Kuulostaa elämältä

Ensimmäinen ilta koulua takana. Kouluun meno aiheutti mussa taas sen vähän kiusallisen hermostuneen olon - en mahda sille reaktiolle mitään, sydän pompottelee, hikoiluttaa, on muka vähän ahdistunut olo - mutta se on ennemminkin noiden ym. asioiden summa, jonka vuoksi sen tulkitsee kouluhermoiluna, vaikkei se sinänsä ole sitä. Joo, olis ollut ihan kiva lomailla vielä hetken, mutta toisaalta kiva saada arkeen taas sitä normaalimpaa rytmiä ja tekemistä. Luulen että tämä on ei-tahdonalainen reaktioni elää vähän omaa elämäänsä vajiksen takia, mutta ehkä on myös pieni indikaatio siitä, etten vain tykkää erään opettajan opettamista kursseista, sillä vaikka tämä on oman alansa selkeä ammattilainen, niin kuitenkaan tämä ei ole hyvä opettamaan niitä eteenpäin. Muiden luokkakavereiden kanssa tästä jutellessa, olen todennut että koko luokka on aikalailla yksimielisesti samaa mieltä asiasta. Vähän jopa harmittaa omasta puolesta, että mielenkiintoiset kurssit menettävät sen arvonsa koska opettajan kanssa ei hommat vain skulaa sillä tapaa, että pysyisi kärryillä, voisi esittää kysymyksiä ja saada selkeitä vastauksia, olla vähemmän  jatkuvasti kujalla vaikka kuinka yrittäisi kuunnella ja ymmärtää, tahkota ja harjoitella.Tämä myös opettaa yhtä erittäin vaikeata kurssia, jossa jengi yksinkertaisesti on enemmän tai vähemmän edelleen kujalla, vaikka tätä kurssia on alla jo muutama, ja tehtävänantoja on usein vaikea ymmärtää eikä avun kysyminen usein selkeytä asioita juuri ollenkaan, tilalle tulee vaan 3 uutta kysymystä (ja mahdollisesti turhautuminen). Joudun toteamaan, että tykkäisin koulusta paljon enemmän jos tämä kyseinen opettaja ei opettaisi näitä muutamaa kurssia, jotka suurimmalta osin muuten ovat kiinnostavia ja joita odotin innolla alkavaksi viime vuonna, ennenkuin niiden kulku tämän opettajan kanssa paljastui. En myöskään valitettavasti odota näiden kurssien osalta opiskelua sillä innolla, millä haluaisin. :| Mutta, minkäs teet, hammasta purren yrittää rämpiä jotenkin nämä kurssit läpi, ja pärjätä sitten paremmin niillä muilla, jotka ovat muiden opettajien opettamia.

Tänä vuonna on myös työharjoittelu ajankohtainen, ja sitä odotan kuin kuuta nousevaa, koska todennäköisesti pääsen hommiin juuri sinne, minne olen halunnutkin jo pidemmän aikaa - en paljasta enempää ennenkuin hommat on lyöty täysin lukkoon. Mutta siitä olen into pinkeänä,  lapsi karkkikaupassa joka samalla oppi lentämään kuin Superwoman :D


Something awesome, something less awesome. Kuulostaa elämältä. Näillä mennään!