 5-7 välillä, jopa niin aggressiivisesti että on napattava grammanen Panadoli naamaan, koska tää tunne saa rintakehän tuntumaan jäykältä tai toisinaan myös painavalta vasemmalta puolen, ja asentoa saa vaihdettua vähän vaivalloisesti. Mutta yhdellä Panadol grammasella se kipu katoaa, enkä ole ottanut sitä joka päivä.
Tottakai mielessä käy myös, että mitäs ne mun kasvaimet puuhailee, jotka varmaankin sijaitsevat juuri näillä alueilla: vasemman lavan tietämillä sekä toinen juurikin tässä vasemman rintalastan alla, tai jossain lähettyvillä. Tavallaan haluan mutta sitten taas en halua tietää. Lähden 22 päivän kuluttua etelään, tätä reissua on odotettu niin paljon ja siellä en aio masistella! Ja eilen vahvistui, että paras kaveri tuleekin vähän etuajassa Australiasta kotiin, eli jo ensi kuun alussa! Näen sen tosin vasta kun tulen etelästä, sen verran menee päällekäin, mutta mikäs sen ihampaaa sitten tulla kotiin rakkaan ihmisen luokse! Joka tosiaan on mun kämppiksenä jahka löytää itselleen uuden kämpän, missä asustella. I'm so excited!
Lääkäriä ehdin näkemään ennenkuin lähden reissuun, ja jos jatkuu tai jopa pahenee, niin toki kerron mutta muuten... aion kokeilla tätä lisättyä liikuntaa, jospa se olisi vain sen puute ja vasemman puolen taipumus jäykistyä. Varsinkin kun nukun taas sen noin 10 tuntia yössä, eli aika paljon, mutta muuten mulle sopivalta tuntuvissa määrin. I shall beat this m*thereffin' feeling in the butt!
Mulle on ruvennut ilmestymään taas sitä sellaista kummallista pientä kipua vasemman, varmaankin suurin piirtein rintaontelon alueelle, jota mulla on ollut ennenkin, ettei sinänsä ole uusi mutta en ole aivan varmasti mistä se johtuu. Se tuntuu olevan kytköksissä mun vasempaan lapaluuhun ja sen ympäristöön, joka on tää alue joka johtaa mun ongelmaselkään, eli kivut majailee lähes täysin yleensä siellä. Tällä hetkellähän en joudu syömään mitään, SIIS MITÄÄN!, kipulääkettä selkääni, joka on aivan älyttömän huimaa. Yritin muistella ja blogistakin vähän selailla sitä tarkempaa ajankohtaa, milloin pystyin jättämään Tramal Retardin täysin pois, mutta summamutikassa se on nyt kai vähän vajaa 2kk? Vasta nyt on jotain pieniä tuntemuksia, joita ei ole hetkeen ollut. Lapaa ei siis särje tai mitään, mutta tunnen että jokin siellä taas yrittää kiristyä, ja se kiristyminen yleensä johtaa niihin suurempiin kipuihin.
Mietin, että olisiko viime viikon joogalla ollut osuutta tähän - meillä vaihtui ohjelma, ja tämä oli nyt sitten paljon enemmän keski- ja yläkroppapainotteinen, kun aikaisemmin oli ollut lievästi alakroppaan painottuva - jossa muuten olen hyvä, vieläkin, oonhan sentään tanssinut, ratsastanut ja pyöräillyt ipanasta teini-ikään asti! Mun vasemman puolen rajallisuuden spottaa tosi helposti, kun vaan menen selälle makuulle, nostan kädet vaikkapa takaraivon taakse tai sitten suorina pään yläpuolella, lattiaa pitkin - vasen ei vaan pysty nojaamaan tai olemaan rennosti, vaan jää ylemmäs ja lapaa painaa, kun taas oikea käsi on lötkö ja menee helposti lattiaa pitkin. Sitten kun vielä pitäisi kädet vetää sivu kautta, lattiaa pitkin, takaisin, siinäkin joudun nostamaan ensin vähän vasenta kättä, helpottaa sitä pääsemään eteenpäin lattiaa pitkin, kun taas oikea menee kuin vettä vaan. En pysty siis tekemään kunnollista lumienkeliä (kun noi mun selitykset oli munkin mielestä vähän hatarat, niin ajatelkaa lumienkeliä! :D).
Mutta, seuraavaksi pohdin, että olisiko se kuitenkin se, etten vieläkään liiku tarpeeksi - jooga kerran viikossa puolentoista tunnin ajan ei riitä, kun muu liikunta on sitten vain hyötyliikuntaa eli kävelyä. Tää mun salille meno on vaan lykkääntynyt ja lykkäätynyt, koska huomasin ja tajusin, etten mä oikeasti osaa siellä yksin tehdä mitään. Enkä uskalla. Onneksi sisko tulee hätiin, mennään yhdessä kun se on vähän tottuneempi treenaaja kuin minä, mutta pääasiallisesti tarvitsen vain sen salikaverin, jonka kanssa ihmetellä laitteita, tsempata ja olla. Toivottavasti homma lähtee näin käyntiin, kun tutustun laitevarusteluun vähän enemmän, tiedän mitä niillä tehdä joten kehtaan myös mennä. Mä olen aina ollut tosi ujo salilla, jos en tiedä mitä jollain laitteella tehdään kunnolla, ja nykyään kun noita laitteita on niin monta yhdelle alueelle, tai alueita on yhdistelty laitteelle ja sitä pitää sitten vain säätää eri tavoin, niin mä olen kyllä pihalla. Enkä varmasti ole ainut. Vapaapainoille en lähde tekemään mitään ihmeellisempiä (siis vaihtaisi laitteita vapaapainoihin) koska kropan vasemman puolen heikkouden vuoksi, en saa liikeratoja kuntoon, kun en osaa tai tiedä niistä sen tarkemmin.
Ja tästä kaikesta pääsemme seuraaviin kysymyksiin, joita olen tässä nyt esittänyt itselleni:
Miksi et pelaa Wii Fittiä? Miksi et pelaa tanssimattopeliä? Joogaa Wii Fitin kanssa tai vaikka jonkin youtube videon kanssa? Miksi et kävele enemmän koirien kanssa kun ei ole enää niin kauheat pakkasetkaan?
- Kun en tiedä. Hirveän saamaton kausi meneillään, näköjään! Mutta salille on mentävä ja jatkettava, tai vaihdettava salia, jos se on osa ongelmaa. Kotoa 4 seinän sisältä on lähdettävä pois, ja tehtävä jotain sen eteen, ettei paluu selkäkipuihin ole Tramal napeilla höystetty!
Tunnustan olevani usein vähän saamaton jos mulla ei ole ns. sovittua juttua, jotain pakotetta. Eli kotioloissa liikunta tuntuu vaihtuvan aina muuksi tekemiseksi. Siksi tämä löydetty jooga toimii mulla, koska sinne tarvii joka viikko mennä samana päivänä, samaan aikaan - sun muu ryhmä on siellä joogaamassa sun kanssa. Pitäisikö siis änkeä mukaan muihinkin ryhmäliikuntoihin, kenties, joskin nyt ainakin on kausi kesken, eikä pääse mutta vastaisuuden varalle, korvan taakse.
Lähden taas rönsyilemään alkuperäisestä aiheesta, vaikka nämä jutut liittyykin tähän lievään kipuun, jota olen ruvennut tuntemaan. Se saattaa herättää mut aikasesta aamusta, siis klo 5-7 välillä, jopa niin aggressiivisesti että on napattava grammanen Panadoli naamaan, koska tää tunne saa rintakehän tuntumaan jäykältä tai toisinaan myös painavalta vasemmalta puolen, ja asentoa saa vaihdettua vähän vaivalloisesti. Mutta yhdellä Panadol grammasella se kipu katoaa, enkä ole ottanut sitä joka päivä.
Tottakai mielessä käy myös, että mitäs ne mun kasvaimet puuhailee, jotka varmaankin sijaitsevat juuri näillä alueilla: vasemman lavan tietämillä sekä toinen juurikin tässä vasemman rintalastan alla, tai jossain lähettyvillä. Tavallaan haluan mutta sitten taas en halua tietää. Lähden 22 päivän kuluttua etelään, tätä reissua on odotettu niin paljon ja siellä en aio masistella! Ja eilen vahvistui, että paras kaveri tuleekin vähän etuajassa Australiasta kotiin, eli jo ensi kuun alussa! Näen sen tosin vasta kun tulen etelästä, sen verran menee päällekäin, mutta mikäs sen ihampaaa sitten tulla kotiin rakkaan ihmisen luokse! Joka tosiaan on mun kämppiksenä jahka löytää itselleen uuden kämpän, missä asustella. I'm so excited!
Lääkäriä ehdin näkemään ennenkuin lähden reissuun, ja jos jatkuu tai jopa pahenee, niin toki kerron mutta muuten... aion kokeilla tätä lisättyä liikuntaa, jospa se olisi vain sen puute ja vasemman puolen taipumus jäykistyä. Varsinkin kun nukun taas sen noin 10 tuntia yössä, eli aika paljon, mutta muuten mulle sopivalta tuntuvissa määrin. I shall beat this m*thereffin' feeling in the butt!