Nyt sitten tippuu taas Nivolumab, lääkäri vielä soitti aamulla varmistaakseen mun voinnin, että voihan lääkettä tilata. Vatsa on taas siinä rajoilla onko oikein yliaktiivinen, mutta itse koen pärjääväni ja oon tottunut tämän IBS:in kanssa pelaamaan, niin sanoin että tottakai tiputellaan, ja verikokeetkin olivat hyvät. Kilppariarvoista yksi edelleen vähän laskee, joka tietääkseni vois viitata kilpparin yliaktiivisuuteen jos laskisi kunnolla, mutta on kuitenkin vielä viiterajan sisällä. Mutta kaikkea, kuten muutenkin, seurataan tarkkaan.
Kipinää palata aktiivisemmin blogiin pariin on ruvennut kerääntyä, ja viimeistään eilen alkoi ihan syyhyttää kun koulussa alkoi uusi kurssi: verkkosivun suunnittelu ja toteutus! Ensimmäisen 3 tunnin rupeama oli mulle ihan selvää kauraa, tiesin kaiken ja olin tunnilla valitettavasti todella tylsistynyt ja puuhailin omiani, mutta toisaalta taas täysin uusi html-kielen maailmassa oli varmasti ihan tarpeeksi haastettu näillä tunneilla. Tutkaillessa meidän opetussuunnitelmaa, mä voisin jo nyt valmistaa meidän lopputehtävän, että haasteita ei tällä kurssilla oikein taida tulla vastaan, enemmän omien taitojen hiomista eteenpäin itsenäisesti. Mutta joka tapauksessa silti kurssi jota olen odottanut, ja odotan tulevaisuudessa jatkokurssia/kursseja.
Meillä on tällä hetkellä myös meneillään muutto. Yhteen. Yhteen! Mutta muuttoprosessi on kyllä raskasta ja suoraan sanottuna.. syvältä. Mutta lopulta kuitenkin palkitsee itsensä. Elämä on vienyt aivan uuteen suuntaan, jota en todellakaan osannut olettaa ja kuinka kiitollinen olenkaan elämään tulleista uusista kuvioista. Mutta, on sanomattakin ehkä selvää että kyllä välillä hirvittää, että entäs jos tauti jostain saakin potkua tulla taas sotkemaan kaikkea. Vaikka uskon ja luotan Nivolumabiin, niin luulen että tää on aika yleinen pelko monella, oli tilanne sitten pysyvä tai hetkellinen, aina sitä yllättävää kurperkeikkaa huonoon suuntaan miettii silloin tällöin. Mutta yritän työntää taka-alalle, ja puuhailla näiden elämän muiden isojen, positiivisten elementtien parissa.
Koulussa on kiirus, valmistaa työnäytekansiota, työstää yksilö- tai pariprojektia joka esitellään ensi kuussa, ja myös henkisesti valmistautua tulevaan päänäyttöön, jossa todennäköisesti valmistetaan jonkinlainen flyeri, Photoshoppia, InDesingia ja Illustratoria, sekä Prepsiä asemointiin ainakin tarvitaan, ja jotain jälkikäsittelymenetelmiä varmaan myös. Paljoa ei voi valmistautua vain lukemalla jotain, on niin paljon käytännön tekemistä joka pitäisi tähän mennessä jo ainakin jokseenkin handlata. Mulla eniten panostettavaa on tuossa arkkiasemoinnissa, se on ruvennut vasta nyt pikkuhiljaa mulle aukeamaan syvällisemmin, mutta en ole vielä ihan varma taidoissani. Onneksi meillä näitä edelleen hakataan ennen näyttöä, ehtii sisäistää ja muistaakin asioita!