Kuka tunnustaa syöneensä pääsiäissuklaita niin että uhkaa farkun napit paukkua? Minä ainakin.... :D enkä ole edes suklaan suuri ystävä, ainakaan ennen ollut! Mutta, onneksi on nämä pyhät pois alta, ja suklaa saa jäädä, rupee meinaan naama kukkimaan siihen tahtiin, että melkeinpä teini tässä voisi luulla olevansa.. eikä ensi kuussa 27 vuotta täyttävä ole teini (kai :D). Teiniydestä ikäkriisiin, tuntuu ihan kummalliselta täyttää "jo noin paljon". En mä tunne itseäni oikeaksi aikuiseksi lainkaan, ja mun päässä tuollainen ikä yhdistyy siihen ainakin jollain tasolla. Hmm.
Mutta, arvatkaapas mikä on parasta juuri nyt? Nukuin viime yön ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan ilman mitään haavalappua kyljessä, eikä aamulla ollut jälkeäkään mistään kyljen haavan tuottamasta kudosnesteestä. Silmät meinasi jo eilen tipahtaa päästä, kun haavaa tutkailin, että onpa se pieni, ja nyt aamulla uudestaan kun olin tosiaan yöni nukkunut rauhassa. Nyt kyllä päivän menoja huomioiden laitoin pienen haavalapun siihen, jos se vaikka jotain vielä vähän erittäisi niin ei menisi rintsikoille, mutta taitaapa tämä rasite oikeasti olla nyt tai ihan pian poissa päivä järjestyksestä! Uskomatonta. Kauan tätä onkin tullut siedettyä.... *koputtaa puuta*
Olo on muutenkin hyvä, ei siis mitään eriskummallista raportoitavaa. Toivotaan että tämä uusi lääke myös potkii positiivisella tavalla sisältäpäin, t-solut vihdoin ymmärtäen että nyt on aika antaa heilua niiden vieraiden, eli syöpäsolujen, kanssa. Kuvaukset on loppukuulle jo ohjelmoitu, näin pian jo halutaan päästä kurkistamaan, mitä mahdollisesti tapahtuu. Jännittävää!
// ENGLISH
Any confessors present, eating so much Easter chocolate that your pants are crying out loud? I do.. :D Never been the biggest friend of chocolate, but thankfully this chocolate filled holiday is over now, and I'll stop stuffing my face with it - you can totally see it from my face, feel like a teen again. And I'm turning 27 next month so I think I don't qualify for a teen anymore, maybe.
But, the most wonderful thing right now is the fact that last night I slept without any banding on my wound, and still no mess in the morning! Almost lost my marbles last night when I looked at it, it looked so small and again this morning, trying really hard to convince myself that this little s*it might actually be over and done with..! Did put a small bandage on it this morning, just in case it decided to leak during the day, so then it won't mess my bra or anything. Feels unbelievable..! *knocks on wood*
All in all I feel well, nothing to report healthwise really. Let's hope Nivolumab is kicking on the inside too, reminding the t-cells to actually do their job and attack the foreign, cancerous cells. The next scan is already ordered for the end of this month, everybody's eager, myself included, to see what might be going on inside! Exciting!