Tämä tulikin jo eilen illalla jaettua blogin Facebookissa, mutta sen verran hyvä ja tärkeä juttu nimenomaan mulle, ajatuksia näistä asioista, joten täytyypä laittaa bloginkin puolelle!
Syövän kanssa kamppailleet usein nostetaan aivan omalle, erityiselle jalustallensa, ja jopa julistetaan superihmisiksi, sankareiksi ja muiksi myyttisiksi hahmoiksi, ja usein heittäen perään "mä en ainakaan pystyis", "mä varmaan kuolisin" tai "mä olisin jo antanut periksi" sun muita lausahduksia. Toki kaikkeen ei vaan voi samaistua ilman omakohtaista kokemusta, ja myös syöpäläisten omat näkemykset omasta identiteetistään ja ns. hahmostaan sairastamisen aikana vaihtelevat (eli voivat olla täysin eri mieltä kuin minä), mutta itse samaistun täysin siihen, että en mä ole mikään supersankari vaan tavallinen ihminen, joka vain tekee sen mitä täytyy jotta elämä jatkuu. Selviydyn eteenpäin koska en halua kuollakaan, mutta en mä silti mitään omaa "jalustaa" kaipaa tai tahdo ja karsastan sitä, jos joku mut välttämättä sinne jalustalle haluaa nostaa. Jokaisella on murheenkryyninsä, se ei välttämättä ole syöpä mutta se voi olla joku muu iso juttu, taviksia me silti ollaan yhtä kaikki.
Oon siis aivan pro tälle Deadpool-henkiselle kirjoitukselle (eng), tää kuvailee sitä, miten mä näen nämä asiat. Tästä ko. kirjoitukseen >>
>>> Osallistu, tue, vaikuta! fuckcancer.fi / facebook.com/fuckcancersuomi
>>> Osallistu, tue, vaikuta! fuckcancer.fi / facebook.com/fuckcancersuomi
