18.09.2013 : Osastolta, iltaa.

Tämä postaus on ensimmäisen kerran kirjoitettu ja julkaistu 18. syyskuuta, vuonna 2013 entisessä blogissa.

---

Iltaa iltaa, nyt jaksan minäkin olla vähän selväjärkisempi bloggaaja ;)

Huomenna kyllä selviydyn täältä jo pois, ainakin olon perusteella. Tarkoitan siis että koko ajan tuntuu helpommalta tämän haavan kanssa, myös tuon olkapää jomotuksen joka johtuu siitä pinteessä olleesta hermosta. Se on rauhoittunut vaikkei toki ainakaan vielä poistunut. Kylmäpakkaus on tällä hetkellä paras kaveri. Pystyn myös jo paljon enemmän liikuttamaan kroppaani, verrattuna vaikka ihan mihin pystyin 3 tai 4 tuntia sitten.

Taipeessa on yksi "mysteeri kanyyli" jota pari lukijaa ihmettelikin, ja tosiaan kysyin tästä hoitajalta eikä tämäkään oikein tiennyt mitään varmaa syytä, kuin veikkauksen että kenties mulle on annettu jotain mömmöjä ja nesteitä, joita ei voi tai haluta tiputtaa samaan aikaan, eli on tarvittu useampi kanava josta tuikata kroppaan. Näin muistellessa, olenhan mä kyllä aina herännyt leikkauksien/tähystysten jälkeen useamman kanyylin kanssa, mun portista huolimatta. Oli kyllä tällä kertaa herätessä oikea käsi NIIN kipeä, koska ranteessa oli valtimokanyyli.

Mutta tärkein: leikkaus meni hyvin. Kirurgi kävi pikaisesti tapaamassa mua heräämössä, ja kertoi että nyt ongelman pitäisi olla korjaantunut, ei enää Monsteria. Tämä oli joutunut poistamaan kuulemma aika paljon tavaraa, nestettä ja kudosta, ja näistä on otettu liuta kaikenlaisia näytteitä, muun muassa sellainen, joka voisi kertoa onko tämä jäännettä taudista, perätikö nekroottista syöpäkudosta, en ole ihan varma eikä kirurgi ruvennut tarkemmin siinä tilanteessa selvittämään, koska mä silloin vielä pinnistelin tämän olkapään hermokivun kanssa, ja mun puolesta se olisi voinut selittää vaikka teletapeista - keskittymiskyky ei ollut ihan huipussaan. Mutta luonnollisesti kirurgi tulee kierroksellensa huomenaamulla, tänne mun luo ja kertoo tarkemmin ja kattavammin, kuten aina ennenkin.

Mulla on ollut tässä iltapäivällä aivan ihana hoitaja, vaaleahiuksinen nuori naishoitaja, tuskin mua ihan hirveän monta vuotta vanhempi. Todella iloinen, hymyilevä, kuunteleva, neuvova, kärsivällinen, ja hauska, voi heittää vitsiä ja jutella rentoutuneesti. Vähän kuin sille miesaussihoitajalle jutteleminen, on helppo kertoa jos sattuu, tarvitsee jotain, kysyä kysymyksiä. Tällaisten hoitajien käsissä on turvallinen ja luottavainen olo, että sairaalassa vietetty paranemisprosessi on sujuvaa ja varmaa.

Äiti kävi jo katsomassa mua, ja toi mun pyytämiä juttuja: Digestive-keksejä, Saarioisen jauhelihapizzaa (tykkään siitä kylmänäkin :D), hapankorppuja, banaaneja ja juotavaksi Novellen Fruity Omenaa. Nyt on syötävää vaikka keskiyöllä jos mun ärtsy maha päättää kiusata. Ja on se mua tänään kiusannutkin, iltapäivällä kun en vielä saanut kiinteätä syötävää, vain mehukeittoa ja jogurttia. Kyllä oli vähän aikaa niin karmea olo ja jouduin pyytämään ihan pahoinvoinninestolääkettä, koska rupesi oksettamaan se mahan tyhjyys, joka on mun vihollinen.

Olen muuten yksin täällä huoneessa! Elättelen toivoa, ettei mulle ehdi tulla vierustoveria laisinkaan, ennenkuin pääsen jo kotiutumaan. Tuntuu tosi luksukselta tämä yksinolo. Saatan ehkä saada yölläkin vähän unta, jos saan olla aivan yksin. Yleensä kun saan naapuriksi sen mummon jonka kuorsaus muistuttaa moottorisahan laulantaa ja peräti luulevat mua hoitajaksi, ja näinollen yrittävät käskyttää mua tekemään ja tuomaan heille asioita. Nää mummot kyllä käy niin hermoille siinä vaiheessa kun itse on todella kipeä ja haluaisi vain olla rauhassa. Ymmärrän, ettei täällä mahdollista naapuriansa voi valita ja että suurin osa on vanhuksia, mutta silloin kun naapuri varastaa sulta ne vähäisetkin mahdolliset yöunet mekastamisellaan, ei tule ajateltua kovin mukavia asioita vierustoverista..

Mutta, asiathan ovat tällä hetkellä jopa aika hyvin, joten olkaamme tyytyväisiä. Iskä tulee piakkoin käymään, joten lopettelen tämän postauksen tähän. Kiitoksia paljon tsemppareille, on kiva tietää että mulla on takana paljonkin henkistä tukea tämän bittiavaruuden kautta :) ♥