Blogiarkisto

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Edge of Tomorrow

Iltapäivällä soi puhelin, ruudussu välkkyi ei tallennettu numero mutta tunnistin sen sairaalan numeroksi - kuinka kätevää onkaan, että niiden muutama alkunumero on sama, ja loput sitten riippuu ja vaihtelee osastottain. Mä kun harvemmin vastaan tuntemattomiin numeroihin, useimmiten siellä on vaan joku puhelinmyyjä, mutta sairaalan numeron tunnistaa, ja tietää vastata. Osasin toki kyllä odottaa tätä puhelua, oli meinaan sen sovitun puhelinajan päivä lääkärin kanssa, keskustelua yöllisestä Lyricasta. Toisessa päässä ei tosin ollut mun lääkäri, vaan joku muu, mulle tuntematon, sillä mun lääkäri onkin taas kesälomalla. Ei tosin niin übertärkeä puhelu, ettenkö voisi kertoa asioitani tälle tuntemattomallekin lääkärille.

Fiiliksiä, oireita, kuulumisia, onko jotain muuta sydämellä - näinhän ne puhelut yleensä menee. Tarvittaessa voin ottaa yöllä kaksikin Lyricaa (1 á 75mg) jos koen tarvitsevani, jos musta tuntuu että auttaa - en ole vieläkään aivan varma Lyrican toimivuudesta, vai onko se kuitenkin vain esimerkiksi Panadolin ja lämpötyynyn combo. Päiväsaikaan ilmenevä päänsärkyily on jokseenkin hellittänyt, onneksi. Tosiasia kuitenkin on, että todellakin tunnen vasemmassa kyljessä pullottavan imusolmukkeen, ja tämän lääkärin kanssa jutellessa, olimme kummatkin aikalailla yhteisymmärryksessä että se todella taitaa olla mun särkyjen syynä, vaikka tää käsisärky tai joskus vain jopa rannesärky, onkin vähän eriskummallista. Mutta välillä tuntuu ihan kyljessä, sitten olkapäässä, sitten kädessä, sitten ranteessa ja taas vaihtuu kohta, eli kaippa siellä tosiaan on hermo puristuksissa, kuvittelisin.

Huomenna sädehoitolääkärin pakeille. Toivon kamalasti, että siellä olisi se sama, joka mulla oli viimeksi ja sitäkin edellisellä kerralla, tämä kun oli musta aivan mielettömän pätevä, empaattinen, kiinnostunut, perehtynyt ja myös mun vuoksi jäänyt ylitöihin tutkimaan mun kuvia ja soitellut ympäriinsä, että saisihan mulle sitä pikaista kipusädehoitoa ennen alkuvuodesta ollutta Teneriffan matkaa, todella lyhyellä varoitusajalla. Olen edelleen aivan mielettömän kiitollinen tämän lääkärin toimista, ja arvostan näin syvää välittämistä ja viitsimistä, vaikka mikään pakko ei olisi.

Mä olen kuitenkin esimerkiksi eilen käynyt ihan normaalisti salilla, ja se tuntui hyvältä, eikä käsi kettuillut mulle salilla ollessa ollenkaan. Se on kuitenkin välillä onneksi ihan hiljaa, ja unohtuukin kun on selvästi muuta tekemistä. Kävin meinaan eilen katsomassa bestiksen kanssa Tom Cruisen ja Emily Bluntin tähdittämän Edge of Tomorrow leffan (3D), joka oli sen verran mukaansa tempaava, just mun tyylinen scifi-toiminta-jännäri, että vaikka leffateatteriin mennessä olkapäätä vähän jomotti (ja onnistuin kyllä siellä pimeydessä kaivamaan Panadolia), niin se unohtui pian tähän leffaan uppoutuessa. Tätä leffaa katsoessa tekee mieli olla Emily Bluntin esittämän hahmonkaltainen badass mimmi, kovassa tikissä, harrastaa jotain kamppailulajia, olla fierce and beautiful. Suosittelen!