Kun uneton tuhisijan kohtasi

Unettomuus on muuttuva asia, välillä parempi, välillä huonompi, ja toisilla se hellittää pitkäksi aikaa tai vaikka loppuelämäksi, toisilla on aina taipumus nukkua huonosti, kevyesti, häiriintyä helposti, olla altis häiriötekijöille ja oman kropan kello on aina vähän sekaisin, että koska sitä pitäis mennä nukkumaan, eikä nukuta vaikka sitä yritetään. 

Miten siis kävi, kun uneton kohtasi tuhisijan?

Uneton rupesi nukkumaan. 

..... mitääääh? Voin kuulla ihmetyksen tänne asti. Kyllä vain. 

Eihän se ensi alkuun ollut helppoa, yökukkuja jonka oli vaikea rauhoittua, nukkua ylipäätään jonkun vieressä eikä yksin. Rytmi oli vallan eri ja sitä lähdettiin sovittamaan yhteen - kyllähän siinä jonkin verran tuli valvottua ennenkuin pystyi nukahtamaan ja muutenkin tuli pyörittyä. Itse kuulemma maiskuttelen huuliani unissani - ensimmäinen ihminen joka on nukkunut myös kevyesti ja/tai herännyt hetkeksi yöllä jotta on voinut tämän todistaa ja raportoida. Huvittavaa, mutta onneks en kuorsaa :D Poikkis tuhisee, vähän jopa kuorsaa aika ajoin. Joskus nukkumaan mentäessä ajattelen että kylläpä ärsyttää, mutta sitten nukunkin läpi koko yön enkä valvonut pitkään. Nykyään en aamulla välttämättä herää edes poikkiksen herätyskelloon, tämän keittiöpuuhiin, juuri mihinkään. Joinain aamuina toki herään, koska munkin kello on siirtynyt selkeästi eri aikaan, ja aikaisin aamulla on kiva hetki halia ennenkuin poikkis poistuu lähteäkseen töihin, ja mä yleensä nukun vielä tunnin tai puolitoista lisää, eli nousen klo 8-9 välillä. Niiiin aikaisin verrattuna entiseen jolloin klo 10-11 oli normi aika nousta ylös ja hitaasti starttailla päivää!

Nykyään sitä sitten mennään nukkumaan 22-23.30 välillä, aivan viimeistään klo 24 ja harvoin tulee valvottua niin myöhään enää. Ennen mulle normaali, sellainen ns. ideaaliaika, jolloin nukahdin 5 minuutissa oli vasta klo 2. En välillä edes jaksanut yrittää mennä aikaisemmin nukkumaan koska tiesin vain pyöriväni sängyssä. Välillä se ärsytti, toisinaan en välittänyt, eikä sillä niin paljoa merkitystä ollut yksin ollessa. Nyt kuitenkin olen paljon tyytyväisempi mennessäni nukkumaan klo 23 mennessä vaikka nukkuisin yksin. Mutta, mä selkeästi tarvitsin siihen toisen ihmisen "avuksi", joka tönisi siihen oikeaan suuntaan ja myös jonka vieressä oli vain helppo ja hyvä nukkua. Toisen tasaantuva, rauhallinen tuhina jopa saa mut väsymään kun sitä kuuntelen, jos en itse meinaa samantien nukahtaa. Olenpa jopa muutaman kerran nukahtanut ennen poikkista, tämän raportoinnin mukaan, joten ihmeiden aika ei ole ohi - uneton opetteli ja opettelee nukkumaan uudestaan!

Käytän toki edelleen useimpina iltoina unilääkkeitäni mutta olen nukkunut myös luomuna, joskin se on edelleen se kummallinen poikkeus kuin sellainen, mihin voisin vauhdilla yrittää siirtyä. Mutta nukahtamisaika on lyhentynyt merkittävästi, joten ehkä tulevaisuudessa annosta voi ennestään madaltaa, vaihtaa miedompiin ja ehkä joskus jopa jättää pois tai käyttää vain muutamana iltana per viikko, joka myös auttaa väistelemään sitä kasvavaa tolea joka tulee pitkäaikaisella yhtäjaksoisella käytöllä.

Että, kummallisuuksia mutta positiivisia sellaisia tapahtuu, en olisi ikinä uskonut että tuhisija-toisinaan-vähän-kuorsaavakin -henkilö saisi mut nukkumaan paremmin ja kunnon rytmissä sen sotkemisen sijaan. Onhan sitä pakko olla yllättyneen tyytyväinen \o/