Mietin, että olisipa jotain muuta kerrottavaa, kuin tätä viime aikoina pyörinyttä shaibaa. En ole pohjimmiltani negatiivinen ihminen, realisti kyllä, mutta kuinka tämä elämä pakottaakaan sille harmaalle, mustalle tielle. En halua olla tällä tiellä, täällä on kylmää ja yksinäistä, se on täynnä kipua, sekavuutta, fyysistä ja henkistä pahoinvointia. Miten kauan sitä jaksaa taas pyristellä vastaan kun tälle tielle tuupitaan joka suunnalta, jatkuvasti?
En ole kirjoittanut kahdesta viimeisimmästä Livboxista koska en ole jaksanut keskittyä niitä miettimään sen vertaa että saisin tehtyä niistä kunnon postaukset, vaikka tuotteita olen testannut. Nyttemmin tilaus on tauolla, en ole uusinut sitä vaikka sieltä mulle putkahtelee vastaan loistavia tuotteita tämän tästä, joita ei tulisi muuten testattua tai ostettua. Viimeisimmän boxin Neutrogenan kasvorasva on aivan mielettömän mahtavaa rasvaa mun superkuivalle, kärsineelle iholle, sitä aion ostaa vastaisuudessa. Sitten taas syyskuun boxin Lumenen SkinPerfect kasvorasva sekä putsausaine aiheuttivat mulle lievähkön ihoreaktion, kutitti ja kihelmöi, iho rupesi punoittamaan ja tuntui todella epämukavalta, ja nämä tuntemukset helpottuivat kun pesin kasvoilta pois nämä tuotteet. Annoin eteenpäin, en todellakaan voi tai halua käyttää näitä. Mutta pointti nyt oli, että olen vain niin väsynyt etten saa tehtyä asioita, joita haluaisin tehdä, en vain jaksa ja sekin taas omalta osaltaan ottaa päähän.
Lähes joka päivä särkee päätä, viikon päivistä voisi ennemmin tarkastella niitä päiviä, jolloin EI särje päätä. Useimmiten saan aloittaa aamuni päänsärkyllä, joka on jännityspäänsärkyä. Nyt kun selkä on kipeä vasemmalta että oikealta, on kiristys, jännitys, jumitus aivan kamalaa, enkä voi tehdä asialle juuri mitään ennenkuin tämä pistos, hermon ärsytys helpottuu tuolta keuhkosta, että voisin taas liikutella rankaani ja koko kroppaa ilman suuria kipuja, hengitelläkin vapaasti. Fysioterapia on nyt hetken tauolla, koska siinä oli jo viime viikolla tullut takapakkia edelliseen viikkoon nähden, niin kovin tämä selkä on jännittynyt koska alitajuisesti jännitän sitä, "suojelen sitä".
Näen aika harvoin unia kun käytän bentsoja nukkumiseen, mutta viime aikoina niitä on ruvennut ilmenemään aika tiheästi, ja ne yleensä ovat negatiivisia, pelottavia, ahdistavia unia. Välillä pelkään nukahtaa uudestaan, tai jätän ainakin valot päälle koska se on mulla aika toimiva keino estää ahdistavien unien jatkuminen. Toissa yönä näin unta yökkäilystä ja oksentamisesta, ja sitten oikeasti heräsin siihen että yökkäilin koska päätä särki niin kovaa, että se aiheutti sellaisen reaktion. Jos onnistun nukkumaan yöni rauhassa, niin saan herätä päänsärkyyn, tai sitten valvon lähes koko yön, mutta vältän aamuisen päänsäryn koska väännän ja käännän kipeän selän kanssa koko yön eli se ei jäykisty ihan niin paljon kuin "rauhallisesti nukkuessa". Kuinka ihanaa.
Tämä ihminen, tämä elämä, se ei ole mun, en halua sitä, mutta silti se kuitenkin on mun realiteetti, se on mun elämä. Mitä antaisinkaan jos saisin olla normaali nuori aikuinen, joka käy töissä, haaveilee lomasta, ostaa asunnon ja murehtii lainasta, ei ravaa apteekissa hakemassa jos mitä pilleriä eri vaivoihin, ei ravaa myöskään sairaalassa niin että kaikki hoitajat, respan väki, osa siivoajistakin tuntee sut ja moikkailee aina nähdessä, en tunnistaisi kahden vakioapteekkini henkilökuntaa kaupungilla tai bussissa... jos saisin olla tavallinen ja tylsä, miten mahtavaa se olisikaan.
En ole kirjoittanut kahdesta viimeisimmästä Livboxista koska en ole jaksanut keskittyä niitä miettimään sen vertaa että saisin tehtyä niistä kunnon postaukset, vaikka tuotteita olen testannut. Nyttemmin tilaus on tauolla, en ole uusinut sitä vaikka sieltä mulle putkahtelee vastaan loistavia tuotteita tämän tästä, joita ei tulisi muuten testattua tai ostettua. Viimeisimmän boxin Neutrogenan kasvorasva on aivan mielettömän mahtavaa rasvaa mun superkuivalle, kärsineelle iholle, sitä aion ostaa vastaisuudessa. Sitten taas syyskuun boxin Lumenen SkinPerfect kasvorasva sekä putsausaine aiheuttivat mulle lievähkön ihoreaktion, kutitti ja kihelmöi, iho rupesi punoittamaan ja tuntui todella epämukavalta, ja nämä tuntemukset helpottuivat kun pesin kasvoilta pois nämä tuotteet. Annoin eteenpäin, en todellakaan voi tai halua käyttää näitä. Mutta pointti nyt oli, että olen vain niin väsynyt etten saa tehtyä asioita, joita haluaisin tehdä, en vain jaksa ja sekin taas omalta osaltaan ottaa päähän.
Lähes joka päivä särkee päätä, viikon päivistä voisi ennemmin tarkastella niitä päiviä, jolloin EI särje päätä. Useimmiten saan aloittaa aamuni päänsärkyllä, joka on jännityspäänsärkyä. Nyt kun selkä on kipeä vasemmalta että oikealta, on kiristys, jännitys, jumitus aivan kamalaa, enkä voi tehdä asialle juuri mitään ennenkuin tämä pistos, hermon ärsytys helpottuu tuolta keuhkosta, että voisin taas liikutella rankaani ja koko kroppaa ilman suuria kipuja, hengitelläkin vapaasti. Fysioterapia on nyt hetken tauolla, koska siinä oli jo viime viikolla tullut takapakkia edelliseen viikkoon nähden, niin kovin tämä selkä on jännittynyt koska alitajuisesti jännitän sitä, "suojelen sitä".
Näen aika harvoin unia kun käytän bentsoja nukkumiseen, mutta viime aikoina niitä on ruvennut ilmenemään aika tiheästi, ja ne yleensä ovat negatiivisia, pelottavia, ahdistavia unia. Välillä pelkään nukahtaa uudestaan, tai jätän ainakin valot päälle koska se on mulla aika toimiva keino estää ahdistavien unien jatkuminen. Toissa yönä näin unta yökkäilystä ja oksentamisesta, ja sitten oikeasti heräsin siihen että yökkäilin koska päätä särki niin kovaa, että se aiheutti sellaisen reaktion. Jos onnistun nukkumaan yöni rauhassa, niin saan herätä päänsärkyyn, tai sitten valvon lähes koko yön, mutta vältän aamuisen päänsäryn koska väännän ja käännän kipeän selän kanssa koko yön eli se ei jäykisty ihan niin paljon kuin "rauhallisesti nukkuessa". Kuinka ihanaa.
Tämä ihminen, tämä elämä, se ei ole mun, en halua sitä, mutta silti se kuitenkin on mun realiteetti, se on mun elämä. Mitä antaisinkaan jos saisin olla normaali nuori aikuinen, joka käy töissä, haaveilee lomasta, ostaa asunnon ja murehtii lainasta, ei ravaa apteekissa hakemassa jos mitä pilleriä eri vaivoihin, ei ravaa myöskään sairaalassa niin että kaikki hoitajat, respan väki, osa siivoajistakin tuntee sut ja moikkailee aina nähdessä, en tunnistaisi kahden vakioapteekkini henkilökuntaa kaupungilla tai bussissa... jos saisin olla tavallinen ja tylsä, miten mahtavaa se olisikaan.
