Väsyttää. Selkä on jäykkä kuin mikä, ja joka päivä joudun valikoimaan kestänkö jonkin verran kipua vai olenko sitten huonovointinen kipulääkkeestä - kaikki tuntuu tällä hetkellä menevän päähän, ja oksu olo hiipii nurkan takana. Joinain päivinä selkä-keuhkoyhdistelmä kipuineen on alhaisempi ja pärjää erittäin vähäisellä kipulääkityksellä, mutta toisina päivinä taas... no, ei pärjää.
Jouduin taas käymään mun hammaslääkärissä, sunnuntaina rusahti juuri noin kuukausi takaperin paikattu hammas, siitä on enää 1/3 jäljellä ja se on lohjennut melkein ienrajaan asti hampaan sisäpuolelta, joten siihen on todella vaikeata rakentaa tarpeeksi pitävää paikkaa. Jos tänään tehty uusi paikka ei pidä, vaan rusahtaa tämäkin, niin sitten pitää miettiä muita keinoja. Ottaa todella pattiin, että pitää tällaisten ongelmien kanssa painia, eikö näitä ole jo tarpeeksi, leegojenkin pitää kaiken lisäksi tippua suusta. When enough is enough?
Olen tosiaan ruvennut kävelemään enemmän, kuten sanoin tekeväni, en toki ihan joka päivä mutta toisina päivinä tulee kerättyä hyvin yli 10 000 askelta, joten ajattelen sen tasaavan vaakaa, enkä yksinkertaisesti jaksa joka päivä kävellä niin paljon. Välillä on sellainen lievästi flunssainen olo, ei siis limaa mutta sellainen.. vähän vetämätön mutta kuumetta ei ole, lainkaan. En ihan tarkkaan osaa sanoa onko se vain henkistä, vai myös uuden kasvaimen aiheuttamaa. Jonkinlainen tulehdustila mulla on ollut enemmän tai vähemmän vuosia päällä koko ajan, ja mä olen tottunut siihen, mutta just nyt tunnen itseni väsyneemmäksi kuin hetki sitten. Sädehoito ei ole vielä alkanut, joten se ei ole syynä väsymyksen tunteelle. Nukun kuitenkin pääsääntöisesti suurimman osan viikon öistä ihan ok, ja nukun myöhään jos ei ole valohoitoa, fysioterapiaa tai muita lääkärinvastaanottoja. Selkä kyllä välillä herättelee, kuten viime yönä, se vaan oli niin kipeä joka asennossa, että se piti hereillä. Se jäykistyy mutta ei toisaalta tykkää fyysisestä kuormituksestakaan tällä hetkellä, ja vilkas hengitys sattuu. Todella raivostuttava tilanne siis.
Vaikka odotan sädehoidon alkua, niin myös pelkään sitä. Hengenahdistus yhdellä keuhkolla ei ole mikään pikku juttu, ja se tuntuu kamalalle. Siihen on ratkaisu, kortisoni, mutta se viekin sitten muun ilon elämästä, koska mä lopetan nukkumisen ja mun muutenkin joka päivä enemmän vai vähemmän kipuileva maha ei myöskään tykkää siitä, koska kortisonin syöminen aiheuttaa sen pohjattoman näläntunteen, joka mulla tuntuu ihan kunnon kipuna. Elämä muuttuu todella kurjaksi sen kustannuksella, että saa hengittää.
Onneksi edes valohoito on käynnistynyt, viime viikolla, koska mun iho ei ole mitenkään hulppeassa kunnossa, olen raapinut itseni pienille ruville ympäri kroppaa. Kasvojen ihoa todella auttaa uusimmassa Livboxissa tullut Neutrogenan kasvorasva, melkein itketti kun huomasin sen niin tehokkaasti ravitsevan kasvojen ihosta pois ne kuoriutuvat iholaatat. Kestää aikansa ennenkuin valohoito rupeaa kunnolla auttamaan, vaikka se on jo onneksi pahimpaan kutinaan auttanut. Mietittiin parhaan ystävän kanssa, että katsotaan mikä tilanne on juuri tammikuussa, kun olisi aika lähteä Irlantiin, että otetaanko sittenkin matka jonnekin aurinkoon, ja siirretään Irlanti kesälle. Tosin Irlantiin haluan ihan hirveästi edelleen, se olisi aivan erilainen loma, mutta talvipakkasten pahoinpidellessä mun ihoa, voi olla matkustusajan lähestyessä että halajan sitäkin enemmän auringon syleilyyn. Sen näkee sitten, kovin etukäteen kun ei varata matkaa, mun takia.
Jouduin taas käymään mun hammaslääkärissä, sunnuntaina rusahti juuri noin kuukausi takaperin paikattu hammas, siitä on enää 1/3 jäljellä ja se on lohjennut melkein ienrajaan asti hampaan sisäpuolelta, joten siihen on todella vaikeata rakentaa tarpeeksi pitävää paikkaa. Jos tänään tehty uusi paikka ei pidä, vaan rusahtaa tämäkin, niin sitten pitää miettiä muita keinoja. Ottaa todella pattiin, että pitää tällaisten ongelmien kanssa painia, eikö näitä ole jo tarpeeksi, leegojenkin pitää kaiken lisäksi tippua suusta. When enough is enough?
Olen tosiaan ruvennut kävelemään enemmän, kuten sanoin tekeväni, en toki ihan joka päivä mutta toisina päivinä tulee kerättyä hyvin yli 10 000 askelta, joten ajattelen sen tasaavan vaakaa, enkä yksinkertaisesti jaksa joka päivä kävellä niin paljon. Välillä on sellainen lievästi flunssainen olo, ei siis limaa mutta sellainen.. vähän vetämätön mutta kuumetta ei ole, lainkaan. En ihan tarkkaan osaa sanoa onko se vain henkistä, vai myös uuden kasvaimen aiheuttamaa. Jonkinlainen tulehdustila mulla on ollut enemmän tai vähemmän vuosia päällä koko ajan, ja mä olen tottunut siihen, mutta just nyt tunnen itseni väsyneemmäksi kuin hetki sitten. Sädehoito ei ole vielä alkanut, joten se ei ole syynä väsymyksen tunteelle. Nukun kuitenkin pääsääntöisesti suurimman osan viikon öistä ihan ok, ja nukun myöhään jos ei ole valohoitoa, fysioterapiaa tai muita lääkärinvastaanottoja. Selkä kyllä välillä herättelee, kuten viime yönä, se vaan oli niin kipeä joka asennossa, että se piti hereillä. Se jäykistyy mutta ei toisaalta tykkää fyysisestä kuormituksestakaan tällä hetkellä, ja vilkas hengitys sattuu. Todella raivostuttava tilanne siis.
Vaikka odotan sädehoidon alkua, niin myös pelkään sitä. Hengenahdistus yhdellä keuhkolla ei ole mikään pikku juttu, ja se tuntuu kamalalle. Siihen on ratkaisu, kortisoni, mutta se viekin sitten muun ilon elämästä, koska mä lopetan nukkumisen ja mun muutenkin joka päivä enemmän vai vähemmän kipuileva maha ei myöskään tykkää siitä, koska kortisonin syöminen aiheuttaa sen pohjattoman näläntunteen, joka mulla tuntuu ihan kunnon kipuna. Elämä muuttuu todella kurjaksi sen kustannuksella, että saa hengittää.
Onneksi edes valohoito on käynnistynyt, viime viikolla, koska mun iho ei ole mitenkään hulppeassa kunnossa, olen raapinut itseni pienille ruville ympäri kroppaa. Kasvojen ihoa todella auttaa uusimmassa Livboxissa tullut Neutrogenan kasvorasva, melkein itketti kun huomasin sen niin tehokkaasti ravitsevan kasvojen ihosta pois ne kuoriutuvat iholaatat. Kestää aikansa ennenkuin valohoito rupeaa kunnolla auttamaan, vaikka se on jo onneksi pahimpaan kutinaan auttanut. Mietittiin parhaan ystävän kanssa, että katsotaan mikä tilanne on juuri tammikuussa, kun olisi aika lähteä Irlantiin, että otetaanko sittenkin matka jonnekin aurinkoon, ja siirretään Irlanti kesälle. Tosin Irlantiin haluan ihan hirveästi edelleen, se olisi aivan erilainen loma, mutta talvipakkasten pahoinpidellessä mun ihoa, voi olla matkustusajan lähestyessä että halajan sitäkin enemmän auringon syleilyyn. Sen näkee sitten, kovin etukäteen kun ei varata matkaa, mun takia.