Blogiarkisto

tiistai 28. lokakuuta 2014

The Real Life

Turha haaveilla kunnon unista, kun niin sanoo ääneen, päättää. Oon valvonut suurimman osan viime yöstä. Vähän väliä jotain vialla, pitää hakea banaania, mennä vessaan, vasenta olkapäätä särkee, tai sitten ei vain puhtaasti saa unta. Olen lukenut kirjaa 4:30-6 välillä kun en vaan päässyt nukkumaan, ensimmäisen kerran kuitenkin nukahdin joskus 23 maissa, mutta olen tuhottoman monta kertaa herättänyt sen jälkeen...

Mutta, asiaan. Sädehoito toiminee, kova pistos syvällä keuhkossa, lähellä kylkeä, ei tunnu enää, ei edes silloin kun kipulääkitys on pienimmillään. Enemmän vaivaa taas tämä vasen puoli, mietin että onko vasemmassa kyljessä jotain meneillään koska se ehkä vähän taas pullottaa, enkä pysty ollenkaan nukkumaan vasemmalla kyljellä koska paine rupee hitaasti mutta varmasti särkemään sitä. Vasen olkapää ja koko käsi suonineen tuntuu rutistuvan kasaan. AU. Tänään ainakin olen tosi väsynyt, aikaisempina päivinä unettomuudesta huolimatta olen päiväsaikaan jaksanut puuhata, ja joka päivä kävellä sairaalaan, mutta tänään oli pakko ottaa bussi meno-paluuna, ja meinasin kumpaankin suuntaan sammua bussiin, kuten myös sädehoitokoneeseen...  ja jalkoja hienoisesti särkee kun kävelee, ihankuin olisin kävellyt ainakin 20km - mitä en todellakaan ole.

Valohoito on myös toiminut, iho on taas paremmassa kuosissa ja mä olen muutenkin saanut väriä pintaan. Ainoa  itsepäinen on mun silmienympärysiho joka ei tietenkään saa valohoitoa, koska valohoitokoneessa silmät suojataan uimalasit tyyppisellä kapistuksella. Rasvaan ja hoidan, ja hetkeksi iho on parempi mutta sitten se taas kuoriutuu ja punoittaa. Ihme juttu. Mutta senkin kestää kun iho on koko kropassa kauttaaltaan parempi, pystyy pukemaan vaatteet päälle eikä tarvitse viettää öitä raapien itseään. Tosin toissa yönä olin raapinut kamalan vekin jalkapöytään, huomasin aamulla että oli varpaat ja kaikki ihan veressä. Hups...

Mut, mä menen tästä makoilemaan ja jos vaikka saattaisin saada edes puolen tunnin unoset, niin se olisi jotain niin mahtavaa...