Antibioottikuuri taas päällä, kefaleksiinia naamaan - onneksi mun maha on paremmassa kunnossa että se ei juurikaan reagoi huonolla tapaa antibiootteihin enää, kunhan nyt ei ihan tyhjään mahaan vetele. Mutta toimi kyllä ilmiömäisen vauhdikkaasti, kuuri päälle tiistai-iltapäivästä lähtien ja jo keskiviikkoiltana havaitsin haavaa puhdistaessani että se lemahdus, jonka olin havainnut ja jonka vuoksi olin ilmaantunut taas mun osastolle ilman ennakkovaroitusta, oli vähentynyt ja nyt tänään on täysin hajuton eli kyllä siinä oli varmasti jonkin asteinen pinnallinen tulehdus, verikokeissahan tulehdusarvoa tutkimalla se ei ilmennyt, se oli meinaan jopa vähän matalampi edellisiin tuloksiin nähden, mutta lääkärini tokaisikin että jos se on pinnallinen (mikä on toivottavampaa tässä tapauksessa) niin se ei välttämättä verikokeissa näy. En siis ollutkaan vainoharhainen vaan oikeassa! Ehkä nyt uskallan taas luottaa omiin tuntemuksiini ja kokemuksiini enemmän, tiedän milloin jotain on vialla ja milloin ei ole, ainakin suurimman osan ajasta.
Panikointia sitten onkin ollut itse haavan hoidon osalta, nyt on ne mun nimittämät superhaavalaput menettäneet super-tittelinsä, eli haavan vuodon määrä tuntuu jopa vähän lisääntyneen - voin ihan kuvitella kuinka te lukijat siellä ruudun takana manaatte tätä, te jotka jaksatte niin kamalasti tsempata mua, josta muuten olen todella kiitollinen! Varsinkin aamuisin jos on jähmeä ja jäykkä olo, ja levoton yö takana, on aamulla piristävää lukea uusia kommentteja, joissa tsemppaillaan eteenpäin. Mutta palatakseni tuohon panikointiin, jouduin vierailemaan siellä hoitotarvikejakeluyksikössä uudestaan jo keskiviikkona, vaikka olin käynyt siellä maanantaina ja saanut vaikka mitä tarviketta, koska ongelmaksi muodostui juurikin haavan erittämän nesteen määrä, eli ainoa jotenkin toimiva ratkaisu sen hallitsemiseen oli tuo pussi, joka kerää sen nesteen ja sen voi tyhjentää. Niitä meni hukkaan 3, siis 3!!!, kappaletta koska en saanut sitä tarttumaan kunnolla ihoon! Ryntäsin sinne sitten keskiviikkona puolitoista tuntia ennen sen sulkemisaikaa, ja selostin väsyneenä ongelmani. Onneksi oli jälleen ihana työntekijä vastassa, eri kuin maanantaina, mutta tämäkin todella empaattinen tapaus. Sain suihketta joka muodostaa iholle kalvon, johon myös sitten liimattavat jutut tarttuvat paremmin, sekä sitten sellaista elastista teippiä jolla nyt saan sinetöityä tarkkaan ja kunnolla tuon pussin reunat tiiviisti mun ihoon, ja tottakai sitten lisää noita pusseja. Aikamoista kikkailua ja opettelua, ja kuitenkin teen tämän kaiken itse käyttämällä kokovartalopeiliä apuna. Eilen laitettu pussi valitettavasti petti tämän päivän puolella oikeasta reunasta, mutta nyt sain uuden paikoilleen vieläkin huolellisemmin laittaen, teipaten, nyt tarkalleen tietäen sen ongelmakohdan, koska saattaa päästä sitä nestettä puskemaan läpi, ja näin irrottelemaan liimapintoja. Onneksi olen näppärä sormistani.
Perjantai; tyttöjenilta ystävän kanssa! Leffaa pyörimään ja rouskutellaan ranch- ja taco -nimisiin dippeihin dipattuja porkkana, kurkku ja paprika suikaleita. Terveellisempää mättöä mutta kuitenkin jotain hyvää - meillä kummallakin on projektina parempi olo, parempi minä. Onni on ystävät, joiden kanssa on hauskaa ihan vain kaksin hengailemalla, ei tarvitse lähteä baariin tai vastaavaa, voi vetää lökärit päälle, hiukset sotkuponnarille, olla meikittä ja olla parhaassa seurassa täysin hyväksytty juuri sellaisenaan.
Hyvää viikonlopun alkua, levätkää, nauttikaa, nukkukaa pitkään! :)
Panikointia sitten onkin ollut itse haavan hoidon osalta, nyt on ne mun nimittämät superhaavalaput menettäneet super-tittelinsä, eli haavan vuodon määrä tuntuu jopa vähän lisääntyneen - voin ihan kuvitella kuinka te lukijat siellä ruudun takana manaatte tätä, te jotka jaksatte niin kamalasti tsempata mua, josta muuten olen todella kiitollinen! Varsinkin aamuisin jos on jähmeä ja jäykkä olo, ja levoton yö takana, on aamulla piristävää lukea uusia kommentteja, joissa tsemppaillaan eteenpäin. Mutta palatakseni tuohon panikointiin, jouduin vierailemaan siellä hoitotarvikejakeluyksikössä uudestaan jo keskiviikkona, vaikka olin käynyt siellä maanantaina ja saanut vaikka mitä tarviketta, koska ongelmaksi muodostui juurikin haavan erittämän nesteen määrä, eli ainoa jotenkin toimiva ratkaisu sen hallitsemiseen oli tuo pussi, joka kerää sen nesteen ja sen voi tyhjentää. Niitä meni hukkaan 3, siis 3!!!, kappaletta koska en saanut sitä tarttumaan kunnolla ihoon! Ryntäsin sinne sitten keskiviikkona puolitoista tuntia ennen sen sulkemisaikaa, ja selostin väsyneenä ongelmani. Onneksi oli jälleen ihana työntekijä vastassa, eri kuin maanantaina, mutta tämäkin todella empaattinen tapaus. Sain suihketta joka muodostaa iholle kalvon, johon myös sitten liimattavat jutut tarttuvat paremmin, sekä sitten sellaista elastista teippiä jolla nyt saan sinetöityä tarkkaan ja kunnolla tuon pussin reunat tiiviisti mun ihoon, ja tottakai sitten lisää noita pusseja. Aikamoista kikkailua ja opettelua, ja kuitenkin teen tämän kaiken itse käyttämällä kokovartalopeiliä apuna. Eilen laitettu pussi valitettavasti petti tämän päivän puolella oikeasta reunasta, mutta nyt sain uuden paikoilleen vieläkin huolellisemmin laittaen, teipaten, nyt tarkalleen tietäen sen ongelmakohdan, koska saattaa päästä sitä nestettä puskemaan läpi, ja näin irrottelemaan liimapintoja. Onneksi olen näppärä sormistani.
Perjantai; tyttöjenilta ystävän kanssa! Leffaa pyörimään ja rouskutellaan ranch- ja taco -nimisiin dippeihin dipattuja porkkana, kurkku ja paprika suikaleita. Terveellisempää mättöä mutta kuitenkin jotain hyvää - meillä kummallakin on projektina parempi olo, parempi minä. Onni on ystävät, joiden kanssa on hauskaa ihan vain kaksin hengailemalla, ei tarvitse lähteä baariin tai vastaavaa, voi vetää lökärit päälle, hiukset sotkuponnarille, olla meikittä ja olla parhaassa seurassa täysin hyväksytty juuri sellaisenaan.
Hyvää viikonlopun alkua, levätkää, nauttikaa, nukkukaa pitkään! :)