Blogiarkisto

tiistai 18. helmikuuta 2014

Down the hatch

Jotenkin vähän jännittää. Onhan se paljon, vaikka vähemmän kuin Oxycontit ja Depolanit, joille sanoin tänään uudestaan ei - en tahdo niitä, pistää aivan liian sekaisin enkä mä ole siinä vaiheessa, että niitä välttämättä tarvitsisi. Siedän jopa ennemmin pientä kipua kuin otan kumpaakaan noista.

Mutta yö tarvis saada nukkua, eikä se ainakaan viime yönä onnistunut 100mg Tramal Retardilla. Tää selkä voi olla vaikka jopa puolet päivästä ihan ok, paljoa mitään sano, mutta heti illalla kun painuu makuulle, nukahtaa, niin tuntuu että koko vasen puoli menee ihan "ryttyyn" ja silloin alkaa vaivaamaan tuo kipukohta. Se ei ehkä vaivaisi tässä määrin jos pystyisi nukkumaan istuma-asennossa, mutta siinä mä en ole ikinä onnistunut, edes sairaalassa leukkauksien jälkeen kun ei ole ollut vaihtoehtoja, olen siis valvonut vain. Joten makuulle on päästävä, jos ikinä toivoo saavansa unta. Mutta ehkä se tänä yönä tulee, jos toivottavasti selän kipukohta ei samalla tavalla vaivaile. Nukkuminen on niin äärettömän tärkeätä, ja valvominen on aivan tuskaa, jo ihan siksi että sitten on koko vuorokauden, tai paljon nyt valvookaan, hereillä kaikkine ajatuksineen. Let's face it, jokainen tarvii vähän taukoa ajatuksistaan, ja yö on hyvää aikaa tehdä just niin.