Mitäpä tykkään lueskella ja mitä kenties myös suosittelisin eteenpäin, on tämän lukijan toivepostauksen aiheena, ja itse ajattelin vielä vähän tarkemmin tässä kertoa, mitä mun kirjahyllystä löytyy, jota suosittelisin eteenpäin - muita suosikkeja sitten luettelen postauksen lopussa, joita ei löydy mun omistamana.
Mutta ensin vähän mun kirjamausta: luen pääasiallisesti fantasiaa sekä scifiä, ja sitten toisinaan sellaisia kirjoja, joita ei fantasia tai scifi kosketa - mulla on aina ollut suuri himo uppoutua maailmoihin, jotka on jokseenkin tai täysin erilaisia kuin tämä meidän oma, ja tietysti erilainen kuin mun. Tunnustan myös, että mulla on jonkinlainen viehätys vampyyreihin, ja ennenkuin joku heti miettii tuskissaan että "voi helv- Twilight, Team Edward/Robert Pattison..!" niin tähdennän, että mua kiinnosti nämä yön olennot jo ennen Twilighthuumaa! (mutta tykkään kyllä myös Twilight kirjoista! ;>) Vampyyreissa nimenomaan viehättää niiden kuolemattomuus, kauneus, voimat, terveys, täysi erilaisuus hauraaseen ihmiselämään verrattuna.
Jos tulee kahmaistua käteen muuta kuin fantasiaa tai scifiä, niin sitten se yleensä on jotain rakkaushömppää (esim. tuotantoa Cecelia Ahernilta) tai vaikkapa jonkin leffan/sarjan alkuperäistarina, kun useathan nykyään perustuvat edes löyhästi johonkin kirjaan/kirjasarjaan, joka sitten on yleensä jonkinsortin kevyempää tai raskaampaakin draamaa.
Mitä multa siis hyllystä löytyy (jos löytyisi kaikki kirjat, mitä ikinä olen pitänyt hyvänä ja olisi varaa ostaa kaikki omaksi, mulla olisi pystyssä jo oma pieni kirjasto), jonka halusin nostaa esille: kaikki ovat fantasiaa ja/tai scifiä, mutta joukosta puuttuu tietenkin yksi helmi, joka on nyt kaverilla lainassa, ja se on tietenkin Laura Saven Paljain Jaloin -kirja.
Laura Save kirjoittaa omaelämänkertakirjassaan matkastaan syövän kanssa, joka runtelee kroppaa, mieltä kuin myös Lauran parisuhdetta, ja tietenkin koko elämää, eikä Laura selviä taistelustaan syöpää vastaan, ja joutuu jättämään jälkeensä pikkupojan sekä kumppaninsa Sofian. Laura kirjoitti loppuun asti, mitä pystyi, ja kuoli 28-vuotiaana. Puoliso Sofia hoiti ja toimitti kirjan loppuun, jotta se voitiin julkaista Lauran kuoleman jälkeen.
Ihan mielettömän koskettava ja surullinen kirja, väritetty mustalla huumorilla, joka ainakin uppoaa muhun, varsinkin kun voin niin moneen Lauran kirjoittamaan fiilikseen tai kokemukseen eläytyä ja monia niistä olen kokenut myös itse. Tiedän, että moni ei ole pystynyt lukemaan tätä kirjaa, tietäen että se on liian raskasta luettavaa, aihe liippaa liian läheltä tai ehkä toisen kamala tragedia on vain liian surullista luettavaa.
Suosittelen tätä kyllä tarinan surullisuudesta huolimatta - Laura kuitenkin osoittaa, että elämässä on niitä pieniä ja suuriakin! iloja sairastamisesta huolimatta, ja jopa siitäkin huolimatta että tietää päiviensä päättyvän aivan lähitulevaisuudessa. Lauran ennenaikaisesta menehtymisestä, joka itkettää varmasti jokaista kirjan lopussa, huolimatta mä sain tästä irti paljon myös voimia, ajatuksia ja potkua nauttia omasta elämästä NYT, eikä vasta "sitten kun sitä, sitten kun tota... blaa blaa". Elämä on tässä ja nyt.
Twilight-kirjoja mun tuskin tarvitsee ihan pitkällisesti esitellä - vampyyrejä, rakkausdraamaa, ihmissusia, juonittelua, taistelua, jännitystä, draamaa. Painotan, että kirjat ovat TODELLA paljon parempia kuin näistä tehdyt leffat - leffoja on pätkitty ja muutettu niin paljon, mutta mun mielestä niissä kerrottu tarina on tökkivää ja tuntuu pikakelatulta. Suosittelen siis erittäin vahvasti ennemmin näitä kirjoja, kuin leffoja.
Näkijän taru- sarja, johon tavallaan kuuluu 3 kirjaa, mutta samat henkilöt ja tarinan asetelmat jatkuvat ns. toisessa sarjassa vielä toisten 3:en kirjan verran (mutta ei mennä näihin), on myös niin täyttä fantasiaa, kuin olla ja voi. Juuri nämä suomenkieliset painokset näyttää pieniltä kirjoilta, mutta tosiasiassa nämä kolme kirjaa sisällyttää todella pitkän, yksityiskohtaisen, täysin maailmaansa tempaavan tarinan - kirjoja on vaikea laskea käsistään kun kerran aloittaa.
Löysin tämän sarjan ehkä karkeasti vähän vajaa 10 vuotta sitten, ja sen jälkeen olen noin 2 vuoden välein lukenut nää aina uudestaan, niin hyviä nää on ja niin täynnä niitä yksityiskohtia, että vaikka pääpiirteittäin muistaa, miten tarina menee, miten se päättyy, niin silti uudestaan lukiessaan kirjoja on täysin mukaan temmattu ja viehättynyt uudestaan tästä moniulotteisesta kerronnasta.
Päähenkilönä, jonka elämää seurataan, on nuori Fitz, prinssin äpäräpoika, joka temmataan pikkupoikana alhaisesta kodista asumaan hoviin, joka on täynnä juonittelijoita, salaisuuksia, vallan anastajia. Keskeisenä ja erittäin oleellisena elementtinä tälle sarjalle on päähenkilön ja sivuhenkilöiden taito ennaltanäkemiseen ja telepatiaan, jonka vuoksi elämiä joko pelastetaan tai pilataan. Kirjan nimenmukaisesti Fitziä, joka ei edes tiedä kaikista sukulaisuussiteistään jalosukuisiin, ruvetaan kouluttamaan salamurhaajaksi, hovin käyttötarkoituksiin.
Näiden 3 kirjan aikana Fitz kasvaa pojasta mieheksi, saa tietää monia salaisuuksia, salaisuuksia ja kykyjä paljastuu Fitzistä itsestään, hovi hajoaa, soditaan, rakastutaan, kuollaan - kaikkea löytyy tästä sarjasta. Lopetan kuvailun tähän, koska rupean jo kohta pahoin spoilaamaan tarinaa ;)
The Host - Vieras, on Twilight kirjailija Stephenie Meyersin kirjoittama kirja, josta on myöskin tullut 2013 tähän perustuva leffa. Ja kerrankin leffa, joka perustuu kirjaan, on saatu toimimaan hienosti! (onhan sitäkin pätkitty ja joitain asioita jätetty pois, mutta tarina toimii valkokankaalla, Twilight-leffojen tarina kun ei niinkään..) Mutta itse kirja on syvällisempi, pidempi tarina kuin mitä leffa antaa ymmärtää. Mä olen siis katsonut ensin leffan (lukenut vain vajaa 1/3 kirjasta kun menin katsomaan leffan) ja sitten lukenut kirjan, ja suosittelen kyllä tarttumaan myös kirjaan, jos tästä leffasta piti, ja vaikka ei olisi pitänytkään niin kovin, niin siitä huolimatta!
Fantasia/scifi genreen menevä tarina kertoo avaruudesta saapuneista olioista, jotka ottaa ihmisten ruumiin ja valtaa mielen, ihmisiä pahasti uhkaavasta sukupuutosta - muutamat viimeiset jäljellä olevat piiloutuvat ja taistelevat pysyäkseen vapaina. Joukosta kuitenkin aina löytyy se poikkeus, alieneissakin, joka tuntuu myötätuntoa näitä kaapattavia ihmisiä kohtaan ja loppujen lopuksi myös rakastuu ihmiseen, eikä halua enää olla osallisena viimeisten ihmisten metsästyksessä, jotta näillekin voisi päähän istuttaa Vieraan (a Soul).
Divergent - Outolintu, joka on myös leffoihin tullut, Veronica Rothin kolmen kirjan käsittävän kirjasarjan ensimmäinen osa. En pidä uutta palopuhetta, kuinka tämänkin kirjaversio (kuten Twilightin) on parempi.
Scifiä, tulevaisuuteen sijoittuva tarina, yhteiskunnasta jossa ihmisiä jaotellaan hyveiden mukaan 5 eri ryhmään, jonka mukaan ja jonka kanssa eletään loppuelämä. Miksi näin tehdään, miksi päähenkilö Tris ei ole varma minne kuuluu koska osoittaa taipumuksia useammalle ryhmälle, miksi säännöt on niin ehdottomia - voiko Tris todella hylätä perheensä, vaihtaa täysin toiseen ryhmään?
Pinnan alla kuohuu, joku kokee olevansa ylempi, parempi, haluaa muuttaa ja kaapata vallan täysin itselleen. Tris vedetään mukaan salaisuuksien maailmaan, koska itsekin joutuu salailemaan suurta salaisuutta.
Mä tutustuin tähän kirjaan, myöhemmin koko sarjaan, jo aikaisemmin, ennenkuin edes löytyi mitään tietoa (kiitos IMDb) että tästä oltiin tekemässä leffaa. Tämä sarjan ensimmäinen kirja on todella hyvä, spoilaan sen verran että tämän kolmen kirjan sarjasta parhain.
Suomalaisen kirjailijan Anu Holopaisen kirjoittama scifikirja Molemmin Jaloin, joka ilmeisesti (?) jää ainoaksi, vaikka tässä olisi mielestäni vahvasti aineksia sarjaksi, ja jota olen jäänyt kaipaamaan. Tämäkin tulevaisuuteen sijoittuva, jaottelevaa yhteiskuntaa kuvaava tarina, vahvasti feministinen, on aika monella tapaa, siis pääpiirteittäin, samantapainen kuin Divergent, tarkoittaen että päähenkilö ei tyydy omaan osaansa, vaan on utelias ja myös epäluuloinen, kyseenalaistaa tavat, joita noudatetaan välillä jopa vailla järkeä.
Tässä tulevaisuuden kuvaelmassa ei ole tavanomaisia perheitä, vaan on Äitikeskus, johon haetaan jotta voi lisääntyä, jossa raskaana olevat äidit ovat keskenään, mutta eivät kasvata lapsia vauvasta aikuiseksi, vaan nämäkin otetaan pian pois, ja isäehdokkaat löytyvät Isäkeskuksesta - molempiin haetaan ja voidaan tulla valituksi sopivien ominaisuuksien vuoksi, ja näistä riippuen myös tulla hylätyksi. Tulevaisuuden populaatiota ja lisääntymistä ohjaillaan kemikaaleilla ja eristämisellä, suljettuna laitoksiin täysin tehtäviinsä keskittyen - jatka sukua, mutta "perhe" on jo aivan vanhanaikainen käsite. Löytyy kuitenkin myös niitä, jotka elää tämän yhteiskunnan ulkopuolella, uhmaten näitä käsitteitä mutta pienenä joukkona ongelmaksi muodostuneen sisäsiittoisuuden vuoksi, yrittävät kaapata erityisesti Äitikeskuksen pumpulissa eläneitä yksilöitä tuomaan uutta verta.
Todella mielikuvituksellinen, kiinnostava versio, millainen tulevaisuus voisi olla - ja mikä siinä voi mennä niin vikaan.
The Hunger Games - Nälkäpelit, löytyykö niitä jotka eivät tiedä, mikä sarja on kyseessä? :D Mulla näköjään on myös paljon näitä scifijännäreitä jotka sijoittuu tulevaisuuteen, jossa koko yhteiskunta, hallitus, tai diktaattori, vallankäyttö on mennyt äärimmäisyyksiin ja niin pieleen, että puhkeaa eri ryhmien välisiä sotia, tai sisällissotia, ja vallan kahvaa käyttävillä on paljon salaisuuksia jotka ei kestä päivänvaloa.
Päähenkilönä on Katniss, köyhästä vyöhyke 12:sta kotoisin, joka astuu siskonsa tilalle vuosittaiseen Nälkäpeli tapahtumaan, jossa taistellaan muiden vyöhykkeiden tyttöä ja poikaa vastaan, kuolemaan asti.
Näin kirjoittaessa lyhyempää tai pidempää esittelyä näistä kirjoista, mä huomaan että olen todella viehättynyt (niiden vampyyreiden lisäksi) tietyn teeman, aiheen tai aiheiden, sisältävistä tarinoita - tulevaisuus, jossa yksi kapinallinen sytyttää kapinahengen kipinän muissakin, käydään sotaa tyranniaa vastaan, uhraudutaan rakkaiden vuoksi, löydetään jostain yllättävää sisäistä voimaa, tehdään vaikeita päätöksiä. Voimakkaat naispäähenkilöt on myös ihan oma viehätys lukemansa mulle.
Muu mainitsemisen arvoinen, mitä nyt äkkiä tulee mieleen, on esimerkiksi Black Dagger Brotherhood-sarja (Mustan Tikarin Veljeskunta) jossa on vampyyrisotureita ja käydään sotaa Lessereitä, epäkuolleita, vastaan. Muuta ei just nyt tule mieleen, mitä nyt tietysti Game of Thrones (eli A Song of Ice and Fire)-sarjaa luen myös kirjoina sekä True Bloodia myös.
Mutta ensin vähän mun kirjamausta: luen pääasiallisesti fantasiaa sekä scifiä, ja sitten toisinaan sellaisia kirjoja, joita ei fantasia tai scifi kosketa - mulla on aina ollut suuri himo uppoutua maailmoihin, jotka on jokseenkin tai täysin erilaisia kuin tämä meidän oma, ja tietysti erilainen kuin mun. Tunnustan myös, että mulla on jonkinlainen viehätys vampyyreihin, ja ennenkuin joku heti miettii tuskissaan että "voi helv- Twilight, Team Edward/Robert Pattison..!" niin tähdennän, että mua kiinnosti nämä yön olennot jo ennen Twilighthuumaa! (mutta tykkään kyllä myös Twilight kirjoista! ;>) Vampyyreissa nimenomaan viehättää niiden kuolemattomuus, kauneus, voimat, terveys, täysi erilaisuus hauraaseen ihmiselämään verrattuna.
Jos tulee kahmaistua käteen muuta kuin fantasiaa tai scifiä, niin sitten se yleensä on jotain rakkaushömppää (esim. tuotantoa Cecelia Ahernilta) tai vaikkapa jonkin leffan/sarjan alkuperäistarina, kun useathan nykyään perustuvat edes löyhästi johonkin kirjaan/kirjasarjaan, joka sitten on yleensä jonkinsortin kevyempää tai raskaampaakin draamaa.
Laura Save kirjoittaa omaelämänkertakirjassaan matkastaan syövän kanssa, joka runtelee kroppaa, mieltä kuin myös Lauran parisuhdetta, ja tietenkin koko elämää, eikä Laura selviä taistelustaan syöpää vastaan, ja joutuu jättämään jälkeensä pikkupojan sekä kumppaninsa Sofian. Laura kirjoitti loppuun asti, mitä pystyi, ja kuoli 28-vuotiaana. Puoliso Sofia hoiti ja toimitti kirjan loppuun, jotta se voitiin julkaista Lauran kuoleman jälkeen.
Ihan mielettömän koskettava ja surullinen kirja, väritetty mustalla huumorilla, joka ainakin uppoaa muhun, varsinkin kun voin niin moneen Lauran kirjoittamaan fiilikseen tai kokemukseen eläytyä ja monia niistä olen kokenut myös itse. Tiedän, että moni ei ole pystynyt lukemaan tätä kirjaa, tietäen että se on liian raskasta luettavaa, aihe liippaa liian läheltä tai ehkä toisen kamala tragedia on vain liian surullista luettavaa.
Suosittelen tätä kyllä tarinan surullisuudesta huolimatta - Laura kuitenkin osoittaa, että elämässä on niitä pieniä ja suuriakin! iloja sairastamisesta huolimatta, ja jopa siitäkin huolimatta että tietää päiviensä päättyvän aivan lähitulevaisuudessa. Lauran ennenaikaisesta menehtymisestä, joka itkettää varmasti jokaista kirjan lopussa, huolimatta mä sain tästä irti paljon myös voimia, ajatuksia ja potkua nauttia omasta elämästä NYT, eikä vasta "sitten kun sitä, sitten kun tota... blaa blaa". Elämä on tässä ja nyt.
Näkijän taru- sarja, johon tavallaan kuuluu 3 kirjaa, mutta samat henkilöt ja tarinan asetelmat jatkuvat ns. toisessa sarjassa vielä toisten 3:en kirjan verran (mutta ei mennä näihin), on myös niin täyttä fantasiaa, kuin olla ja voi. Juuri nämä suomenkieliset painokset näyttää pieniltä kirjoilta, mutta tosiasiassa nämä kolme kirjaa sisällyttää todella pitkän, yksityiskohtaisen, täysin maailmaansa tempaavan tarinan - kirjoja on vaikea laskea käsistään kun kerran aloittaa.
Löysin tämän sarjan ehkä karkeasti vähän vajaa 10 vuotta sitten, ja sen jälkeen olen noin 2 vuoden välein lukenut nää aina uudestaan, niin hyviä nää on ja niin täynnä niitä yksityiskohtia, että vaikka pääpiirteittäin muistaa, miten tarina menee, miten se päättyy, niin silti uudestaan lukiessaan kirjoja on täysin mukaan temmattu ja viehättynyt uudestaan tästä moniulotteisesta kerronnasta.
Päähenkilönä, jonka elämää seurataan, on nuori Fitz, prinssin äpäräpoika, joka temmataan pikkupoikana alhaisesta kodista asumaan hoviin, joka on täynnä juonittelijoita, salaisuuksia, vallan anastajia. Keskeisenä ja erittäin oleellisena elementtinä tälle sarjalle on päähenkilön ja sivuhenkilöiden taito ennaltanäkemiseen ja telepatiaan, jonka vuoksi elämiä joko pelastetaan tai pilataan. Kirjan nimenmukaisesti Fitziä, joka ei edes tiedä kaikista sukulaisuussiteistään jalosukuisiin, ruvetaan kouluttamaan salamurhaajaksi, hovin käyttötarkoituksiin.
Näiden 3 kirjan aikana Fitz kasvaa pojasta mieheksi, saa tietää monia salaisuuksia, salaisuuksia ja kykyjä paljastuu Fitzistä itsestään, hovi hajoaa, soditaan, rakastutaan, kuollaan - kaikkea löytyy tästä sarjasta. Lopetan kuvailun tähän, koska rupean jo kohta pahoin spoilaamaan tarinaa ;)
Fantasia/scifi genreen menevä tarina kertoo avaruudesta saapuneista olioista, jotka ottaa ihmisten ruumiin ja valtaa mielen, ihmisiä pahasti uhkaavasta sukupuutosta - muutamat viimeiset jäljellä olevat piiloutuvat ja taistelevat pysyäkseen vapaina. Joukosta kuitenkin aina löytyy se poikkeus, alieneissakin, joka tuntuu myötätuntoa näitä kaapattavia ihmisiä kohtaan ja loppujen lopuksi myös rakastuu ihmiseen, eikä halua enää olla osallisena viimeisten ihmisten metsästyksessä, jotta näillekin voisi päähän istuttaa Vieraan (a Soul).
Divergent - Outolintu, joka on myös leffoihin tullut, Veronica Rothin kolmen kirjan käsittävän kirjasarjan ensimmäinen osa. En pidä uutta palopuhetta, kuinka tämänkin kirjaversio (kuten Twilightin) on parempi.
Scifiä, tulevaisuuteen sijoittuva tarina, yhteiskunnasta jossa ihmisiä jaotellaan hyveiden mukaan 5 eri ryhmään, jonka mukaan ja jonka kanssa eletään loppuelämä. Miksi näin tehdään, miksi päähenkilö Tris ei ole varma minne kuuluu koska osoittaa taipumuksia useammalle ryhmälle, miksi säännöt on niin ehdottomia - voiko Tris todella hylätä perheensä, vaihtaa täysin toiseen ryhmään?
Pinnan alla kuohuu, joku kokee olevansa ylempi, parempi, haluaa muuttaa ja kaapata vallan täysin itselleen. Tris vedetään mukaan salaisuuksien maailmaan, koska itsekin joutuu salailemaan suurta salaisuutta.
Mä tutustuin tähän kirjaan, myöhemmin koko sarjaan, jo aikaisemmin, ennenkuin edes löytyi mitään tietoa (kiitos IMDb) että tästä oltiin tekemässä leffaa. Tämä sarjan ensimmäinen kirja on todella hyvä, spoilaan sen verran että tämän kolmen kirjan sarjasta parhain.
Suomalaisen kirjailijan Anu Holopaisen kirjoittama scifikirja Molemmin Jaloin, joka ilmeisesti (?) jää ainoaksi, vaikka tässä olisi mielestäni vahvasti aineksia sarjaksi, ja jota olen jäänyt kaipaamaan. Tämäkin tulevaisuuteen sijoittuva, jaottelevaa yhteiskuntaa kuvaava tarina, vahvasti feministinen, on aika monella tapaa, siis pääpiirteittäin, samantapainen kuin Divergent, tarkoittaen että päähenkilö ei tyydy omaan osaansa, vaan on utelias ja myös epäluuloinen, kyseenalaistaa tavat, joita noudatetaan välillä jopa vailla järkeä.
Tässä tulevaisuuden kuvaelmassa ei ole tavanomaisia perheitä, vaan on Äitikeskus, johon haetaan jotta voi lisääntyä, jossa raskaana olevat äidit ovat keskenään, mutta eivät kasvata lapsia vauvasta aikuiseksi, vaan nämäkin otetaan pian pois, ja isäehdokkaat löytyvät Isäkeskuksesta - molempiin haetaan ja voidaan tulla valituksi sopivien ominaisuuksien vuoksi, ja näistä riippuen myös tulla hylätyksi. Tulevaisuuden populaatiota ja lisääntymistä ohjaillaan kemikaaleilla ja eristämisellä, suljettuna laitoksiin täysin tehtäviinsä keskittyen - jatka sukua, mutta "perhe" on jo aivan vanhanaikainen käsite. Löytyy kuitenkin myös niitä, jotka elää tämän yhteiskunnan ulkopuolella, uhmaten näitä käsitteitä mutta pienenä joukkona ongelmaksi muodostuneen sisäsiittoisuuden vuoksi, yrittävät kaapata erityisesti Äitikeskuksen pumpulissa eläneitä yksilöitä tuomaan uutta verta.
Todella mielikuvituksellinen, kiinnostava versio, millainen tulevaisuus voisi olla - ja mikä siinä voi mennä niin vikaan.
The Hunger Games - Nälkäpelit, löytyykö niitä jotka eivät tiedä, mikä sarja on kyseessä? :D Mulla näköjään on myös paljon näitä scifijännäreitä jotka sijoittuu tulevaisuuteen, jossa koko yhteiskunta, hallitus, tai diktaattori, vallankäyttö on mennyt äärimmäisyyksiin ja niin pieleen, että puhkeaa eri ryhmien välisiä sotia, tai sisällissotia, ja vallan kahvaa käyttävillä on paljon salaisuuksia jotka ei kestä päivänvaloa.
Päähenkilönä on Katniss, köyhästä vyöhyke 12:sta kotoisin, joka astuu siskonsa tilalle vuosittaiseen Nälkäpeli tapahtumaan, jossa taistellaan muiden vyöhykkeiden tyttöä ja poikaa vastaan, kuolemaan asti.
Näin kirjoittaessa lyhyempää tai pidempää esittelyä näistä kirjoista, mä huomaan että olen todella viehättynyt (niiden vampyyreiden lisäksi) tietyn teeman, aiheen tai aiheiden, sisältävistä tarinoita - tulevaisuus, jossa yksi kapinallinen sytyttää kapinahengen kipinän muissakin, käydään sotaa tyranniaa vastaan, uhraudutaan rakkaiden vuoksi, löydetään jostain yllättävää sisäistä voimaa, tehdään vaikeita päätöksiä. Voimakkaat naispäähenkilöt on myös ihan oma viehätys lukemansa mulle.
Muu mainitsemisen arvoinen, mitä nyt äkkiä tulee mieleen, on esimerkiksi Black Dagger Brotherhood-sarja (Mustan Tikarin Veljeskunta) jossa on vampyyrisotureita ja käydään sotaa Lessereitä, epäkuolleita, vastaan. Muuta ei just nyt tule mieleen, mitä nyt tietysti Game of Thrones (eli A Song of Ice and Fire)-sarjaa luen myös kirjoina sekä True Bloodia myös.