Voi karmeus, kuuppa aivan sekaisin iltaisen Tramalin jäljltä, koska piti nousta taas aikaisin ja vääntäytyä sairaalaan valohoitoon. Sellainen raskas tunne kallonpohjassa mutta silti ihan "kummallisen kevyt" ja se kevyt aiheuttaa sitä pyörrytystä, pahoinvointia, kylmää hikeä.. Jos aamuni olisin saanut viettää rauhassa, niin olo ei varmasti olisi ollut tuollainen - heti helpottaa kun ei tarvitse liikkua, keskittyä puhumaan ihmisille, kyttäämään oikeata bussia, olla bussissa, haistella ihmisten ylivoimakkaita hajusteita. Iski pakokauhu kun bussissa eteen istahti nuori nainen, jolla oli mun nenälle aivan liikaa tuoksua, koska mun hajuaisti herkistyy ihan hulluna, kun on vähänkään kekkuli olo. Ilman tällaista oloa en välttämättä olisi edes rekisteröinyt tätä hajustetta, koska se ei kuitenkaan haissut pahalle, voimakkaalle vain tänä yliherkkänä hetkenä.
Allergiakeskuksessa, valohoitoyksikössä, tuntui että olisin voinut jäädä käytävälle istumaan vaikka tunneiksi, jotta pään sekavuus olisi vähentynyt - tuntuu että aivot olisi ihan omassa liikkeessä, karusellissa sun pään sisällä. En kuitenkaan jäänyt kuppaamaan sen pidemmäksi aikaa, puin hitaasti vaatteet ja maleksin sairaalan käytäviä tavallista hitaammin, nopea kävely olisi sekin vaan pahentanut oloa kun tuntuu, ettei katse pysy mukana ja jos katse harhailee, pahentaa sekin oloa.
Tää on mulle tuttua, valitettavasti. Tällaiset olotkin helpottaa kun taas tottuu, mutta on tää vaihe kyllä kamalaa. Pistää miettimään, että sietäisikö ennemmin kuitenkin jonkin asteista kipua, kuin tätä oloa. On vaikeata kuitenkaan tulla selvään päätökseen kummankaan puolesta, koska kummatkin vaivat ovat omalla tavallaan kamalia. Yölliseen "ryttyynmeno kipuun" kyllä auttoi aika hyvin, mutta sitten valitettavasti tää mun ihon kutina herätteli mua. Rasittavaa!
Allergiakeskuksessa, valohoitoyksikössä, tuntui että olisin voinut jäädä käytävälle istumaan vaikka tunneiksi, jotta pään sekavuus olisi vähentynyt - tuntuu että aivot olisi ihan omassa liikkeessä, karusellissa sun pään sisällä. En kuitenkaan jäänyt kuppaamaan sen pidemmäksi aikaa, puin hitaasti vaatteet ja maleksin sairaalan käytäviä tavallista hitaammin, nopea kävely olisi sekin vaan pahentanut oloa kun tuntuu, ettei katse pysy mukana ja jos katse harhailee, pahentaa sekin oloa.
Tää on mulle tuttua, valitettavasti. Tällaiset olotkin helpottaa kun taas tottuu, mutta on tää vaihe kyllä kamalaa. Pistää miettimään, että sietäisikö ennemmin kuitenkin jonkin asteista kipua, kuin tätä oloa. On vaikeata kuitenkaan tulla selvään päätökseen kummankaan puolesta, koska kummatkin vaivat ovat omalla tavallaan kamalia. Yölliseen "ryttyynmeno kipuun" kyllä auttoi aika hyvin, mutta sitten valitettavasti tää mun ihon kutina herätteli mua. Rasittavaa!