Tässä osiossa vastauksia on paljon sairastamiseen liittyvää, sairaalassa olosta, mahdollinen testamentti, vakuutukset.. paljon painavaa asiaa tällä kertaa.
- Oliko sulla vakuutus, kun sairastuit? Mitä ajattelet vakuutuksista? Suositteletko vakuutusta nuorille jos niin miksi?
Ei ollut vakuutusta. Näitähän on ihan esimerkiski mitä Roosa-kampanjan yhteydessä (korjatkaa, jos olen väärässä) on kaupattu, eli erityisesti naisille suunnattua ns. syöpävakuutusta, rintasyöpä ehkä päällimmäisenä mielessä, ja jos joku sellaisen haluaa ottaa niin mikäs siinä - mä en siis oikeasti oikein osaa ottaa kantaa tähän vakuutusasiaan. Sellainen voi olla ihan hyödyllinen turva, jos on tiedossa että suvussa on paljon syöpää, ja on mahdollisuus että se sitten on periytynyt myös itselle, ja puhkeaa joskus tulevaisuudessa. Itselläni ei koskaan ollut edes käynyt mielessä tällaisen vakuutuksen ottaminen, mutta eipä sitä 19-vuotiaana tällaiset asiat ihan ensimmäisenä käväisekään mielessä.
- Oletko tehnyt hoitotestamentin? Jonkun muun testamentin? Sori jos liian henkilökohtaista: en kysele sisältöä vaan yleisesti. Oletko koskaan tutustunut Suurella sydämellä -sivustoon? (vinkki).
En ole tehnyt eikä mulla ainakaan toistaiseksi ole edes aikeita tehdä sellaista. En myöskään minkään muunlaista testamenttia ole tehnyt, sekään ei tunnu juuri tämän hetken jutulta.
Olen joskus käynyt kyllä Suurella Sydämellä- sivustolla, katsomassa vapaaehtoistoiminnan sivuja mutta en ole tähän mennessä tarttunut mihinkään.
En ole tehnyt eikä mulla ainakaan toistaiseksi ole edes aikeita tehdä sellaista. En myöskään minkään muunlaista testamenttia ole tehnyt, sekään ei tunnu juuri tämän hetken jutulta.
Olen joskus käynyt kyllä Suurella Sydämellä- sivustolla, katsomassa vapaaehtoistoiminnan sivuja mutta en ole tähän mennessä tarttunut mihinkään.
- Kiinnostaisi tietää sun sairausajasta ja sairaalakokemuksista, ootko joutunu paljon olemaan sairaalassa?
Vau, näitä on TODELLA paljon, olenhan sairastanut jo niin monta vuotta.. eli kyllä, olen joutunut olemaan paljon sairaalassa, mutta ehkä keskimääräisesti kuitenkin vähemmän kuin joku muu vastaavassa tilanteessa, tarkoittaen siis sitä, että ensinnäkin asun lähellä sairaalaa, mulla on tukiverkko ja mahdollisia tarvittavia avustajia todella lähellä ja käytettävissä, ja ennenkaikkea mä olen ollut nopea toipumaan esimerkiksi leikkauksista ja aina halunnut mahdollisimman pian lähteä kotiin, kun taas tiedän että toiset haluavat jäädä sairaalaan vähän pidemmäksi aikaa, tuntevat olonsa ehkä turvalliseksi eikä ole ns. kiire päästä kotiin. Olen joutunut myös viettämään sairaalassa aikaa saamassa sytostaatteja suoneen, joskus hoitojaksot ovat vaatineet että vietän melkein viikon sairaalassa, välissä pari viikkoa kotona oleilua ja sitten taas takaisin sairaalaan. Sellainen on todella raskasta..
Mä tietenkin olen Radiuksen asiakas, joka on siis Tampereen yliopistollisen sairaalan syöpätautien siipirakennus, ja jos tarvitaan osastohoitoa, niin olen RS2:lla. Hoitajat ovat tulleet tutuiksi ja yleensä ottaen heistä lähes kaikki ovat olleet mahtavia, ja vaikean unettomuuteni takia usein pääsin yhden hengen huoneeseen, jotta sain nukkua rauhassa yksin (jos siis unta edes sain, mun on vaikeaa nukkua sairaalassa), tiedän että hoitajat ovat mulle sitä usein junailleet kun ovat tietäneet mun tulosta, ja tästä olen heille niin hirveän kiitollinen! RS2 osastona on myös mielestäni mukavampi kuin muut joilla olen ollut, mutta tähänkin varmasti vaikuttaa se, että tämä on syöpäosasto - siellä yritetään tehdä kaikki mahdollisimman mukavaksi, seesteiseksi, helpoksi. Osaston potilaskeittiö on aivan mahtava, jääkaapille saa mennä vaikka yöllä jos nälkä vaivaa, ja siellä on aina tarjolla esim. jogurtttia, hedelmiä, limppareita jne. Pakastimessa on yleensä myös jätskiä ja mehujäitä! Nyt en tosin pitkään aikaan ole ollut vuodeosastolla, koska ei ole ollut suoneen tiputettavaa hoitoa, vaan pillerimuodossa olevia joita syödään itsenäisesti kotona. Näinollen ei siis ole tarvetta asioida juuri RS2:lla, vaan käyn lääkärin vastaanotolla sitten palliatiivisen puolella, jonne ohjataan potilaita tällaisessa tilanteessa. Sielläkin mulla on aivan ihana lääkäri ja mahtavia hoitajia. Eli vaikka sairaalaan on yleisesti ottaen ankea lähteä, kukapa sinne nyt varsinaisesti haluaisi, niin tästä seikasta huolimatta mua hoitaa, kuuntelee, auttaa siellä joukko mahtavia alan ammattilaisia.
Vau, näitä on TODELLA paljon, olenhan sairastanut jo niin monta vuotta.. eli kyllä, olen joutunut olemaan paljon sairaalassa, mutta ehkä keskimääräisesti kuitenkin vähemmän kuin joku muu vastaavassa tilanteessa, tarkoittaen siis sitä, että ensinnäkin asun lähellä sairaalaa, mulla on tukiverkko ja mahdollisia tarvittavia avustajia todella lähellä ja käytettävissä, ja ennenkaikkea mä olen ollut nopea toipumaan esimerkiksi leikkauksista ja aina halunnut mahdollisimman pian lähteä kotiin, kun taas tiedän että toiset haluavat jäädä sairaalaan vähän pidemmäksi aikaa, tuntevat olonsa ehkä turvalliseksi eikä ole ns. kiire päästä kotiin. Olen joutunut myös viettämään sairaalassa aikaa saamassa sytostaatteja suoneen, joskus hoitojaksot ovat vaatineet että vietän melkein viikon sairaalassa, välissä pari viikkoa kotona oleilua ja sitten taas takaisin sairaalaan. Sellainen on todella raskasta..
Mä tietenkin olen Radiuksen asiakas, joka on siis Tampereen yliopistollisen sairaalan syöpätautien siipirakennus, ja jos tarvitaan osastohoitoa, niin olen RS2:lla. Hoitajat ovat tulleet tutuiksi ja yleensä ottaen heistä lähes kaikki ovat olleet mahtavia, ja vaikean unettomuuteni takia usein pääsin yhden hengen huoneeseen, jotta sain nukkua rauhassa yksin (jos siis unta edes sain, mun on vaikeaa nukkua sairaalassa), tiedän että hoitajat ovat mulle sitä usein junailleet kun ovat tietäneet mun tulosta, ja tästä olen heille niin hirveän kiitollinen! RS2 osastona on myös mielestäni mukavampi kuin muut joilla olen ollut, mutta tähänkin varmasti vaikuttaa se, että tämä on syöpäosasto - siellä yritetään tehdä kaikki mahdollisimman mukavaksi, seesteiseksi, helpoksi. Osaston potilaskeittiö on aivan mahtava, jääkaapille saa mennä vaikka yöllä jos nälkä vaivaa, ja siellä on aina tarjolla esim. jogurtttia, hedelmiä, limppareita jne. Pakastimessa on yleensä myös jätskiä ja mehujäitä! Nyt en tosin pitkään aikaan ole ollut vuodeosastolla, koska ei ole ollut suoneen tiputettavaa hoitoa, vaan pillerimuodossa olevia joita syödään itsenäisesti kotona. Näinollen ei siis ole tarvetta asioida juuri RS2:lla, vaan käyn lääkärin vastaanotolla sitten palliatiivisen puolella, jonne ohjataan potilaita tällaisessa tilanteessa. Sielläkin mulla on aivan ihana lääkäri ja mahtavia hoitajia. Eli vaikka sairaalaan on yleisesti ottaen ankea lähteä, kukapa sinne nyt varsinaisesti haluaisi, niin tästä seikasta huolimatta mua hoitaa, kuuntelee, auttaa siellä joukko mahtavia alan ammattilaisia.
- Millaisia kokemuksia siulla on sairaalassaolosta ja hoitohenkilökunnasta?
Tähän tulikin vastattua tuossa ylemmässä osassa jo ^
Oletko pitänyt blogia ennen tätä? Jos olet, onko se jossain luettavissa?
The Little Things on ollut olemassa kesästä 2009 lähtien, eli siitä kun sairastuin, mutta blogi muutti osoitetta viime vuoden puolella, ja useamman vuoden postaukset ovat jätetty taakse, eli niitä ei pääse lukemaan kukaan. Vanhoja erityisen hyviä/paljon kommentteja saaneita/valaisevia/muuten mielestäni tärkeitä postauksia postailen tänne uuteen aina aika ajoin, ns. vanhan blogin "helmiä" - se on ainoa tapa päästä lukemaan vuosien takaisia kirjoituksiani.
Ennen tätä blogia pidin vähän aikaa ns. laihisblogia nimeltä Make Me Beautiful Now! mutta sekin on täysin suljettu vuosia sitten.
Tähän tulikin vastattua tuossa ylemmässä osassa jo ^
Oletko pitänyt blogia ennen tätä? Jos olet, onko se jossain luettavissa?
The Little Things on ollut olemassa kesästä 2009 lähtien, eli siitä kun sairastuin, mutta blogi muutti osoitetta viime vuoden puolella, ja useamman vuoden postaukset ovat jätetty taakse, eli niitä ei pääse lukemaan kukaan. Vanhoja erityisen hyviä/paljon kommentteja saaneita/valaisevia/muuten mielestäni tärkeitä postauksia postailen tänne uuteen aina aika ajoin, ns. vanhan blogin "helmiä" - se on ainoa tapa päästä lukemaan vuosien takaisia kirjoituksiani.
Ennen tätä blogia pidin vähän aikaa ns. laihisblogia nimeltä Make Me Beautiful Now! mutta sekin on täysin suljettu vuosia sitten.