"Oletko huomannut olevas väsyneempi, vaikeampi tehdä asioita, väsyt helposti?"
"Öö, no tota, mulla on penskasta asti ollut hemppa alakanttiin, oon tottunut oleen aina väsynyt, en tiedä missä menee vielä väsyneemmän raja, enkä taida enää tietää millaista on olla ns. normaalin pirteä.."
Tällaista on tullut pyöriteltyä mm. sairaala henkilökunnan kanssa. Kun tätä kilppari vajista nyt lääkitään ja muutenkin oloja kysellään. Mä en rehellisesti tiedä. Mä olen niin tottunut olemaan ainakin vähän väsynyt, enkä tiedä mikä on normaalin pirteä - voin olla pirteä jos sitä jollain piristävällä, kuten kahvilla tai energiajuomalla, onnistun vireystasoa nostamaan.
"Auttaako [kunnolla] nukkuminen?"
"Ei välttämättä, vaikka nukkuisin omasta mielestäni tarpeeksi. Unentarve per yö on 9 tunnin luokkaa, mutta silti aamut takkuaa, on takunnut aina."
Muuten olen toki kunnossa, antibiootit loppuu tällä viikolla, perjantaina on keuhkoröntgeniä että verikokeita tämän lievän tulehduksen kontrolloimiseksi. Kilppari vajikseen ei tyroksiini heti vaikuta, mutta jospa sen kanssa lähitulevaisuudessa pääsisi vaiheeseen, olotilaan, jossa voisi sanoa tuntevansa jotain eroa, muutosta parempaan. Puuh.
Eilinen kouluun paluu takkusi, tuntui kamalalta informaatio ähkyltä, koulun tuolit on erittäin epäergonomisia, oli tosi huono ilma luokassa, silmät rupes punoittaan ja oli vaan olo, että hitto, tää on kyllä aika karmea maanantai, paluu kouluun viime viikon jäljiltä. Oli niin helpottunut olo kun ilta päättyi ja sai suunnata kotiin.
Mutta, eipä kaikki ole yhtä kuraa. Pikkusiskon babyshowerit oli viime viikonlopun valopilkku! Assarin/kuvaajan roolissa, ja tietenkin innokkaan tulevan (kummi)tädin myös ♥
