Oh yeah, I did it! Pääsin salille tänään, kuten pienessä mielessäni aika pitkän tauon jälkeen varovaisesti suunnittelin. Edelleen joka päivä edes jollain tasolla kiusaa jalkasärky johon ei pikku Panadolit oikein tehoa, mutta näyttää rauhoittuvan ja pysyvän paremmin taustalla jos aamulla ollaa Lyrican - ei tule sitä päiväsärkyä ainakaan. En tiedä, mikä on kun näin jatkuvasti kiusaa.
Mutta pikkusen hikeä sai pintaan ja sydän kyllä tykytti, kun mulla ei tota kuntoa ole ja leposyke yksikeuhkoisuuden ansiosta on tavallista rivakampi. Mutta sillein ihan maltillisesti puuhastelin, vähän hävetti lähteä niin lyhyen "treenin" jälkeen pois mutta eipä siitä mitään hyvää seuraisi jos itsensä ajaisi ihan hirveän ahtaalle heti ensi kerralla.
>> Muistakaa mahtava lukijakilpailu, vielä ehtii mukaan!
Mutta pikkusen hikeä sai pintaan ja sydän kyllä tykytti, kun mulla ei tota kuntoa ole ja leposyke yksikeuhkoisuuden ansiosta on tavallista rivakampi. Mutta sillein ihan maltillisesti puuhastelin, vähän hävetti lähteä niin lyhyen "treenin" jälkeen pois mutta eipä siitä mitään hyvää seuraisi jos itsensä ajaisi ihan hirveän ahtaalle heti ensi kerralla.
Pikku-Nessa olis halunnu kovasti mukaan, mutta toistaiseksi ei laiteta pikkuista nostamaan rautaa... ;)
Mutta mutta, ihan hyvä saavutus mulle, on toi pelkkä lähteminen aikamoista psyykkaamista kun on niin paljon laiskotellut! Kun nyt ei vaan iskis joku isompi vaiva, joka taas pakottaisi pois salilta... jotenkin mulle aina käy niin että kun rupean innostumaan edes vähän enemmän liikkumisesta, meen tutustumaan uuteen saliin tmv, niin aina sitten tapahtuu jotain kamalaa; joka kropan osa on romuna eikä sitten pysty muuta tekemäänkään kun olemaan kotona Tramaleissa ja juosta lääkärissä. Onneksi se viimeisin sädehoito tehosi tähän yhteen selän vammaan, just ennen lomaa... mutta no, toivotaan että saan jatkaa rauhassa liikkumista, edes jonkinmoista tästedes.
>> Muistakaa mahtava lukijakilpailu, vielä ehtii mukaan!