Päässä pyörii, mahassa myrskyää, tuijota eteen, ei tuijota alas koska sieltä et näe ympärillä liikkuvia ihmisiä, missä ne mahalääkkeet on?? nyt helpottaa... ei, ei helpotakaan, hississäkin tulee huono olo, voi v****!
Kipulääkkeet otettuna juuri ennen autoon menoa, voi kun oli taas hyvä reissu... mitään logiikkaahan tässä touhussa ei ole, koska useimmiten voin ihan hyvin istahtaa auton kyytiin, eikä matkalla tule pahoinvointia, mutta tänään, no, tänään se päätti iskeä ja kunnolla. Lähdin äidin kanssa pikaisesti käymään Sokoksella jossa on sunnuntaihin asti AO-päivät. Heti autoon kavuttuani ja sen lähdettyä liikeelle, alkoi pahoinvointi joka vain voimistui voimistumistaan. Olo helpotti hivenen kun pääsin ulos autosta, mutta sitten piti mennä hissiin.. ja liukuportaatkin oli vähän niin ja näin. Ympärillä parveilevat ihmiset tunki näkökenttään häiritsevästi kuin hyttyset suolla. On varmasti aika ilmeistä ettei meidän reissu Sokokselle ollut kovin mukava kun mä en pystynyt osallistumaan juurikaan sisustustarvikkeiden, vaatteiden tai kenkien katseluun, enkä käynyt kosmetiikkaosastolla ollenkaan hakemassa uutta kasvorasvaa, vaikka sellaisen nyt tarvitsisin.
Onneksi oli mukana yksi tyhjä muovipussi, koska Sokokselta lähtiessä, jo parkkitalossa iski uudestaan niin huono olo, että piti sitten pikaisesti oksentaa vähän aiemmin juomani smoothien jämät pihalle. Helpotus oli suuri, mutta koska siitä piti jatkaa vielä apteekin kautta ruokakauppaan, ja ruokakauppakin oli täynnä ihmisiä, niin sielläkin sitten päässä pyöri hiljalleen kuin olisi Särkänniemen Teekuppi-laitteessa, se sellainen jota saa itse pyörittää keskellä olevasta ratista. Kotiin ajomatkalla olin taas aivan oksentamisen partaalla, mutta onneksi ehdin juosta äkkiä sisälle ja jo pelkästään omassa kodissa oleminen ja posliinijumalan, eli WC-pöntön, näkeminen sai mun mahan kuin ihmeen kaupalla rauhoittumaan. Siis aivan käsittämätöntä, miten tehokkaasti vain pelkkä pöntön näkeminen pysäyttää mahan riehumisen ja viestittää aivoille, että nyt voi rauhoittua, ollaan kotona, saan oksentaa rauhassa jos siltä tuntuu. Ja nyt, reilu 30min myöhemmin voin jo hyvin, pahoinvoinninestolääkkeet ovat potkineet kunnolla, söin juuri omenan (yksi mun turvaruuista) ja niin maha kuin pääkin ovat aivan tyytyväisiä.
Oikein mahtavaa perjantaita siis, toivottavasti se sujuu teillä vähän mukavemmissa merkeissä!
Kipulääkkeet otettuna juuri ennen autoon menoa, voi kun oli taas hyvä reissu... mitään logiikkaahan tässä touhussa ei ole, koska useimmiten voin ihan hyvin istahtaa auton kyytiin, eikä matkalla tule pahoinvointia, mutta tänään, no, tänään se päätti iskeä ja kunnolla. Lähdin äidin kanssa pikaisesti käymään Sokoksella jossa on sunnuntaihin asti AO-päivät. Heti autoon kavuttuani ja sen lähdettyä liikeelle, alkoi pahoinvointi joka vain voimistui voimistumistaan. Olo helpotti hivenen kun pääsin ulos autosta, mutta sitten piti mennä hissiin.. ja liukuportaatkin oli vähän niin ja näin. Ympärillä parveilevat ihmiset tunki näkökenttään häiritsevästi kuin hyttyset suolla. On varmasti aika ilmeistä ettei meidän reissu Sokokselle ollut kovin mukava kun mä en pystynyt osallistumaan juurikaan sisustustarvikkeiden, vaatteiden tai kenkien katseluun, enkä käynyt kosmetiikkaosastolla ollenkaan hakemassa uutta kasvorasvaa, vaikka sellaisen nyt tarvitsisin.
Onneksi oli mukana yksi tyhjä muovipussi, koska Sokokselta lähtiessä, jo parkkitalossa iski uudestaan niin huono olo, että piti sitten pikaisesti oksentaa vähän aiemmin juomani smoothien jämät pihalle. Helpotus oli suuri, mutta koska siitä piti jatkaa vielä apteekin kautta ruokakauppaan, ja ruokakauppakin oli täynnä ihmisiä, niin sielläkin sitten päässä pyöri hiljalleen kuin olisi Särkänniemen Teekuppi-laitteessa, se sellainen jota saa itse pyörittää keskellä olevasta ratista. Kotiin ajomatkalla olin taas aivan oksentamisen partaalla, mutta onneksi ehdin juosta äkkiä sisälle ja jo pelkästään omassa kodissa oleminen ja posliinijumalan, eli WC-pöntön, näkeminen sai mun mahan kuin ihmeen kaupalla rauhoittumaan. Siis aivan käsittämätöntä, miten tehokkaasti vain pelkkä pöntön näkeminen pysäyttää mahan riehumisen ja viestittää aivoille, että nyt voi rauhoittua, ollaan kotona, saan oksentaa rauhassa jos siltä tuntuu. Ja nyt, reilu 30min myöhemmin voin jo hyvin, pahoinvoinninestolääkkeet ovat potkineet kunnolla, söin juuri omenan (yksi mun turvaruuista) ja niin maha kuin pääkin ovat aivan tyytyväisiä.
Oikein mahtavaa perjantaita siis, toivottavasti se sujuu teillä vähän mukavemmissa merkeissä!