Takana on viikko syötynä tyroksiinia. Sen minkä olen viime päivinä huomannut, on että se mulle jo pitkän aikaa ominainen "jäätävä nälkä" on poissa (= siitä lähtien kun IBS todettiin, ~ 4 vuotta). Mulla on jo pitkään, siis vuosia, ollut erityisesti aamuisin ja iltaisin se ongelma, että jos en nukahda heti pian sänkyyn mentyäni niin kohta tulee niin kova nälkä että mahaan alkaa sattuun ihan kunnolla, ja sama aamulla jos herään enkä heti pian nouse ylös syömään kunnon aamupalaa. Myös säännöllisten, täyttävien ja mun vatsalle sopivien ruokien, ruokailujen jälkeen silti saattoi jo kohta taas kolkutella nälkä ovella. Mutta ei enää. On enemmän sellainen normaali nälkä mutta vatsaa ei korvenna, eikä yöllä tarvitse nousta hiukopalalle ja aamullakin saa hetken notkua sängyssä jos on aikaa. Tää on ainakin jees homma.
Muuten iho yrittää rusinoitua mielestäni vielä aktiivisemmin, ja nyt myös iho kutisee ihan kamalasti. Eikä Ataraxia miedommat auta mitään, mutta itse Atarax tottakai juuri nyt loppu omista varastoista. Äh. Tää ihohomma on niin rasittava kun ei jaksaisi ihan jatkuvasti juosta valohoidossakaan, mutta iho menee jo kuukauden tauolla takaisin kuivaksi ja jopa ihottumaiseksi, ja nyt vielä sitten kutisee niin että erityisesti selkää ja jalkoja raavin ihan kunnolla, näkyviä raavinnan jälkiä.
Tänään jatkui taas Nivolumab, käväisin eilen lääkärillä, joka tosin oli sijainen mutta tuttu kyllä, ja labrat ja kaikki ovat jees. Keuhkoröntgenissä oli edelleen jotain ihan hentoa pientä nähtävissä, jonka vuoksi nuo antibiootit oli, ja kai mulla nyt sitten on voinut ollakin jotain tulehdusta vaikken itse ole niinkään noteerannut, koulussa on ollut systemaattisesti kaikki vuorollaan kipeänä viime viikkoina. Helppo nappaista itsellekin pöpöjä megeen.
Ens viikolla onkin sitten vähän uusia maisemia tiedossa, lähden meinaan taas tänä vuonna edustamaan Suomea Nordic Cancer Survivor -miittiin, joka tänä vuonna järjestetään Ruotsissa. Sinne lähtee minä + 2 muuta, 3 päivää ollaan reissussa, ja jos yhtään on sama meininki kuin viime vuoden Tanskan reissulla, niin tästä tulee jotain aivan mahtavaa. Ja nyt meillä suomalaisilla on ensimmäisen Fuck Cancer -kampanjan jälkipuinti jaettavana pohjoismaisille yhteistyökumppaneille! Yay!
Ens viikolla onkin sitten vähän uusia maisemia tiedossa, lähden meinaan taas tänä vuonna edustamaan Suomea Nordic Cancer Survivor -miittiin, joka tänä vuonna järjestetään Ruotsissa. Sinne lähtee minä + 2 muuta, 3 päivää ollaan reissussa, ja jos yhtään on sama meininki kuin viime vuoden Tanskan reissulla, niin tästä tulee jotain aivan mahtavaa. Ja nyt meillä suomalaisilla on ensimmäisen Fuck Cancer -kampanjan jälkipuinti jaettavana pohjoismaisille yhteistyökumppaneille! Yay!
