Tänäänkin on huono olo, no, ei pahimmasta päästä mutta sen verran että muutaman pahoinvointilääkkeen olen jo joutunut popsimaan, samoin särkylääkkeitä kun niin kolottaa varsinkin jalkoja, ajatus ei kulje, kämppä on räjähdyksen partaalla kun ei riitä energiat siivoamiseen.. äsken suoritettu pikatiskaus oli suorastaan ihme. Mutta ennenkaikkea en jaksa enää tätä odotusta. Joudun odottamaan 2 viikkoa eilisten kuvausten tuloksia, ja olen jo saanut itseni vakuutetuksi ettei sieltä tule hyviä tuloksia, että vielä tarvitaan ainakin muutama lääkehoito kerta lisää ja taas odottelua. Mä en pysty, mun henkiset voimat ei enää riitä. Jos sieltä oikeasti tulee huonoja tuloksia, luultavasti romahdan siihen enkä tahdo enää jaksaa nousta ikinä ylös. Näin untakin että mut otettiin osastolle koska sain ns. hermoromahduksen huonojen tuloksien takia.
Eilen tulleessa Matkaoppaat -sarjassa yksi oppaista sai tietää että tämän poikaystävä oli vihdoin päihittänyt syövän. Tosi hienoa, ajattelin. Sitten se sanoi että tässä on saanut elää helvetissä 4 kuukautta, että se tuntuu ainakin vuodelta. Jaa, entäpä minä joka ON sairastanut jo sen verran?? Syöpää virallisesti noin 7kk, muuta paskaa jo yli vuoden. Teki mieli vaan nauraa ääneen ja huutaa telkkarille, ettei se 4kk oo mitään, ei yhtään mitään. Alle puoli vuotta, hah! Ei ole järkevää vertailla ihmisten kärsimystä, mutta valitettavasti olin ja olen itsekäs juuri nyt.
---
Tämä postaus on ensimmäisen kerran kirjoitettu ja julkaistu 19. helmikuuta, vuonna 2010.
---
Tämä postaus on ensimmäisen kerran kirjoitettu ja julkaistu 19. helmikuuta, vuonna 2010.