Maanantai. Vähemmän heräilyä viime yönä, mutta nukkumaan vasta yhden jälkeen ja ylös heti kahdeksan jälkeen. Joskin ehkä sitä olisi pystynyt vetelemään sikeitä vielä vähän pidempään, jos koirat eivät olisi taas porukoiden aikataulussa, joka on hivenen (lue: paljon) aikaisempi kuin mun, joten luovutin siis kahden nappisilmän tuijottaessa mua ja lähdin niiden kanssa aamulenkille. Rupesipa taloyhtiön huoltoväki siinä samassa leikkaamaan nurmikkoa, tajuton meteli.
Käväisin juuri valohoidossa, kipulaastarit ei onneksi ole sille este, vaikka ne tarvii kyllä peittää mutta kun mulla on muutenkin yläosalle toppi (ettei osu sädetysalueelle, noin bandeautopin lailla) päällä ja olin jo ensimmäisenkin ja eilen toisen laastarin asetellut niin, että ne menevät piiloon just sopivasti - kun tuota suoraa auringonvaloakin pitäisi vältellä tai sitten peittää, eikä tällä hikisäällä kyllä toppia ihmeempää vaatetta pysty vetämään päälle niin en iskenyt niitä tavanomaiselle paikalle, joka olisi tietysti tuo olkapää. Enkä halua neliönmuotoisia valkoisia länttejä itseeni, jos sattuisi saamaan väriä pintaan :D Samaa kohtaa tosin ei saa käyttää uusiksi kuin jonkin pidemmän ajan päästä, jota en nyt muista, ja laastari vaihdetaan 3 päivän välein, että pitää tutkailla mihin noita sörkkii sitten. Ja peittää tosiaan valohoitoa tai aurinkoa ajatellen pitää siksi, että ne saattaa heikentää laastarin tehoa.
Tänään ei aurinko ole juurikaan paistanut mutta yhtälailla on hiki, 27-28 lämmintä ja mä hikoilen ihan ÄLYTTÖMÄSTI. Johtuen (ainakin) Tramalista, se on aina pistänyt mut hikoilemaan ihan hullunlailla. Ja ainakaan vielä en pärjää pelkästään kipulaastarien voimin, sen verran edelleen puskee jomotus tuolta selästä, kädestä, kyljestä..
Päällä mun rakastama maximekko, jonka musta alaosa, tuo pitkä osuus, on läpinäkyvää kangasta, alla on sitten täysmusta lyhyt hame. Sivussa menee kummallakin puolella noin puoleen väliin reiteen halkiot, ja tää on just tällaista ihanaa hulmuavaa, kevyttä kangasta. Keväällä alekoodilla tilasin Henkan nettikaupasta, juuri kesää silmällä pitäen. Kuvanlaatu, erityisesti musta osuus, näköjään kärsi jostain syystä aikalailla kun latasin tänne bloggeriin, tyhmä.
Lopuksi muhun iskevä pätkä tämän hetkisestä kirjasta jota luen (Black Dagger Brotherhood: Lover At Last):
Käväisin juuri valohoidossa, kipulaastarit ei onneksi ole sille este, vaikka ne tarvii kyllä peittää mutta kun mulla on muutenkin yläosalle toppi (ettei osu sädetysalueelle, noin bandeautopin lailla) päällä ja olin jo ensimmäisenkin ja eilen toisen laastarin asetellut niin, että ne menevät piiloon just sopivasti - kun tuota suoraa auringonvaloakin pitäisi vältellä tai sitten peittää, eikä tällä hikisäällä kyllä toppia ihmeempää vaatetta pysty vetämään päälle niin en iskenyt niitä tavanomaiselle paikalle, joka olisi tietysti tuo olkapää. Enkä halua neliönmuotoisia valkoisia länttejä itseeni, jos sattuisi saamaan väriä pintaan :D Samaa kohtaa tosin ei saa käyttää uusiksi kuin jonkin pidemmän ajan päästä, jota en nyt muista, ja laastari vaihdetaan 3 päivän välein, että pitää tutkailla mihin noita sörkkii sitten. Ja peittää tosiaan valohoitoa tai aurinkoa ajatellen pitää siksi, että ne saattaa heikentää laastarin tehoa.
Tänään ei aurinko ole juurikaan paistanut mutta yhtälailla on hiki, 27-28 lämmintä ja mä hikoilen ihan ÄLYTTÖMÄSTI. Johtuen (ainakin) Tramalista, se on aina pistänyt mut hikoilemaan ihan hullunlailla. Ja ainakaan vielä en pärjää pelkästään kipulaastarien voimin, sen verran edelleen puskee jomotus tuolta selästä, kädestä, kyljestä..
Lopuksi muhun iskevä pätkä tämän hetkisestä kirjasta jota luen (Black Dagger Brotherhood: Lover At Last):
There is no normal anymore, he heard himself say. You kind of... just keep on going, because that's all you got. The hardest thing is being with other people- it's like they're on a different wavelength, but only you know it. They talk about their lives and what's wrong with them, and you kind of, like, just let them go. It's a whole different language, and you've got to remember that you can only respond in their mother tongue. It's really hard to relate.