- Millä tavalla hoidot on tuhonnut hedelmällisyyden? Onko siis jokin tietty lääke tms joka tämän tuottaa?
Kaikki syöpään liittyvät myrkyt uhkaavat hedelmällisyyttä, varsinkin mitä pidempään niitä tarvitsee käyttää. Multa ei ehditty keräämään munasoluja pakastukseen ennen ensimmäisten hoitojen aloittamista 2009, koska tilanne oli sen verran akuutti lääkäreiden mielestä, että taudin hoitaminen, kun sitä ei pystytty leikkaamaan, piti aloittaa samantien. Sain tietysti päättää itse, mutta lääkärit vakaasti suosittelivat hoitojen aloittamista pikimmiten. Nyt kun on vuosia takana, kaikenlaisia myrkkyjä, niin mun munasolut ovat kuolleet, ei ole mitään mitä hedelmöittää, vaikka en mä tietysti muutenkaan voisi (tai haluaisi) lasta kantaa tässä kropassa, ettei lapselle kävisi huonosti tms sen takia, että olen saanut niin paljon syöpähoitoja, kroppa on tällainen ns. myrkkyjen kaatopaikka.
- Kiinnostaisi tietää sairautesi alusta. Miten sait tietää siitä? Miksi menit esim. Verikokeisiin? Miten sinä ja läheisesi otti asian? Entä kun se muuttui parantumattomaksi? Kuvittelisin olevan todella vaikea asia. Kuinka opit elämään sen kanssa?
Miten se kaikki alkoi -postaus valaisee aikaa juuri ennen sairaalaan joutumista. Miten sain tietää, no, mä tiesin jo ennen lääkärit suostuivat myöntämään että syöpä se on, oli vain sellainen vahva tunne, ja olin tivannut asiaa lääkäreiltä useamman kerran kun tutkimuksia tehtiin. Kaikki lähti tuosta akuutista keuhkokuumesta, jonka jälkeen röntgen kuvissa vasen keuhko ei siistiytynytkään, jotain oli siis vialla, ja kaikkien tutkimuksia jälkeen sieltä se syöpä paljastui.
Kaikille, itseni mukaan lukien, tää on tietysti ollut shokki, järkytys, ei sitä mitenkään "hyvällä" voi ottaa. Huoli ja stressitasot nousivat kattoon. Parantumattomaksi muuttuminen ei mulle sinänsä tullut yllätyksenä, olihan jo pitkään mennyt suhteellisen huonosti hoidoissa, mikään ei tehonnut kuin hetken tai ei ollenkaan, en siis pitkään aikaan ollut haaveillut enää parantumisesta, sen vain tietää kun tuollaisessa tilanteessa on, ja on saanut pettyä tarpeeksi monta kertaa. Tämän kanssa on oppinut elämään koska on pakko, muita vaihtoehtoja ei vain ole.
- Mitä luulet onko sairautesi muuttanut ajatusmaailmaasi muiden ihmisten tekojen suhteen. Jos vaikka sinulle selviäisi, että ystäväsi puoliso on pettänyt häntä, niin kerrotko välittömästi vai ajatteletko, että toivottavasti oppii virheestään ja kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden. Tai jos tiedät jonkun varastavan työpaikaltaan tai olevan humalassa töissä? Luuletko, että miettisit samoin ilman sairauttasi.
Ei mun sairaus ole muuttanut mun moraalikäsityksiä millään tapaa, en usko sen olevan olennaista, enkä ajattele tuollaisista asioista yhtään eri tavalla kuin olisin ajatellut ennen sairastumista, mä olen kuitenkin mä, sairastumisesta huolimatta.
- Miltä se tuntuu, kun saat positiivisen elämänvaiheen jälkeen taas jonkun syöpäpesäkkeen, jota pitää lähteä sädettämään? Siis tuollainen, että menee hyvin aikansa ja kohta taas iskee syöpä jostain?
Pesäkehän on siis koko ajan ollut olemassa, ei tämä mikään "uusi" ole. Eikä syöpäkään tässä missään vaiheessa ole pois mennyt, se vain ollut hetken rauhallisempi, ja siitä huolimatta mulla on ollut selvät realiteetit, että näin voi käydä ja todennäköisesti käykin, ja niin kävikin. Mutta eihän se kivaa ole, ei todellakaan, varsinkaan tällaisenä vuodenaikana jota rakastan, ja haluaisin olla vain nauttimassa kesästä. Syöpä mulla on lopunelämäni, joten jos hyviä kausia tuleekin, sen tietää että niin tulee olemaan myös niitä huonoja kausia.