Asukki nro 5 ilmoittautuu.
Se, mitä aina tapahtuu, tapahtui taas, jälleen kerran. Ei kannata antaa psyykata itseänsä toisin, vaikka läheiset tarkoittaa sillä vain hyvää, ja usein tällainenkin sairaus on raskaampi ihmisille ympärillä, koska he kokevat sen eri tavalla, ja kaikki uutiset tuntuvat olevan melkein doomsday-luokkaa - en toki väitä, etteikö muakin tämä läimisi päin näköä, mutta mä olen tottunut, normipäivä hei.
Asukki nro 5 on siis jossain tuolla syvällä oikeassa keuhkossa asustava pitkulainen kaveri, ihan keuhkon reunassa, jossa se ilmeisesti vähän painaa jotain hermoa, joka menee tuonne kylkeen ja näinollen ilmoittelee olemassaolostaan. Mä en koe että se kävisi mun hengityksen päälle, eli toisin sanoen jos ei tuntuisi tätä pistosta, niin en olisi tästä kaverista tiennyt. Asukit 1-4 ovat pysyneet ennallaan, jähmettyneinä.
Lääkäri on erittäin vakuuttunut että sädehoidolla tämä nitistetään, ainakin sen verran olemattomaksi ettei se mua haitanne, mulla on ollut kuitenkin aina hyvä hoitovaste sädehoidon kanssa, viimeksi toki sen vaikutusten näkyminen kesti vähän kauemmin mutta yhtäkaikki, se teki tehtävänsä eli toimi. Mäkin uskon ja luotan tähän, mutta tosiasia on, että sädehoito keuhkon alueella voi aiheuttaa keuhkoreaktion, joka taas on se, mikä voi haitata oloa. Tämä tarkoittaa yleensä yskimistä, hengenahdistusta, kipua, ruokatorven kipuja. Ne on hoidettavissa ja menevät kyllä ohi, mutta oireita yhtäkaikki, eikä mulla ole kuin tämä yksi keuhko, jolla eteenpäin puksutetaan.
Maanantaina on jo suunnittelu-CT, ja lähete on tehty pikana sädehoitoon, eli alkaisi viimeistään 2-3 viikon päästä. Mua ei sinänsä tuo aikataulu hetkauta suuntaan tai toiseen, haluan juhlia ja nauttia Halloweenista ja olla kunnossa ensi vuoden alkua varten, jolloin lähden Irlantiin. Lääkärin mielestä Irlannin kanssa ei pitäisi olla mitään ongelmia, Halloweenin ollen jo tämän kuun lopulla, no, sen hetkisestä kunnosta on vaikeampi antaa mitään takuita. (tai no, ei kai mitään takuita ylipäätänsä voi koskaan luvata millään aikavälillä)
Tää on tätä, minkäs teet, mulla on kroppa jonka solut tykkäävät kerääntyä yhteen ja muuttua sisäisten virheidensä vuoksi kasvainkimpuiksi. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Asukki nro 5 on siis jossain tuolla syvällä oikeassa keuhkossa asustava pitkulainen kaveri, ihan keuhkon reunassa, jossa se ilmeisesti vähän painaa jotain hermoa, joka menee tuonne kylkeen ja näinollen ilmoittelee olemassaolostaan. Mä en koe että se kävisi mun hengityksen päälle, eli toisin sanoen jos ei tuntuisi tätä pistosta, niin en olisi tästä kaverista tiennyt. Asukit 1-4 ovat pysyneet ennallaan, jähmettyneinä.
Lääkäri on erittäin vakuuttunut että sädehoidolla tämä nitistetään, ainakin sen verran olemattomaksi ettei se mua haitanne, mulla on ollut kuitenkin aina hyvä hoitovaste sädehoidon kanssa, viimeksi toki sen vaikutusten näkyminen kesti vähän kauemmin mutta yhtäkaikki, se teki tehtävänsä eli toimi. Mäkin uskon ja luotan tähän, mutta tosiasia on, että sädehoito keuhkon alueella voi aiheuttaa keuhkoreaktion, joka taas on se, mikä voi haitata oloa. Tämä tarkoittaa yleensä yskimistä, hengenahdistusta, kipua, ruokatorven kipuja. Ne on hoidettavissa ja menevät kyllä ohi, mutta oireita yhtäkaikki, eikä mulla ole kuin tämä yksi keuhko, jolla eteenpäin puksutetaan.
Maanantaina on jo suunnittelu-CT, ja lähete on tehty pikana sädehoitoon, eli alkaisi viimeistään 2-3 viikon päästä. Mua ei sinänsä tuo aikataulu hetkauta suuntaan tai toiseen, haluan juhlia ja nauttia Halloweenista ja olla kunnossa ensi vuoden alkua varten, jolloin lähden Irlantiin. Lääkärin mielestä Irlannin kanssa ei pitäisi olla mitään ongelmia, Halloweenin ollen jo tämän kuun lopulla, no, sen hetkisestä kunnosta on vaikeampi antaa mitään takuita. (tai no, ei kai mitään takuita ylipäätänsä voi koskaan luvata millään aikavälillä)
Tää on tätä, minkäs teet, mulla on kroppa jonka solut tykkäävät kerääntyä yhteen ja muuttua sisäisten virheidensä vuoksi kasvainkimpuiksi. Joukossa tyhmyys tiivistyy.